T
työtön
Vieras
Nyt olen ansiosidonnaisella ja sain työtarjouksen, joka on melko varma nakki. Ei ihan omaa alaa, mutta sinne päin. Sopimusta ei ole vielä kirjoitettu, tuskin kirjoitetaakaan ennen työsuhteen ekaa päivää.
Työ jatkuisi joko niin, että jäisin työttömäksi kuukausi ennen äippälomaa tai
sitten ihan työsuhteen viimeisiltä päiviltä jäisin äitiyslomalle. Työsuhde kestäisi siis n. 3-4 kk, pituus varmistuuu myöhemmin. Olen itse aktiivisesti kertonut että olen kiinnostunut kyseisestä sijaisuudesta.
No, vaihtoehtohan olisi että olisin kotona kasvattelemassa mahaa työttömyysetuudella, joka on sekin ihan jees. Mitään huimaa työkokemusta en tuosta saa, mutta raha on aina hyväksi ja työpaikka on ihan jees. Olisi mukava tehdä vielä töitä kun voin.
Mutta, mutta... jos ilmestyn ekana työpäivänä vatsa pystyssä (vielä se ei näy, mutta työn alkaessa varmaankin) töihin, luulenpa että moni ajattelee että mitä ihmettä. Kannattaisiko vaan siis kertoa asia suoraan kun asioista sovimme? En haluasi vaikuttaa kauhealta kiipijältä/salailijaltakaan.... Vai onko tää nyt joku kiltin tytön syndrooma taas..
Olisi helpompi olla poiskin, esim. neuvoloiden takia. Sinänsähän työnantajan tilanne on hyvä kun työsuhde ei mene äippäloman päälle (ainakaan paljon), mutta koskaanhan ei voi tietää miten jaksan töissä.
Hirveästi ei haittasikaan vaikka sanoisivat ei kun kerron raskaudesta, lyhyempiä pätkiä + työttömyyskassa on kyllä olemassa.
Vai kannattaako ottaa edes koko työtä vastaan???
Hjälp.
Työ jatkuisi joko niin, että jäisin työttömäksi kuukausi ennen äippälomaa tai
sitten ihan työsuhteen viimeisiltä päiviltä jäisin äitiyslomalle. Työsuhde kestäisi siis n. 3-4 kk, pituus varmistuuu myöhemmin. Olen itse aktiivisesti kertonut että olen kiinnostunut kyseisestä sijaisuudesta.
No, vaihtoehtohan olisi että olisin kotona kasvattelemassa mahaa työttömyysetuudella, joka on sekin ihan jees. Mitään huimaa työkokemusta en tuosta saa, mutta raha on aina hyväksi ja työpaikka on ihan jees. Olisi mukava tehdä vielä töitä kun voin.
Mutta, mutta... jos ilmestyn ekana työpäivänä vatsa pystyssä (vielä se ei näy, mutta työn alkaessa varmaankin) töihin, luulenpa että moni ajattelee että mitä ihmettä. Kannattaisiko vaan siis kertoa asia suoraan kun asioista sovimme? En haluasi vaikuttaa kauhealta kiipijältä/salailijaltakaan.... Vai onko tää nyt joku kiltin tytön syndrooma taas..
Olisi helpompi olla poiskin, esim. neuvoloiden takia. Sinänsähän työnantajan tilanne on hyvä kun työsuhde ei mene äippäloman päälle (ainakaan paljon), mutta koskaanhan ei voi tietää miten jaksan töissä.
Hirveästi ei haittasikaan vaikka sanoisivat ei kun kerron raskaudesta, lyhyempiä pätkiä + työttömyyskassa on kyllä olemassa.
Vai kannattaako ottaa edes koko työtä vastaan???
Hjälp.