peliriippuvainen mies

Tänä iltana helvetti repesi.

Taustatietoina sen verran, että helmi-maaliskuussa mies tunnust pelanneensa pokeria hieman. Puhelimella soittanut rahaa pelitilille ilmeisesti, sanoi että 50e ja 70e oli siirretyt summat.
Kun ensimmäinen puhelinlasku tuli (huhtikuussa maaliskuun lasku), se oli 90e. Ajattelin tässä olevan se 50e siis. Odottelin seuraavan kuun laskun olevan sitten 100ejotain, sisältävän tuon 70e.
Seuraava lasku tuli toukokuussa, joka sisälti huhtikuun käytön. Se oli 300e.
Miehelle vihainen puhelu, että 300e lasku josta minun osuuteni oli 25e. Minä olen siis liittymien haltia, mies kuitenkin käyttäjä.
Mies tuohon vain sanoi, että oli unohtanut viesteistä ykköset edestä. Kertoi siis nuo 50e ja 70e summat tekstiviestitse silloin.

Tästä päästiin jotenkin yli, mutta tänään kun tuli toukokuun lasku, oli sekin 300e.
Pakkasin lapset ja lähdin päiväksi pois. Illalla tullessamme kotiin, mies oli ensiksi kuin mitään ei olisikaan. Oli siivonnut koko asunnon.
Sitten tajusin katsoa netistä kuluneen kuun puhelinkäyttöjä. Se paljasti, että 17.6. asti on tehty 180e pokerilaskua. Tästä sitten jo hermostuin miehelle ja saatiin aikamoinen riita aikaiseksi.

Itse olen kotona lasten kanssa, mies on töissä. Hän sanoi, että hänhän ne rahat tienaa niin saa käyttää miten haluaa. Myönsi riippuvuutensakkin, mutta jotenkin sai asian käännettyä niin että kaikki on vain minun syytäni..
On minun vikani kun hän pelaa, ja nyt on vielä enemmän minun vikani kun en ymmärrä hänen ongelmaansa. Sanoin häntä valehtelijaksi ja hän raivostui siitä. Hänen mielestä oli minun kohtuutonta sanoa häntä valehtelijaksi, koska hänellä on vain ongelma. Kaikki on sen ongelman ja minun syytäni.
Ilta mennyt kuunnellessa huutoa ja raivoa, syytöksiä syytösten perään. En enää tunne miestäni.

 

Ajatukset juoksee nopeammin kuin teksti.
Hän vielä syytti siitäkin, kun en kiittänyt häntä kodin siivoamisesta.
Kun kerroin miehelle, miltä tämä minusta tuntuu, niin hän syytti etten osaa yhtään ajatella asiaa hänen kannaltaan. Hänellähän on se riippuvuus, eikä minulla. Miksi asia minuun niin paljon ottaa.
En tiedä osaanko kuvitella enää tulevaisuutta hänen kanssaan.

 

Riippuvainen syyttelee aika usein muita ongelmastaan. Se kuuluu taudinkuvaan.

On totta, että hänellä on ongelma. Sairaus siinä on kyseessä. Mutta siihen saa apua...terapiaa (ryhmä- ja yksilösellaista), lääkitystä. Suostuisiko miehesi siihen?

Liittymät pitää myös laittaa sellaisiksi, ettei mies saa niiden kautta rahaa pelitileille siirrettyä.

Ihan kokemuksesta tiedän, millaista helvettiä peliriippuvaisen puolisona eläminen voi olla. Helvetti se on usein pelaajalle itselleenkin. Mutta siitä voi päästä irti, tai siis ainakin ongelmaa voi oppia hallitsemaan ja elämään sen kanssa siten, ettei pelaa, vaikka riippuvuus sinänsä ei koskaan katoakaan.

Sinäkin voit saada apua jaksamiseesi, ja suosittelen sitä hakemaankin jos ja kun siltä tuntuu. Vertaistukea muilta saman kokeneilta. Peluuri.fi voi olla hyvä paikka aloittaa.

 

Liittymään laitoin heti estot kun tuo kaikki selvisi. Tuntuu vaan niin naurettavalta kaitsia aikuista miestä kuin lasta.
Meidän oli tarkoitus mennä naimisiinkin, kaikki oli vielä tähän päivään asti hyvin. Toissapäivänä saatiin lapsivapaata ja oltiin viettämässä vuosipäivää, suunniteltiin häitä lisää eikä mikään ollut pielessä. Tänään kaikki on ihan toisinpäin, tuntuu että haluaisin muuttaa lasten kanssa pois, ei täällä ole meille tulevaisuutta. Kaikki se luottamus on hälvennyt enkä voi yksinkertaisesti enää vain luottaa miehen sanaan. Luottamus ja rehellisyys on aina ollut suhteessamme tärkeintä. Ja se kantava pylväs romahti täysin.

 

En minäkään tuossa näe muuta kuin ihan tyypillistä addiktin puhetta. Kun riippuvaisuus saadaan aisoihin, puheetkin muuttuvat normaalimman ihmisen jutuiksi.

Luottamus ja rehellisyys ovat hienoja tavoitteita, mutta jos ne ovat kriteerejä niin maailma tosiaan romahtaa totaalisesti, kun osoittautuu ettei siihen pystyttykään. Ja kun tietää miten yleisiä addiktiot ovat, niin olen alkanut enemmänkin pitää hälytysmerkkinä, jos tuollaisista sanoista on liikaa suhteessa puhuttu. Siellä missä on yksi pelokas, on luultavasti toinenkin, ja asiat eivät ole ihan sitä mistä haaveillaan. Hääsuunnitelmat voi toki laittaa jäihin ja on varmaan syytäkin, mutta älä ripustaudu ylpeyteesi liikaa. Kysymys on myös lapsistasi.

Kova ylpeys on vahvempaa kuin uran luominen kynnysmattona, mutta ei se silti vahvuutta ole. Käsittele turvattomuudentunteesi muuten kuin pontevalla hylkäävyydellä, niin voit oppia sitä vahvuutta joka laittaa rajat miehelle ja sallii teidän ehkä elää yhdessä ilman että riskeeraat teidän muiden hyvinvointia.

Nyt ap äkkiä opiskelemaan, mistä niissä addiktioissa on kysymys ja miten niitä hoidetaan. Uhkapeliriippuvuus kai kuitenkin on helpommin hallittavissa, kun rahankäytön voi laittaa kulkemaan sinun kauttasi. Alkoholistia et pystyisi samalla tapaa rajoittamaan.

 

Hyviä sanoja.

Meillä on takana aiempaakin luottamusongelmaa, tästä siis juontuu että nykyään luottamus ja rehellisyys on suhteessamme ollut se kantava.
Rahaliikenne käykin minun kauttani, käynyt jo muutaman vuoden ajan. Käytännössä siis mies siirtää palkkansa minun tililleni, minä maksan laskut ja hoidan ruokakauppa-asiat. Mies huolehtii vain omasta matkakortista ja työpaikkasyömisestä. Voi olla julmaa, mutta tämä on meillä toiminut ja on myös ollut ihan miehenkin toive. Ei siis tossunalla olemista tai mitään muutakaan sellaista
Nyt sit vain mies oli puhelimella keksinyt pelitilille saldoa ladata...

Kerran kaikki on romahtanut, siitä selvitty ja suhdetta hoidettu. Nyt kaikki tapahtuu taas. Nyt vaan pelissä on lapsiakin. Enkä tosiaan tiedä haluanko ja jaksanko tulevaisuuttani tälle enää perustaa. En tahdo tosiaankaan aikuista miestä vahtia ja kyttäillä, ei suhteen sellaista pitäisi olla.
Voiko peliriippuvuus tosiaan syntyä parissa kuukaudessa? Ihan näin mahdottomaksi?
Mies tuossa riitelyn lomassa vetosi siihen, että on minullakin asioita joita hän ei tiedä ihan kaikkea. Nämä asiat liittyvät lapsuuteeni/teini-ikään, joloin nyt oltiin vähän typerämpiä päästä kuin mitä aikuisena pitäisi olla. Ja kun hän ei tiedä kaikkea lapsuudestani, niin minunkaan ei sillon tarvitse tietää kaikkea hänestä... Viittasi siis kenties tuohon pelaamiseen...?
En tiedä, en ymmärrä enää mistään mitään.

 

Päihdelinkin keskustelualue • Näytä alue - Valtti

 

Opettelisi vähän pokeristrategiaa, sitähän voi pelata voitollisesti... ettei vaan olisi blackjack tai rulettipöytään mennyt oikeasti?

 

Opettelisi vähän pokeristrategiaa, sitähän voi pelata voitollisesti... ettei vaan olisi blackjack tai rulettipöytään mennyt oikeasti?

Riippuvainen ei pelaa mitään voitollisesti. Riippuvainen pelaa vaikka voittaisi tuhansia, koska on pakko.

 

Mut tiedän kyllä millaista on olla peliaddikti. Nimim. viisinumeroinen summa mennyt blackjackiin, enkä ole edes yhtään velkaa.

 

[QUOTE="hukassa";26508547]Liittymään laitoin heti estot kun tuo kaikki selvisi. Tuntuu vaan niin naurettavalta kaitsia aikuista miestä kuin lasta.
Meidän oli tarkoitus mennä naimisiinkin, kaikki oli vielä tähän päivään asti hyvin. Toissapäivänä saatiin lapsivapaata ja oltiin viettämässä vuosipäivää, suunniteltiin häitä lisää eikä mikään ollut pielessä. Tänään kaikki on ihan toisinpäin, tuntuu että haluaisin muuttaa lasten kanssa pois, ei täällä ole meille tulevaisuutta. Kaikki se luottamus on hälvennyt enkä voi yksinkertaisesti enää vain luottaa miehen sanaan. Luottamus ja rehellisyys on aina ollut suhteessamme tärkeintä. Ja se kantava pylväs romahti täysin.[/QUOTE]

Paljon siitä mitä sanot tuntuu täysin järkevältä, mutta tuo tumma pätkä minut pysäyttää kuitenkin aina uudelleen. Kun on addiktista kysymys, niin eihän se silloin ole mikään mies. Ettei voi enää luottaa, on vain oireen kuvaus, joka lukijassa herättää reaktion, että hyvä kun olet ymmärtänyt asian. Olet pettynyt mieheen toisen kerran radikaalisti - se on väistämätöntä kun addikteista puhutaan. Jos addiktio korjaantuisi moraalisopimuksilla ja pienellä pinnistelyllä, niin eihän koko sanaa tarvittaisi.

Ja jos miehellä on taipumus sellaiseen niin eiköhän kaksi kuukautta riitä vakauttamaan ongelman. Onhan alkoholistejakin, jotka jäävät koukkuun ensi kerrasta.