Älä ole pahoillasi - et todellakaan ole yksin. Mulla todettiin pco 18-vuotiaana, ja jo silloin huomasin, että säärissä ja myös reisissä karvoitus on tavallista runsaampaa. No, tähän 38-vuoden ikään mennessä karvoitus ei todellakaan ole vähentynyt, mutta kutakuinkin sinuiksi sen kanssa olen kasvanut. Sain tuolloin nuorena "lääkkeeksi" Diane Nova -pillerit, ja lääkäri sanoi, että pitemmän päälle ne vähentäisivät karvoitusta. Mutta eipä niin käynyt, joten lopetin niiden käytön.
Mulla kasvaa tätä nykyä viiksien lisäksi myös partaa (hih, näyttää välillä teinipojan ensimmäisiltä haituloilta). Kasvoissa karvat ovat onneksi aika vaaleita, mutta selkeästi tummenemaan päin. Toistaiseksi olen vain nyppinyt pisimpiä ja tummimpia pois ja jättänyt vaaleat - ja todellakin selkeästi havaittavat - viiksikarvat kasvamaan. Yleensä olen muuten saanut niistä vain positiivista kommenttia

Sääriäni ajelen ja reisistä (siis nivusista alaspäin...) poistan karvoja vahaliuskoilla, koska partaterät ym. leikkurit jätttää vain ikävän ja ärtyvän sängen. Pysyvät näin myös vähän kauemmin näkymättömissä.
Poppaskonsteja en tiedä, tuskin niitä onkaan. Eli vaikka se saattaa kuulostaa juuri nyt vaikealta ja tuskalliselta, niin ainoaksi toimivaksi keinoksi olen todennut hyväksymisen. Kun vain pystyy hyväksymään sen, että karvoja on itsellä enemmän kuin keskimäärin muilla, niin elämästä tulee helpompaa. Tosin siihen voi kyllä mennä aikaa. Sitäpaitsi onhan meissä monia muitakin erityispiirteitä, joiden perusteella erotumme muista. Ei se meistä sen huonompia ihmisiä tee =)
Tsemppiä sinulle!