peliriippuvuus

[minä vaan]

Onko teidän kenenkään tutulla sellaista?
En tunne ketään muuta jonka tutulla tällanen olisi....tunnen itteni niin hylätyksi. Mieheni on pelannut jo vuosia, välillä pystyy lopettamaan ja taas se alkaa....kuinka paljon se satuttaa...apua on haettu pariin kertaa mutta mies käy vain kerran ja lopettaa sitten hoidon kesken, oon niin tietämätön...kumpa joku sanois mitä mun pitäs tehä. Me olemme välillä eronneet ja minä olen syönyt masennuslääkkeitä ja käynyt psykiatriansairaanhoitajan luona juttelemassa. koko perhe kärsii tästä ja jostain syystä tuntuu, että minä eniten. Mies ei puhu,ei näytä minkäänlaisia tunteita...on lähestulkoon kuin robotti. En jaksa! Koko ajan syyllistän itteeni ja haluaisin kuolla...monet ammatti auttajat sanoo ymmärtävänsä,mutta todellisuudessa ei ne ymmärrä. Netistä ei löydy mitään vertaistuki ryhmää...oon niin avuton ja voimat pois. En voi lähteä poiskaan kun toinen vaavi on massussa ja en mä jaksais elää yksin lasten kanssa,oon henkisesti niin väsyny. Auttakaa jos voitte.

 

[PahaSilmä]

Mun miehellä oli nuorempana. Tajusin asian, kun oltiin menty naimisiin ja se suuttui jostain mulle, lähti, tuli muutaman tunnin päästä takaisin ja oli laittanut kuukauden ruokarahat peliautomaattiin. Tätä tapahtui muutaman kerran. :/

En osaa sanoa, mikä häneen vaikutti, mutta hän sai lopetettua. On joutunut opettelemaan tunteista puhumista ihan urakalla. Hänen äiti ja isä on aika välinpitämättömät tyypit, vaikka näennäisesti ovat häntä kasvattaneet hyvin. Heidän perheessä ei ole ollut aitoa läheisyyttä.

Olen vaan kysellyt häneltä paljon kaikkea ja hän on alkanut luottamaan minuun. Ennen hänellä ei ollut ketään, keneen luottaa. Ymmärrän, mitä tarkoitat robottimaisuudella.

Jos mies ei kykene tai halua ottaa apua vastaan, niin voit ihan puhtaalla omallatunnolla irtaantua. Älä ainakaan odota niin kauan, että sairastut.

 

[Tiipi81]

Ex-avomiehelläni oli peliriippuvuus. Luulin jossain vaiheessa hänen "parantuneen", mutta lopulta selvisi, että oli valehdellut kuukausia. Aina vannoi lopettavansa. Erohan siinä tuli. Pelaa tänä päivänäkin vielä. Mitään ei siis oppinut. (hän oli myös väkivaltainen, joten se oli se toinen syy eroomme).
En oikein osaa neuvoja antaa... Tiedän kuitenkin mitä käyt läpi :hug:

 

[The titityy]

Pikkuveljelläni on peliriippuvuus.
Ihan pienestä asti salaa pelasi kaupoissa ja olikohan vuosi 1996 kun varasti äitin pankkikortin ja nosti veronpalautukset 2000 mk ja pelasi ne.

Edelleenkin pelaa sen minkä rahaa sattuu olemaan. :/

 

[minä vaan]

Niin minun tuttavatkin pyytää minua lähtemään, mutta en voi,olen niin monta kertaa lähtenyt ja lapsemmekin kärsii jatkuvasta muuttamisesta...haluaisin vain pystyä auttamaan ja toivon että vielä joskus saan nähdä sen hellän puolen miehestäni mikä oli esillä viimeksi seurustelu aikoina. Tuntuu vain niin ihmeelliseltä mikä saa mieheni pelaamaan,mikä voima sillä onkaan. Mieheni on joskus estänyt minua tekemästä itsaria ja tiennyt että hänen käyttäytymisensä aiheuttaa minulle pahaa oloa, mutta tämä suuri pelin voima ja tunne elämän kylmyys menee minun elämäni edelle,samoin lapsiemme.... kuinka paljon meitä vielä kidutetaan.

 

[piprane ema]

peliriippuvuus on verrattavissa alkoholismiin, valitettavasti..
onko tällanen sulle tuttu ennestään?
http://www.pelipoikki.fi/

 

[piprane ema]

ja tää

http://groups.msn.com/peliriippuvuus

 

[jjjjjjjjjjjjj]

Niin minun tuttavatkin pyytää minua lähtemään, mutta en voi,olen niin monta kertaa lähtenyt ja lapsemmekin kärsii jatkuvasta muuttamisesta...haluaisin vain pystyä auttamaan ja toivon että vielä joskus saan nähdä sen hellän puolen miehestäni mikä oli esillä viimeksi seurustelu aikoina. Tuntuu vain niin ihmeelliseltä mikä saa mieheni pelaamaan,mikä voima sillä onkaan. Mieheni on joskus estänyt minua tekemästä itsaria ja tiennyt että hänen käyttäytymisensä aiheuttaa minulle pahaa oloa, mutta tämä suuri pelin voima ja tunne elämän kylmyys menee minun elämäni edelle,samoin lapsiemme.... kuinka paljon meitä vielä kidutetaan.

mulla on lähes samanlainen tilanne kuin sulla. nyt on kylläkin taas parempi hetki menossa. mies ole ainakaan meidän yhteisiä rahoja pelannut yli puoleen vuoteen. aika vaikeaa se kyllä oiskin koska kaikki rahat tulee minun tilille. pelottaa vaan milloin tapahtuu notkahdus koska emme ole puhuneet asioista, mies hermos tuu heti jos alan aiheesta puhumaan. terapiassa kävi muutama vuosi sitten mutta ei enää. meillä sentään mies on rakastava isä ja muuttui paljon kun toinen lapsi syntyi kesällä. minun ja mieheni välillä ei kyllä rakkautta liiemmin ole, tai minä kyllä edelleen rakastan miestäni mutta en osaa osoittaa tunteitani kun en tiedä mitä mies tuntee. luulen siis ainakin osittain tietäväni miltä susta tuntuu en kylläkään osaa tilannettasi auttaa. voimia........