Tammikuussa 2009 huomasin patin vasemmalla puolella emättimenaukon yläpuolella. Se oli pehmyt eikä kovin aristava. Huolestuin siitä kuitenkin sen verran, että varsin ajan yksityiselle gynekologille. Siellä selvisi, että kysymyksessä on bartholinin rauhasen aiheuttama kysta. Kysta puhkaistiin paikallispuudutuksessa. Naulan piston tuntee, mutta ei satu kohtuuttomasti. Ihoon tehdään pistoveitsellä pieni aukko, josta erite puristetaan ulos. Sain tuhdin antibioottikuurin eikä pieni haava vuotanut enää kotona. Ei ollut edes kipeä. Sanottiin, että jos uusii niin mennä sitten lääkäriin tyhjennyttämään se.
Tästä alkoikin kaksi vuotta kestänyt patti-avaus-antibiootit-kierre. Aina panemisen jälkeen tuli aristava patti. Toisinaan niin kipeä, etten voinut paljon muuta tehdä kuin maata sängyssä ja kärsiä. Sitten tulehdus pääsi niin pahaksi, että patti paisui hetkessä kananmunankokoiseksi. Tk:sta lähete sairaalaan, jossa tulehtunut kysta avattiin ja tyhjennettiin nukutuksessa. Muuta ei tulehtuneelle patille olisi voinut tehdäkään. Avauksen jälkeen pissaaminen oli ihan helvettiä pari päivää. Aamupissalla tuntui, että taju lähtee ja konttasin vessasta sohvalle toipumaan. Tällaisessa avauksessa leikkaushaava jätetään auki, että kaikki eritteet pääsee tulemaan ulos.
Paranin viikossa niin, että kävely ja istuminen onnistui. Seksielämä normalisoitui muutamassa viikossa. Ja pian palasi myös tuttu patti omalle paikalleen. Gynekologin kanssa sovittiin laikkauksesta, jossa kysta avataan ja kapseli poistetaan. Hän ei halusi kokeilla ensin sitä ja vasta sitten jos se ei auttaisi, poistettasiin rauhanen. Leikkaus tehtiin nukutuksessa. Toipuminen vei aikaa, leikkaushaava tulehtui, olin helvetin kipeä. Suuri hematooma parani hitaasti. Patti palasi parin kuukauden päästä. Vitutti aika rankasti kun olisin itse halunnut, että rauhanen olisi poistettu heti. Myöhemmin kävi ilmi, että oli oikeastaan hyvä, ettei leikattu koska myös toiselle puolelle ilmestyi kysta.
Kapselin poiston jälkeen patti oli kyllä pienempi, mutta tulehdustila tuntui olevan päällä koko ajan. Nyt päätimme gynen kanssa, että molemmat rauhaset poistetaan. Tämä tapahtui spinaalipuudutuksessa. Toipuminen oli taas perhanan tuskallista. Leikkaushaava tulehtui kaksi kertaa. Leikkauksesta on nyt aikaa reilu kuukausi ja alapäässä tuntuu edelleen hematoomapahkuroita. Paraneminen on ollut hidasta mutta mennyt kuitenkin koko ajan selvästi eteenpäin. Leikkauskohdat aristaa vielä. Elämä on muuten normaalia, mutta odotan kovasti viimeistä ja tärkein askelta, sitä että sasn pitkään kadoksissa olleen normaalin seksielämäni takaisin
huomenna todennäkoisesti makaan ilman housuja jalat levällään kotona ja rukoilen tuntien menevän nopeaan... aikani lääkäriin on onneksi heti aamulla. mutta kyllä pelottaa/jännittää ihan hirveästi koska sukuni naisilla on ollut runsaasti kystiä sekä valitettavasti myös tällä ks. aluella erilaisia kasvaimia...noh mutta maanantaina se selviää...pitäkää peukkuja 
