Pedofiilin pelko ja mediahysterian uhri?

[median uhri]

Ajattelin kysyä näin harmaana, kun en kehtaa edes omilta ystäviltäni asiaa kysyä, eli onko kenelläkään kokemusta vastaavasta, vai olenko ainoa hörhö?

Meidän ensimmäinen lapsi syntyi nyt syksyllä. Nyt synnytyshöyryistä selvinneenä olen huomannut aina ajoittain miettiväni, että voiko lasta pitää näin sylissä tai miten voin häntä kylvettää, etc, etten vain koske häneen "väärin". Siis pelkään itseäni, vaikka mitään syytä ei todellakaan ole! Juttelin asiasta miehen kanssa ja kysyin onko hänellä ollut samanlaisia huolia ja hän sanoi itsekin ajatelleensa asiaa. Äitini kuittasi puheeni puhtaasti pyörittelemällä silmiään ja ihmettelemällä nykyajan nuorten vanhempien huolenaiheita ja hysteerisyyttä...

 

[*]

Mä en pelkää tuollaista, mutta pelkään että lapseni joskus joutuvat pedofiilien kynsiin tai jonkun vievän esim. kun koulutie joskus alkaa. Aina ei voi olla lapsen mukana.

 

[ap]

Mä en pelkää tuollaista, mutta pelkään että lapseni joskus joutuvat pedofiilien kynsiin tai jonkun vievän esim. kun koulutie joskus alkaa. Aina ei voi olla lapsen mukana.

Joo, tuo on myös mun numero 1 pelko...

 

[nuppu]

En ole itse kovastikkaan pelännyt ihan siitä syystä, että se siirtyy lapsiin ja aiheuttaa kovat pelkotilat. Asiaan suhtaudun kuitenkin niin, että lapset on valjastettu liikkumaan ulkosalla turvallisesti...toki aina voi tapahtua, mutta enemmän tapahtuu vuodessa liikenneonnettomuuksia missä uhrina on lapsi tai nuori.

 

[erossa mediasta]

Jossain määrin on kokemusta samasta mutta sanoisin tuohon että kuuntele vauvaa!!
Ei sun/teidän tarvi kuunnella muita. (esim. että missä järjestyksessä vauva pitää pestä tai mikä nyt mitenki pitää tehdä)
Ymmärtäkää että se pieni lapsi on Selviytyjä, joten on kyse siitä että te voitte omilla valinnoilla ja toiminnalla tukea pikkuisen jokapäiväistä selviytymistä.
Sinulle äitinä haluan sanoa että se uusi elämä on nyt tullut maailmaan, enää sitä ei tarvitse synnyttää eikä käynnistää. Ylläpito on haastavaa mutta ei mitenkään vaikeaa.
Ajatelkaapa esimerkin tasolla sitä pienen pientä lasta joka syntyy tuonne jonnekin slummin nurkkaan ja jonka vanhemmat ovat suurimman osan ajasta epätietoisessa tilassa. Sekin lapsi selviää!
Ei ole kyse siitä että miten tehdä oikein tai miten tehdä väärin vaan on kyse siitä että kykeneekö hyväksymään ne tilanteet ja olosuhteet mitä lapsen kanssa kohtaa.

 

[vieras]

Ap, kuulostaa pakkoajatuksilta. Hyvin herkillä ja kilteillä ihmisillä on usein turhia pelkoja siitä, ettei voisi joko vahingossa tai tahallaan vahingoittaa toisia. Todellisuudessa tällaisia ajatuksia omaavat ihmiset ovat usein sellaisia, jotka eivät tekisi pahaa kärpäsellekään. Jos nuo ajatukset ovat kovin ahdistavia ja haittaavat päivittäistä elämää, kannattaa niihin hakea apua. Itse kärsin muutaman vuoden erilaisista pakkoajatuksista, nyt alkaa jo helpottaa.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00403