patologinen valehtelija

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pelottavaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pelottavaa

Vieras
Onko muilla kokemusta persoonasta,joka valehtelee koko ajan? Isommat ja pienemmätkin jutut. Nyt on vain pelottavaa,kun tämä ihminen kertoileekin mun elämääni omanaan. En tiedä miksi,mutta se on jotenkin karmivaa.
Omassakin elämässään olisi kyllä draamaa kylliksi.
 
Kyl tunnen yhden tuollaisen. Ihan kaikki, mitä se kertoo, on keksittyä tai ainakin liioiteltua. Se kai yrittää olla mystisen salaperäinen ja kiinnostava ja siksi kertoo niitä juttuja. Aika paljon yliluonnollista on tapahtunut hänelle. Jo lapsena hän kertoili juttujaan,, eikä iän myötä jutut ole suinkaan loppuneet tai tulleet edes realistisemmaksi. Hän on taitava kertoja, keksii lisää sitä mukaan, kun juttua tulee. Väistää taitavasti kysymykset ja vangitsee kuulijan. Kun hän poistuu huoneesta, kuulija tajuaa tulleensa ihan huijatuksi ja miettii, miksi antoi taas vompauttaa itseään noin.
 
tuttua. Minulla oli tällainen perskärpänen. Kopioi kaiken mitä vain pystyi. Moni sanoi että ihailee minun persoonaani niin paljon että haluaa olla samanlainen, aivan kaikessa. En viitsi kirjoittaa tälle palstalle yksityiskohtia, mutta meni ihan järjettömiin mittakaavoihin asti. Hän halusi samanlaisen elämän ja olisi varmaan ottanut miehenikin jos olisi tarjottu. Aluksi se oli pelottavaa, sen jälkeen ahdistavaa ja lopulta vähän surettikin ja säälitti sen puolesta. Ihan kiva tyyppi jos ei olisi ollut sellainen minua kohtaan.
 
Joo.. Onko patologinen valehtelija se joka tiedostaa vielä valehtelevansa vai se joka oikeasti myös uskoo juttuihinsa ja elää jonkinmoisessa omassa maailmassaan? Kummankinlaisia on tullut kohdattua, lievemmästä versiosta näkee ilmeistä ja kehosta että siinä on jotain omituista kun kertoo juttujaan ja ajan kanssa tajuaa että se omituisuus johtui siitä että puhui palturia. Tuo vakavampi tapaus on siitä karmivampi että ei koe valehtelevansa ja siksi on vaikeaa tajuta mikä on totta ja mikä ei ja menee itsekin jotenkin ihan sekaisin ollessaan tuollaisen ihmisen kanssa tekemisissä..
 
Joo, nyt kun asiaa tarkemmin miettii niin tällainen persoonallisuuden varastaja, joka puhelee toisen elämää omanaan, niin onko ns. patologinen valehtelija vaiko ennemminkin joku persoonallisuushäiriöinen? Patologinen valehtelijahan keksii ihan omasta päästään juttuja ja kai ihan uskoo niihin itsekin?
 
kamala kokemus moisen puolisona, onneksi tätä nykyä jo ohi. Pakko niiden on uskoa niihin juttuihinsa ei kukaan voi muuten niin elää. Tuhoaa monta elämää huomaamattaan.
 
mun työkaveri!!!
Se on sellanen patologinen liioittelija ainakin! Siis tosi hyvä tyyppi näin muuten, mutta esim. kerto jotain juttua, että (ollaan hoitajia) sillä kerran tosi rasittava työkaveri, ku ei tehny mitään, ja hän vielä raskaana joutu yksin tekemään sitä ja tätä. Juttu meni oikeasti noin, paitsi että se ei ollu raskaana sillon?? Just tollasta ihme liiottelua, onhan sillä joo laps, ja ollu joskus raskaana töissä ja varmasti tollasessa tilanteessaki joskus, mutta ei just sillon! Ihmeellistä liiottelua ja dramatisointia. Monet jutut se kertoo lähes totuudenmukasesti, mutta aina joku ihme silaus mukana, joka on joko täys vale tai sit liiottelua!
 
Olin 37 vuotta naimisissa patologisen valehtelijan kanssa jolla myös narsismi ja alkoholismi joten hyvät puitteet! Nyt olen kuullut paljon muilta ihmisiltä juttuja x-miehestäni mitkä ovat aivan uskomattomia. Hänen uusi tyttöystävänsä aukaisi minun silmäni näkemään helvetin missä olin elänyt kaikki vuodet luullen sitä normaaliksi elämäksi. X-mieheni todellakin uskoi kaikkiin juttuihinsa ja puhui silmiin katsoen aivan vakavissaan täyttä potaskaa. Nyt on vakka löytänyt kantensa. Minulla menee viimeinkin hyvin! Ei tarvitse syödä jatkuvaan pahaanoloon joten painokin pudonnut 13 kg enään ei myöskään jatkuvasti närästä eikä ole ollut vatsatulehduksiakaan. Minä reakoin aina pahaan olooni vatsallani. Joten viimeinkin oikeaa kevättä ja kesää odotellen!
 
Juu, tunnen yhden tyypin. Ja tosiaan uskoo kyllä ihan itse kaikkeen kertomaansa. Ei ole identiteettivaras, mutta lisää omaan elämäänsä draamaa aivan käsittämättömillä tarinoilla. On jo "jäänyt kiinnikin" monta kertaa, mut ei anna sen häiritä, vaan jutut senkun paranee. Muuten ihan mukava kaveri, mut esim. sovittuihin asioihin ei tietenkään voi luottaa, kun aina on joku elämää suurempi katastrofi, joka on estäny pitämästä sanaa / tulemasta paikalle ajoissa / suorittamasta annettua tehtävää.

Sikäli sääli näiden ihmisten kanssa, että heidän kanssaan tulee ns. Pekka ja susi -ilmiö, eli kukaan ei usko mihinkään, mitä kertovat, vaikka jotain olisi ihan aikuisten oikeasti tottakin.
 
Mäkin tunnen yhden! Kertoo aivan järjettömiä juttuja joita ei usko kukaan!! Jos ite ketoo jonkin jutun niin hän kertoo saman tyylisen mutta parempana. Yhden kerran kerroin kun olin joskus opiskeluaikoina löytänyt viiskymppisen maasta ja olin ikionnellinen siitä niin kaverihan oli tietysti löytänyt satasen ja jotain tällasta ihan turhaa vielä mistä kaveri valehtelee.... en ymmärrä miten sen puoliso jaksaa kuunnella, tai uskooko sekin sen tyypin älyttömät tarinat vai mitä ihmettä....
 
Kyllä, lähiperheessä henkilö joka on keksinyt tarinoita ja kuvittanut tapahtumia aina kun vain muistan. Tyhjiä lupauksia ja niinkuin joku tossa mainittikin, aina on joku syy miksi ei voinut tulla paikalle/tehdä jotain luvattua asiaa. Syyttää aina muita omasta virheestään. Sairauksiakin on valehdellut ja niiden varjolla rahaa lainannut, toivoakaan takaisinmaksusta. Sotkenu ihmisten elämiä pahemman kerran. Itse sen tajusin jo jonkin aikaa sitten kun kuulin juttuja ja itse huomasin kun vain avasin silmät. Hävettää hänen puolesta vaikka perhettä onkin.. Ihme ettei häntä ole oikeuteen haastettu kun mielestäni pari törkeääkin tempausta tullu tehtyä jotka voisi luokitella petokseksi. Mutta mutta.. tänä päivänä elää "hyvää elämää" mutta taitaa olla raha-asioineen täysin suossa. Ja kyseenalaistan kaiken mitä häneltä kuulen (en päin naamaa mutta muilta kysyn että mikä juttu tääkin on). Voe voe.. apua ei huoli kun on kerran yritetty jonnekki psykologille kärrätä.
 
Hyi kun nousi niskakarvat pystyyn kun luin näitä! Mun ex-mies on juuri tälläinen ja vahvasti veikkaan että on myös narsisti. Meidän elämä oli ajoittain yhtä helvettiä. Mies joi rahansa, räyhäsi, hajotti tavaroita ja minä olin hänen mielestään syyllinen joka asiaan. Hän kertoi omaavansa monta ammattia, olleensa ulkomaita myöten taistelukoulutuksissa, tuntevansa mafialaisia, kuljettaneensa asetta autossaan, olleensa velkojen perijänä moottoripyöräkerholle ja monia muita aivan älyttömiä tarinoita. Mikään näistä ei pitänyt paikkaansa. Vuosi sitten poliisien avustuksella pääsin lapseni kanssa lähtemään pois kotoa. Nyt mies yrittää saada mua ongelmiin kertomalla musta perättömiä juttuja, uhkailee kunnianloukkaus syytteillä. Hänellä on lähestymiskielto, mutta se ei tunnu auttavan. Olemme käräjöineet lapsen tapaamisoikeuksista, mutta mikään ei tunnu hänelle kelpaavan. Hän valehtelee käräjillä, poliisille, sosiaalityöntekijöille. Hänessä ei muka ole mitään vikaa. Alkaa olemaan ideat lopussa, miten pääsisin eroon hänestä. Kun ei häntä mielentila tutkimuksiinkaan millään saa. Sanotaan vaan että on lapsen oikeus tavata isäänsä..näköjään välittämättä millainen isä on. Kuka vastaa siitä jos lapsi alkaa oirehtia. No, varmaan sekin on sitten mun syytä tämän miehen mielestä. Patologisten valehtelijoiden lähipiiristä kyllä kannattaa pysyä kaukana, jos vain mahdollista.
 
Mulla on läheinen joka on pataloginen valehtelija. Lapsena oli raskasta kun hän valehteli olevansa kuolemansairas, useinkin. Valehteli myös perheeni jäsenten kuolleen, valehteli muille minun kuolleen ja niin edelleen. Nyt jo tietää ettei voi uskoa vaikka hän sanoisi juoneensa kupin kahvia, koska keksii vaikka mitä ihme juttuja.
 
Joo, tuttua on, jos ihminen valehtelee vähän päästä, niin kyllä se on sairautta jollain tapaa. Olin juuri reilun puoli vuotta ihmisen kanssa, joka valehteli suurinpiirtein koko ajan. Kertoi mm. saaneensa työpaikan ja jopa lähti aamulla olevinaan töihin, mutta sain selville ettei tämä minun kumppani koskaan ole ollutkaan työpaikassa missä sanoi olevansa.Oikeastaan, mistä hän ei valehdellut, että tarvii rahaa lainaan, ´kun omat on juotu`.Ja vaikka hän jäi kiinni valheista ja lupasi, että ei enää valehtele, niin kas kummaa, sama tahti jatkui.Joten tulin siihen tulokseen, että ihminen, joka uskoo itsekkin puheisiinsa, jotka eivät ole totta, ei lopeta valehtelemista. Ja muut kuullemma valehtelee ja puhuvat pahaa. Yleensä näillä ihmisillä ei ole omassa elämässä kaikki kunnossa. Kun kysyin kumppanilta syytä valehtelemiseen, vastaus oli, että näyttäsi paremmalta minun silmissäni.Mutta hän vaan ei itse tajunnut, että valehtelu ei kuulu ihmisten normaaliin kanssakäymiseen.Surullista on , että tälläisen ihmisen kansa yhteiselo ei suju, vaikka muuten olis kiva tyyppi.Ja jos ihminen on melkein 50 v, niin aika vaikea uskoa, että tilanne muuttuisi,parempi lähteä eri teille, ennekuin oma mielenterveys menee, kun ei tiedä mikä on totta ja mikä ei.
 
Pakko oli itekki tänne kirjoittaa ku bäitä juttuja luin ku kaverilla on juutikin kyseinen ongelma. Hyvä tyyppi muuten mutta jutut on kyllä niin hulluja että ei mitään rajaa:D mm. puheet että pelaa aina vuosittain amerikassa jääkiekkoa ja siitä maksetaan n.puoli miljoonaa vuodessa. Ja amerikasta häneltä löytyy mm kaksi asuntoa, pari miljoonan maksavaa autoa:D kerran jopa soitti iltasella ja sanoi olevansa New Yorkissa.. Ai niin ja rahaa ei koskaan ole koska vuosittain tienaamat rahat ovat Amerikan tilill:) ei tuo lopouje lopuksi mitään haittaa ole saanut aikaan kuin väärinkäsityksiä mutta helpostihan sitä saa porukan hämmentymään jos joku vielä uskoisi nuita puheita:s
 
Näitä patologisia valehtelijoita on näköjään enemmän kuin vähän. Omalle kohdalle on osunut kaksi. Toisella oli kyse jotenkin ajan kanssa opitusta tavasta, josta oli tullut niin vaistomainen, ettei sitä yrittämälläkään saatu muutettua. Valheet vain soljuivat niin luontevasti ulos suusta, ettei olisi ikinä voinut uskoa niitä valheiksi. Toisella taasen valehtelu oli myös pakonomaista, mutta siinä tapauksessa pelottavampaa, koska valheet eivät olleet niin pieniä. Hän mm. valehteli koko menneen elämänsä ja tämä valehtelu liittyi ilmeisesti jonkin asteiseen persoonallisuushäiriöön. Kun asiaa puitiin, valehteli mies lopulta senkin, että kävi hoidossa. Siihen liittyi paljon muutakin, addiktiota ym., ei ainoastaan valehtelu.
 
Sain juuri tietää, että yksi, jota pidin hyvänäkin ystävänä, on patologinen valehtelija.
Hän on kertonut mulle aika paljon "elämästään" , mm. hänellä on reuma, poikaystävä, ja perhe on muuttamassa uruguayhyn.

Nyt hän kuitenkin on kertoilut kaikille, kuinka olen vikitellyt hänen poikaystäväänsä (jota en edes tunne), levitellyt hänen asioitaan kaikille ja kuinka olen muutenkin epäluotettava, kamala ihminen.
Kun kysyimme asioita hänen "poikaystävältään" , tämä kielsi kaiken, sanoin ettei heillä ole koskaan ollut suhdetta, ja "ystäväni" veli kertoi etteivät he koskaan ole suunnitelleet muuttavansa ulkomaille. Tämä "ystäväni" sai melkein kaikki kaverini kääntämään minulle selän.
Tässä pikkukylässä minuun luottaa enää harvat, sillä patologinen valehtelija tuhosi maineeni. Mitään, mitä hän väitti minun tehneen, en ole tehnyt enkä voisikaan.
 
Tämmösiä on yllättävän paljon. Duuneissa joskus tullut vastaan. Ja lukiossa oli joskus rinnakkaisluokalla sellainen poika. Tuntuu, että on useemmin miehiä. Sitä on sitten vaikee sanoa, että ketkä valehtelee tiedostaen, ketkä tiedostamatta. Uskoisin, että on eriasteisia.

Tällä palstallakin taitaa olla semmosia.

Ja sen verran täytyy todeta, että parhaita valehtelijoita ovat ne, jotka puhuvat pääosin totta. Sitten kun kaikki on paskaa, niin ei viitti ees kuunnella.
 
Mulla takana juuri parisuhde tällaisen sankarin kanssa. Suhteen alussa niin valloittava ja sosiaalinen, ettei koskaan voinut uskoa asioiden kääntyvän ihan päälaelleen. Vähitellen alkoi tulemaan kertomuksia kaikista mahdollisista työpaikoista, joissa todellisuudessa ei edes ollut, juttujen mukaan soitteli kuuluisissa bändeissä, oli ollut yk joukoissa ja ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Taitavasti osasi käyttää hyväkseen rahallisestikin ja jo muutaman kk seurustelun jälkeen alkoi jäädä kiinni jatkuvasta uskottomuudesta. Teoillaan sai minut aivan pois tolaltani, vaikka olen aina kuvitellut olevani vahva ihminen. Nyt lopulta kun suhde ohi, jatkaa juttujaan, kertoilee toisille kuinka minä aiheutin eron uusilla suhteilla jne...mitkä eivät pidä paikkaansa. Oman mielenterveyden paikkaamisessa kova homma, mutta päivä kerrallaan ja kevättä kohden :) Tiedän vielä tulevan sen päivän jolloin unohdan koko tämän elämäni vaiheen...mutta siihen lienee menee vielä aikaa :(
 

Yhteistyössä