Pelkään anoppia :(

[Liida-Iida_30]

Hei,
Yritän muotoilla asiani mahdollisimman ytimekkäästi. Ollaan 30+ pari, seurusteltu miehen kanssa vuoden verran. Meillä on mahtavan ihanaa yhdessä, olemme toistemme parhaat ystävät ja rakastamme toisiamme. Suunnitelmissa on häät ja lapset ym. ja nyt asumme yhdessä. Rakastan miestäni ihan yli kaiken ja tunne on molemminpuolinen.

Minua kuitenkin huolettaa - ehkä ihan turhaan - miehen äiti (ja jossain määrin siskokin). Miehelläni on vanhempiensa kanssa kesäpaikka, missä eläkkeellä olevat vanhemmat käytännössä asuvat. Mies on maksanut puolet sen rakennuskustannuksista ja ylläpidosta. Paikka on hänelle rakas ja hän haluaa olla siellä paljon - ymmärrän pointin ja tykkää itsekin siitä. Nyt sitten on vain niin, että kun vanhemmat asuvat siellä, niin tuo paikka ei ole millään lailla mieheni paikka, vaan vanhempien koti ja sen mukaan mennään. Se on minusta ok., mutta tietysti on vähän vaikeaa rentoutua (nukkua pitkään, laittaa ruokaa, juoda viiniä) kun kaksi ihmistä asuttaa samaa taloutta. Olen huomannt, että "anoppi" on alkanut huomautella minulle pikkuasioista: vääränlaiset mukit pöydässä, leikkeleet pitää laittaa lautaselle jne. Mieheni ottaa tämän rennosti, mutta minua hieman tämä vaivaa. "Appiukko" tykkää minusta paljon, juttelee ja kyselee, anoppia ei asiani kiinnosta yhtään.

No, tämä ei sinänsä ole paha juttu, mutta olen kiertokautta saanut tietään, että anoppi oli _todella_ häijy mieheni exälle. Ja miehen sisar lähti tähän kuvioon mukaan. Kaikki, mitä exä oli tehnyt, oli väärin. Ja kaikki, mitä mies teki exän hyväksi, oli väärin (esim. jeesustelua siitä, että mies oli tiskannut useammin ja exä ei, "oletko tossun alla?"), että exä oli kehunut miehen autoa ("pinnallista"), anoppi oli matkinut exän puhetta ilkeästi puhelimessa, mikään siivoaminen ja ruoanlaitto ei ollut tarpeeksi, jouluna oli tullut iso riita ihan pikkujutusta jne. Lopulta mies ja exä erosivat. Voi ei, siis hyvä että erosivat siksi, että rakastan miestäni, ja exä oli satavarmasti hankalatapaus, mutta asiathan eivät ole koskaan mustavalkoisia. Minua oikeasti huolestuttaa hieman: mitä jos sama jatkuu minun kohdallani. "Anoppi" on minusta aika tyly tapaus (omaan äitiini verrattuna esimerkiksi...) enkä pidä hänestä kovin paljon. Mitä tapahtuu, kun menemme lomalle - saanko nukkua ja rentoutua jne... Tällaisia ajatuksia pyörittelen. Miehen exä oli nimenomaan nähty laiskana ja huonona ihmisenä.

Liioittelenko? Mitä pitäisi tehdä ja miten käyttäytyä? Miten kesäpaikassa olemisesta tulisi helpointa?

 

[n34]

Onpa tilanne. Et liioittele.

Voisiko sieltä pysyä pois? Jos isovanhemmat ostaisivat itselleen sen kokonaan ja miehesi rakentaisi ihan oman paikkansa? Sinne jonnekin lähettyville?

Anopit voivat pilata suhteen: se on totta. Pojan pitää siinä tilanteessa valita ja tehdä selväksi, että ÄITI ei ryppyile miniälle tai välit menevät poikaankin. Mitä mieltä mieskandidaattisi on asiasta? Hänen se pitää suunsa avata äidilleen, ei sinun.

 

[Liida-Iida_30]

Tilanne on siis se, että vanhemmat ja poika yhdessä lähtivät toteuttamaan unelmaa, suurta vapaa-ajanasuntoa järven rannalle. He ovat laittaneet sitä viisi vuotta ja siinä välissä miehen suhde exään kärsi.

Tiedän sen verran, että mieheni todella teki kaikkensa puolustaakseen exää, mutta kun exällä oli vaikeuksia (ei siis ollut helppo ihminen alueperin, mutta sairastui masennukseen, minkä takia minusta olisi ollut luontevaa ymmärtää häntä edes vähän...), niin mies pitkän ajan jälkeen luovutti. Riiitaa oli anopin kanssa tullut mm. siitä, että exä (masentuneena) olisi halunnut nukkua pitkään lomalla ja anoppi osoitti siitä mieltä. Tunnen mieheni niin hyvin, ettei hän anna kenenkään ryppyillä, mutta kun olen tosi rauhaarakastava ihminen, niin pienetkin mielenosoitukset tuntuvat kurjilta. Nyt keväällä alkaa unelmatalon pihan laittaminen. Huh, mies on siitä innoissaan ja haluaa tietysti minut mukaan tekemään ja suunnittelemaan - onhan talo joskus meidän. En vain tajua, miten pystyn rentoutumaan, jos meno yltyy ihan mahdottomaksi. Olen ollut ymmärtävinäni niin, että mies ja exä olivat menemättä talolle - mutta että sekin oli sitten väärin.

Lisäksi miehen siksi oli mm. kertonut anopille selän takana miehen ja exän ongelmista ja niitä sitten oli puitu, ja että tosiaan miehestäkin oli löytynyt vikaa ("snobbailua"), muka tuon naisen takia. En tunne koko naista ja onhan mahdollista että hän oli hirvä, mutta ei asiat ole niin yksinkertaisia, kyllä muutkin ovat käyttäytyneet oudosti.

 

[Lillukka.]

Omituinen asetelma muutenkin, jos kimpassa hankitaan kesäpaikka ja kaksi ihmistä muuttaa sinne kokonaan ja omii yhteisen kesäpaikan! Tarkemmin ajateltuna, onko tuo omistus oikeus niin, että 50% miehellä ja 50% vanhemmilla yhteensä? Silloinhan miehelläsi on tavallaan omistusenemmistö ja täten myös suurin päätäntävalta.

Onko tontille mahdollista rakentaa pientä mökkiä teille?

Oli anoppi sitten oikeasti ilkeä, tai ainoastaan kaavoihin kangistunut, niin sano asiasta nätisti, esim että olet aamu-unista sorttia ja etenkin lomalla tykkäät nukkua pitkään, mutta teet kuitenkin oman osuutesi hommista kun joudat. Kattauksessa sano, että pidät näistä kupeista, laitetaan nämä vaihteeksi. Ystävällisyys joko sulattaa jään tai ärsyttää anoppia enemmän. Jää nähtäväksi.

Jos toinen kyykyttää ilkeyttään, niin hän saa vain vettä lisää myllyyn jos haistaa sinun pelon ja nöyristelyn.

Psyykkaa itseäsi. Mieti, mikä on pahinta mitä hän voi tehdä tai sanoa ja mikä sen merkitys on sinun elämääsi. Ne ovat kuitenkin pelkkiä sanoja. Jos ainut asia on pahamieli, niin koeta päästä siitä yli ajattelemalla että asia ei ole henkilökohtainen, vaan anopin pahaa sappea. Ole myös tyytyväinen siitä, että appesi on mukava. Ja tietysti, että mies on mikä on.

 

[Tytteli]

Appivanhempiin, varsinkin anoppiin on parasta pitää pieni välimatka. Muutimme mieheni kanssa hänen vanhempiensa talon yhteyteen rakennettuun laajennusosaan muutama vuosi sitten. Appivanhempien talo on kauniilla paikalla järven rannalla. Kuvittelin, että kaikki sujuu hyvin, miksi ei sujuisi, olihan appivanhemmat todella mukavia. Olin heidät tuntenut jo lähes kymmenen vuotta. Ja appivanhempien vieressä asui vielä miehen siskokin perheineen.

Pidin pienestä kodistamme. Mieheni halusi säästösyistä, että meille ei rakenneta laajennusosaan omaa pesuhuonetta eikä saunaa. Tästä syystä talon laajennusosan ja appivanhempien puolen välille jätettiin väliovi, josta meillä oli kulku yhteisiin pesutiloihin.

Helvetti alkoi heti muutettuamme. Väliovesta alkoi kulkea jos jonkinlaista väkeä. Varsinkin naapurissa asuva sisko piti kotiamme paikkana, jonne voi tulla koska vaan ennalta ilmoittamatta. Koskaan mieheni sisko ei tule meille niin, että soittaisi ovikelloa, vaan hän tulee omia aikojaan väliovesta ja ihan perälle saakka. Samoin anoppi.

Anoppi puuttuu kaikkiin asioihimme. Ruokaa en hänen mielestään osaa tehdä, enkä mitään muutakaan niin kuin pitäisi ja miehen sisko on aivan samoilla linjoilla. Meillä ei ole mitään omaa rauhaa. Monet itkut olen itkenyt ja mieleni pahoittanut monta kertaa.

Nykyään olen mahdollisimman vähän tekemisissä appivanhempien samoin kuin mieheni siskon perheen kanssa. Ainoastaan se, että rakastan miestäni niin paljon, on saanut minut kestämään tässä tilanteessa jo monta vuotta. Mielenterveyteni olen vaan pelännyt pettävän. Toivottavasti niin ei käy.

Ohjeeni on, että ÄLÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA HANKI MITÄÄN YHTEISTÄ APPIVANHEMPIEN KANSSA. Eikä oikeastaan muidenkaan miehen sukulaisten. Vaikka kuinka mukavia ihmisiä appivanhemmat ovatkin, niin ei ole tarkoitettu, että niin kanssa asutaan.

Omituinen asetelma muutenkin, jos kimpassa hankitaan kesäpaikka ja kaksi ihmistä muuttaa sinne kokonaan ja omii yhteisen kesäpaikan! Tarkemmin ajateltuna, onko tuo omistus oikeus niin, että 50% miehellä ja 50% vanhemmilla yhteensä? Silloinhan miehelläsi on tavallaan omistusenemmistö ja täten myös suurin päätäntävalta.

Onko tontille mahdollista rakentaa pientä mökkiä teille?

Oli anoppi sitten oikeasti ilkeä, tai ainoastaan kaavoihin kangistunut, niin sano asiasta nätisti, esim että olet aamu-unista sorttia ja etenkin lomalla tykkäät nukkua pitkään, mutta teet kuitenkin oman osuutesi hommista kun joudat. Kattauksessa sano, että pidät näistä kupeista, laitetaan nämä vaihteeksi. Ystävällisyys joko sulattaa jään tai ärsyttää anoppia enemmän. Jää nähtäväksi.

Jos toinen kyykyttää ilkeyttään, niin hän saa vain vettä lisää myllyyn jos haistaa sinun pelon ja nöyristelyn.

Psyykkaa itseäsi. Mieti, mikä on pahinta mitä hän voi tehdä tai sanoa ja mikä sen merkitys on sinun elämääsi. Ne ovat kuitenkin pelkkiä sanoja. Jos ainut asia on pahamieli, niin koeta päästä siitä yli ajattelemalla että asia ei ole henkilökohtainen, vaan anopin pahaa sappea. Ole myös tyytyväinen siitä, että appesi on mukava. Ja tietysti, että mies on mikä on.

 

[Miljaa]

"Tunnen mieheni niin hyvin, ettei hän anna kenenkään ryppyillä, mutta kun olen tosi rauhaarakastava ihminen, niin pienetkin mielenosoitukset tuntuvat kurjilta." Vuoden seurustelun jälkeen ei voi sanoa vielä lähellekään, että tuntee hyvin. Miehestä voi paljastua ihan minkälaisia piirteitä tahansa kun seurustelee pidempään. Miehesi taitaa olla mammanpoika, tekee kaikki niin kuin äiti käskee eikä välttämättä tosipaikan tullen puolusta sinua mikäli anoppi solvaa sinua. Kannattaa ottaa etäisyyttä koko ihmisiin, ellet halua välejä mieheenkin menettää. Sitähän se anoppi ilmeisesti haluaa.

 

[sou nott]

Minusta tuo teidän kuvio on jo lähtökohtaisesti huono. Appivanhempasi pitävät tätä mökkiä omanaan ja he eivät välttämättä käsitä ollenkaan, että sinä tulet sinne viikonloppua viettämään ja rentoutumaan (niin kuin nyt yleensä työssäkäyvät mökilleen menevät), vaan sinun pitäisi raataa siellä niska limassa paiskien töitä, heräten aamulla ja niin, että osoitat ahkeruutesi taatusti.

Kun minä käyn omien vanhempieni mökillä, niin huomaan jo itsekin sen, että en voi rentoutua siellä, koska vanhempani ovat eläkkeellä, mutta minä en. Lyhyt viikonloppu pitäisi olla akkujen lataamista varten, ei sitä varten, että palaan rättipoikkiväsyneenä sunnuntai-iltana kotiin toivoen, että pääsen töihin maanantaiaamuna lepäämään. Minulla on kaksi pitkää seurustelusuhdetta takana ja olen huomannut jo moneen kertaan, että kahden pariskunnan on vaikea pidemmän päälle yhdistää elämäänsä saman katon alle olipa kyseessä sisarukset, lapsi ja vanhemmat, sukuomistuksessa oleva kesäpaikka jne.

Minä pidän itseäni ahkerana, sosiaalisena, kilttinä, siistinä ja sellaisena "Martta-henkisenä", joka osaa leipoa, hakata halkoja jne, mutta silti en ikinä koskaan milloinkaan halua sellaiseen tilanteeseen en edes omien vanhempieni, sisareni perheen tai lapsieni kanssa, jossa yhteisomistuksella hankittaisi minkäänlaista kiinteää omaisuutta. Sitten viimeistään kun joku osapuoli kuolee, niin perikunnan kanssa alkaa kiivas tappelu. Ei kiitos, haluan pitää hyvät välit sukulaisiini eli en sotke raha-asioita millään tavoin sukulaissuhteisiin.

Oikeasti teillä on aika iso ongelma. Joko joudut mielistelemään miehen sukua tai joudut ottamaan oman linjasi, mutta se voi tarkoittaa sitä, että joudut viettämään viikonloppuja tai lomaasi joskus myös yksin kaupunkiasunnossa, jos mökki on niin tärkeä miehelle, että se menee kaiken muun yli. Entäs kun teillä on lapsia? Anoppiko sen määrää, mitä heille syötetään, milloin nukutaan päiväunet jne.

 

[*Siri*]

Onko teidän pakko mennä sinne mökille? Mies voi myydä osuutensa vanhemmilleen tai voitte sopia käyttövuoroista.
Oletettavasti anoppisi on yhtä harmissaan, kun sinä menet sinne sotkemaan hänen kuvionsa ja aikataulunsa. Teitä on tässä sopassa kaksi, sinä et ole sen parempi. Uutena ihmisenä oletat voivasi mennä hänen mökilleen ja automaattisesti sen jälkeen siellä toimitaan sinun tahtosi mukaan. Eihän se niin mene missään, sopeutumista vaaditaan myös sinulta, olet siellä toistaiseksi vain vieras.

En tiedä yhtäkään tapausta, missä nämä kolhoosit olisivat onnistuneet. Ei niissä maalaistaloissa, missä oli anopit, miniät yms. ollut elo ennenkään sopuisaa. Selkäänpuukotusta ja riitaa on riittänyt ja tänä päivänä kun sellaiseen elämiseen ei ole pakko mennä, siitä on viisainta pysyä pois.

Minä pidän miniästäni todella paljon, mutta satunnaisia yhteisiä viikonloppuja lukuunottamatta en haluaisi saman katon alla asua. Ihan siksi, että sopu säilyy. Näen jo asioita, jotka ärsyttäisivät hänessä minua ja minussa häntä. Miksi niitä herätellä tietoisesti henkiin?

Miehesi on nyt tässä avainasemassa. Ehkä hän sitten joskus löytää naisen, joka on anopillekin mieleen tai sitten hänen täytyy luopua äidin hameenhelmasta.

 

[tuleva anoppi]

Alan itse olla anoppi-iässä eli lapseni ovat siinä iässä, että miniä ja vävy perheeseen on tulossa varmaan pian. En todella haluaisi olla itselleni vieraan ihmisen kanssa mökkeilemässä. En ole sillä tavalla sosiaalinen. Jos ja kun se aika tulee, ilman muuta kesämökin käyttövuorot, ei mitään yhteismökkeilyä.

Ehkäpä anoppisi pitäisi sitä myös ihan hyvänä ideana?

 

[LeilaRiitta]

Tosiasia nyt kuitenkin on, että miehen ja vanhempien väliseen suhteeseen ei pitäisi tulla ketään. He kolme itse päättävät millaisen painon perhesiteilleen antavat. Niinkö pahan, että miniäehdokkaat ovat toissijaisessa asemassa?

Myöskin mies ja aloittaja ovat tilanteessa, jossa kenenkään ei pidä tulla heidän väliin. Ei edes anoppien ja appien, ei exien, naapureiden eikä ventovieraiden. Paitsi jollei jompi kumpi anna sellaista tapahtua.
Miehen ei tarvitse luopua oleskelusta vanhempiensa kanssa mökillään, eikä toisaalta avopuoliso(i)staan. Mutta mies on se, jonka täytyisi itse ymmärtää tilanne ja päättää missä arvossa ihmisiä ympärillään pitää.

Tilanne edellyttää avointa keskustelua. Se voi olla kova paikka ja aiheena ikävä, mutta ihmisten pitää voida tulla keskenään toimeen mikäli haluavat hyviä ihmissuhteita. Myös miehen äidin tulisi joustaa, tulla vastaan. Kompromissit ovat ainoa vaihtoehto.

Pahimmillaan aloittaja ei voi mökille mennä kuin erittäin harvoin, mikä varmasti pistää suhteen koville. Pahimmillaan mies ei pidä suhdetta sellaisessa arvossa että pyrkisi vanhempiensa kanssa kompromissiin... ja pahimmillaan mies joutuu aikanaan tyytymään sellaiseen vaimoon, jonka äiti on hänelle hyväksynyt... mutta sekin on miehen elämää ja aloittajan pitäisi keskittyä omaansa. Mies voi olla muuten aivan unelmamies, mutta tuo suhde ja suhtautuminen vanhempiinsa ja mökkiin ovat myöskin osa miestä.