Pastori!!!!!!

[vieras]

Sitä vaan, että mulla ihan sama tilanne silleen, että mä kaipaan ihan kauheasti ihmistä jonka kanssa erosin, jonka jätin... 7 vuotta sitten, eilen viimeksi itkin kun niiiin kauhea ikävä. Oltiin niin samalla aaltopituudella. Hän on kai naimisissa . Itselläni lapsia ja mies , kauhea ikävä silti vaan häntä...

Halauksia :heart:

 

[vieras]

Voi kun joskus näkisin hänet ja voisin kysellä kuulumisia ja kuulostella sillen ohimennen onko hänellä ollut ikävä tai onko jotain tunteita minua kohtaan jne...

ap

 

[vieras]

Tiedän kyllä hänen puhelinnumeronsa, mutta en uskalla laittaa mitään viestiä..koska en halua aiheuttaa hänelle harmia, jos on naimisissa vielä. Hän ei tiedä minun numeroani, koska numeroni on salainen.

ap

 

[Pastori]

kyttis :wave:

 

[vieras]

Tämä kyseinen ihanuus toi minulle silloin sydämenmuotoisen rasian töihin ja kukkia jne...olin silloin jo nykyisen mieheni kanssa.. sanoi, että vaikka olenkin raskaana niin hän haluaisi minut silti. Ja kun hän alkoi olemaan tämän vaimonsa kanssa niin soitteli minulle vielä silloinkin ja oli puhunut vaimolleen , silloiselle tyttöystävälleen siis , että kuinka hänellä on minua kohtaan tunteita ja ikävä jne.


Näen unia hänestä kauheasti :heart: voi miten ikävä, sydäntä puristaa.




ap

 

[vieras]

aika raastava tilanne ettenkö sanoisi Lämmöllä saa kumminkin muistella asioita ja olokin siitä lämpenee, tulee vaan niin pirun ikävä! Voisko olla mahollista jotenkin ottaa kontaktia, se varmaan helpottaisi oloa? Meillä on tilanne se, että kummatkin ollaan tavallaan vapaina, jotain säätöä molemmilla, ei niin vakavaa. Ei todellakaan. Vapaina.. Se onkin helpotus, kyllä kuolisin jos saisin kuulla hänen olevan naimisissa...
Halauksia sinnekkin :hug: Asiat on vaikea jättää vaan taakseen jos niitä ei selvitä..

Kiitos :heart:

En vaan uskalla ottaa häneen yhteyttä, kai pelkään ettei hän edes vastaisi minulle mitään.. Laitoin eilen sähköpostia, löysin koulukaverit.comista samannimisen ihmisen , kysyin mitä hänelle kuuluu, että onko hän täältä meiltä päin kotoisin . Tuli viesti takaisin ja kertoi , että ei ole kaipaamani henkilö, aivan eri paikkakunnalta.

Tuli todella pettynyt olo, kun toivoin niin , että se olisi ollut hän.

ap

 

[Pastori]

kyttis :wave:

 

[vieras]

Kiitos :heart:

En vaan uskalla ottaa häneen yhteyttä, kai pelkään ettei hän edes vastaisi minulle mitään.. Laitoin eilen sähköpostia, löysin koulukaverit.comista samannimisen ihmisen , kysyin mitä hänelle kuuluu, että onko hän täältä meiltä päin kotoisin . Tuli viesti takaisin ja kertoi , että ei ole kaipaamani henkilö, aivan eri paikkakunnalta.

Tuli todella pettynyt olo, kun toivoin niin , että se olisi ollut hän.

ap

No aivan varmasti! Voi elämä kun edes ajattelee mikä olo olisi tullut jos häntä ei olisi mahdollisesti kiinnostanut ja hänen elämänsä olis mennyt eteenpäin kun oma on ollut yhtä kaaosta.. Sitä yksinäisyyden tunnetta.. Otit jo yhden askeleen! Laittelet vaikka arkipäivänä viestiä, että mitä hälle kuuluu niin ei joudu kiusalliseen tilanteeseen jos kotona on, saattaa häkeltyä kun kuulostaa aika voimakkailta tunteilta molemmin puolin.. Tietääkö sun miehesi? Eikä välttämättä tarvitse tietääkkään. Ei ole tarkoitus huolestuttaa.

Asiat kaiketi pitää ottaa käsittelyyn niin kuin tuolla moni jo sanoikin.. Ei niitä muutoin unohda.. Taidan tästä lähteä soittelemaan tupakin mittaisen puhelun

Mies tietää, että hän olisi halunnut minut silloin ku odotin jo esikoistamme. Mutta ei noista kukista jne tiedä, että olivat häneltä..

Uskaltaisiko sitä laittaa tekstiviestin, ihan neutraalin vaan... iik.

ap

Hyvää puhelua :heart:

 

[Pastori]

kyttis :wave:

 

[Kotipsykologi]

Voi myös käydä niin, että jos näet henkilön hän ei enää vastaakkaan sitä kuvitelmaa mitä olet elättänyt mielessäsi. Nimittäin näin kävi minulle. Asia oli sitten siltä osin prosessoitu. Tämä tosin tapahtui paljon ennen nykyistä miestäni. Tosin arkihan tulee joka suhteeseen ja silloin voi kyllä alkaa helposti elättelemään toiveita siitä romantiikkaa ja rakkautta riittävästä suhteesta, jota tuo aikaisempi suhde on sinulle merkinnyt. Miksi erosit silloin? Onko nyt tullut elämääsi joku muutos/tylsistyminen/matalapaine, joka saa tämänhetkisen elämän tuntumaan sellaiselta, että olet valmis urhaamaan sen vanhan vuoksi? Näitä kannattaa aina miettiä. Itse olen nimittäin ollut ennen sellainen, että vanhat "heilat" on putkahtaneet mieleen silloin kun on ollut juuri se epätoivoinen hetki. Nyt tosin sitä hetkeä ei ole enää kun olen päättänyt, että tämä nykyinen suhteeni on se oikea ja muuta ei tule (rakkausprofessori Kaarina Määtän oppi).

 

[hei]

minä ole ollut rakastunut mieheni kaveriin monta vuotta sitten ja aina välillä ajattelen nykyäänkin häntä... mutta oikeastaan se auttoi kun näin hänet ja tajusin että ei hän ole enään sama ihminen kuin silloin vuosia sitten, rakkauden tunne vaan hiipui.

 

[Pastori]

Sama mies se on edelleen, samalta näyttää edelleen, samat jutut ja tavat on edelleen, ollaan kyllä nähty muutama viikko sitten. Silloin oltiin tosi nuoria, silloin kumpikaan ei tiennyt mistään mitään tärkeästä, ei osattu olla toisillemme niin kuin olisi ehkäpitänyt olla vaikka oltiin kuin paita ja perse..