paska avoliitto, paska minä, paska elämä...

Meidän avoliitossa ei ole enää hellyyttä, läheisyyttä eikä seksiä. Siitä on niin pitkä aika etten edes enää kykene tekemään mitään aloitetta mihinkään läheisyyteen tai vakavempaan keskusteluun. Kai mä vaan tässä kituan ja roikun löysässä hirressä. En pysty muutakaan. Olen ilmaa miehelleni....

 

Erotkaa?

 

Olispa niin helppoa vaan erota mutta ei ole. Tulis varmasti kiista lapsista. Minä en suostu jäämään tänne enää asumaan jos eroamme. Sitten haluan takaisin omalle kotipaikkakunnalle. Tuskin sekään onnistuu. Ei sekään kuulosta hyvältä... En tiedä mitä teen...

 

Älä ulise vaan tee asialle jotain!

 

montako lasta? kuullostaa aika tutulta... (omasta elämästä)

 

2lasta..

 

Minä lähdin tyhjästä, pitkästä liitosta lasten kanssa (3) noin vuosi sitten. Voimia lähtemiseen ja päätöksen tekoon keräsin varmaan kolmisen vuotta. aluksi kaikki oli hyvin ja yksielo ihan kivaa... Mies kuitenkin piti yhteyttä tiiviisti ja juttelimme vuosien saatossa selvittämättä jääneitä asioita. Vähitellen alkoi löytyä se juttu, mihin joskus rakastuin... Nyt suhde on ihan kuin uusi, tajusimme, mitä olimme menettämässä. Ajatus uudesta miehen rinnalla herätti minussa sen halun pelastaa suhde. nyt asumme erillään ja käymme treffeillä. seksi on loistavaa ja jopa minä sitä haluan (liitossa ei viime vuosina juuri kiinnostanut). Katotaan mitä tästä tulee, ehkä vielä palaamme yhteen, vaikka vuosi sitten ajatus tuntui kuvottavalta ja mahdottomalta.

Pidä tauko suhteesta, muuta vaikka pois ja katsokaa elämää hetken erillään. Stemppiä, mitä ikinä sitten päätätkin!

 

Eikö se ole lapsille hirveän stressaavaa jos me taas muutetaan? Ollaan asuttu saman katon alla vasta 3v. Yhteisiä vuosia 7. En mä haluais erota. Tuntuu vaan siltä kun mä olisin menettänyt mieheni. Minne se mun mies katosi? Nytkin yöllä näin kamalan ahdistavaa unta. Mies oli kadonnut enkä löytänyt häntä enää.

 

Mitä on tapahtunut että tunnet noin kuin tunnet? Onko miehen käytös jotenkin muuttunut?

 

[QUOTE="sara";28642510]Mitä on tapahtunut että tunnet noin kuin tunnet? Onko miehen käytös jotenkin muuttunut?[/QUOTE]

onhan sen käytös täysin muuttunut. Ei enää seksiä, ei läheisyyttä tms. Valittaa jatkuvasti jostakin. Tulee sellainen tunne kun mä olisin vaan vaivaksi ja en olisi tarpeeksi hyvä...

 

Vielä vuosi sitten olisin voinut kirjoittaa juuri tuollaisen aloituksen. Lisäksi ahdisti se, että eroamista hankaloitti pari vuotta sitten ostettu talo, jossa ilmeni yllättäviä remontteja. Remontit olisi pitänyt hoitaa ennen myyntiä ja niitä ei vain tullut tehtyä. Tuntui, että menee ikuisuus ennen kuin talo on edes myyntikunnossa saati että muuten sitten tulee tarpeeksi rohkeutta erota.

Hommasin sivusuhteenkin siihen samaan syssyyn. Mies sanoi, että siitä vaan, ihan vapaasti.




Mutta nyt tänä kesänä.. Olemme kuin vastarakastuneet.. <3 Ei erottu ja nyt elän elämäni parasta aikaa....

 

onhan sen käytös täysin muuttunut. Ei enää seksiä, ei läheisyyttä tms. Valittaa jatkuvasti jostakin. Tulee sellainen tunne kun mä olisin vaan vaivaksi ja en olisi tarpeeksi hyvä...

Onko miehesi sinun mielestäsi yksin vastuussa seksin ja läheisyyden loppumisesta? Onko hän aina ollut aloitteen tekijä? Oletko sinä yrittänyt puhua asioista?

 

Onko miehesi sinun mielestäsi yksin vastuussa seksin ja läheisyyden loppumisesta? Onko hän aina ollut aloitteen tekijä? Oletko sinä yrittänyt puhua asioista?

No minä olen ollut aina valmis seksiin ja läheisyyteen, en ole ikinä koskaan torjunut miestä. Aloitteita ollaan tehty ihan molemmat yhtä paljon sillon ennen kun tämä parisuhde oli vielä normaali. Miehen aloitteen teko ja torjumiset alkoi siitä kun rakennettiin taloa ja mies oli niin puhki ja poikki ettei seksiä harrastettu kokonaiseen vuoteen. siitäpä tämä seksittömyys ja läheisyyden olemattomuus on saanut alunsa ja sen kun vaan jatkuu. Mä en uskalla enää tehdä aloitteita koska en usko että mies enää edes piittaa minusta tai mun läheisyydestä. minä olen syvästi loukkaantunut siitäkin koska mies jatkuvasti valittaa mulle ja teen jatkuvasti kaiken huonosti tai väärin. ihan selvästi ei pidä minusta. en edes halua tehdä aloitetta tässä tilassa. aloitteen on kyllä nyt tultava miehen puolelta ja oltava vakuuttava että todellakin haluaa olla minun kanssa. nyt en usko siihen pätkääkään.

 

No minä olen ollut aina valmis seksiin ja läheisyyteen, en ole ikinä koskaan torjunut miestä. Aloitteita ollaan tehty ihan molemmat yhtä paljon sillon ennen kun tämä parisuhde oli vielä normaali. Miehen aloitteen teko ja torjumiset alkoi siitä kun rakennettiin taloa ja mies oli niin puhki ja poikki ettei seksiä harrastettu kokonaiseen vuoteen. siitäpä tämä seksittömyys ja läheisyyden olemattomuus on saanut alunsa ja sen kun vaan jatkuu. Mä en uskalla enää tehdä aloitteita koska en usko että mies enää edes piittaa minusta tai mun läheisyydestä. minä olen syvästi loukkaantunut siitäkin koska mies jatkuvasti valittaa mulle ja teen jatkuvasti kaiken huonosti tai väärin. ihan selvästi ei pidä minusta. en edes halua tehdä aloitetta tässä tilassa. aloitteen on kyllä nyt tultava miehen puolelta ja oltava vakuuttava että todellakin haluaa olla minun kanssa. nyt en usko siihen pätkääkään.

Sinä voit mököttää antaa parisuhteen mennä alamäkeä tai olla aikuinen ja aloittaa keskustelun asioista. Miehelläsi voi olla joku ihan muu kriisi kuin teidän suhteeseen liittyvä ja purkaa sinuun huonoja fiiliksiä (todella monet eroavat rakentamisen jälkeen, kun ovat ihan puhki tai iskee rakentamisen jälkeinen tyhjyys) tai sitten teidän suhteenne on oikeasti aikansa elänyt. Ehkä kannattaisi selvittää kummasta on kyse?

 

No minä olen ollut aina valmis seksiin ja läheisyyteen, en ole ikinä koskaan torjunut miestä. Aloitteita ollaan tehty ihan molemmat yhtä paljon sillon ennen kun tämä parisuhde oli vielä normaali. Miehen aloitteen teko ja torjumiset alkoi siitä kun rakennettiin taloa ja mies oli niin puhki ja poikki ettei seksiä harrastettu kokonaiseen vuoteen. siitäpä tämä seksittömyys ja läheisyyden olemattomuus on saanut alunsa ja sen kun vaan jatkuu. Mä en uskalla enää tehdä aloitteita koska en usko että mies enää edes piittaa minusta tai mun läheisyydestä. minä olen syvästi loukkaantunut siitäkin koska mies jatkuvasti valittaa mulle ja teen jatkuvasti kaiken huonosti tai väärin. ihan selvästi ei pidä minusta. en edes halua tehdä aloitetta tässä tilassa. aloitteen on kyllä nyt tultava miehen puolelta ja oltava vakuuttava että todellakin haluaa olla minun kanssa. nyt en usko siihen pätkääkään.

Tyypillinen nainen, olettaa ja spekuloi muttei osaa tehdä itse mitään konkreettista ongelmilleen. Itsessä ei nähdä mitään vikaa koskaan vaan miehen käytöksen muuttuminen on aina täysin miehen omaa syytä.

 

mä en ole syyllistä etsimässä.

luulen että mies ei vain ole näyttänyt oikeaa minäänsä ennen kuin muutimme yhteen ja saimme lapsen. Sitä ennen ei ollut ongelmia. Ongelmat alkoi sillon kun oli talonrakennus/yhteenmuutto/lapsi yms.

 

Miehesi kuulostaa loppuunpalaneelta.

 

mä en ole syyllistä etsimässä.

luulen että mies ei vain ole näyttänyt oikeaa minäänsä ennen kuin muutimme yhteen ja saimme lapsen. Sitä ennen ei ollut ongelmia. Ongelmat alkoi sillon kun oli talonrakennus/yhteenmuutto/lapsi yms.

Niin tai sitten se "todellinen minä" vain muuttui rakentamisen ja lapsensaamisen myötä, useinhan nuo uuvuttaa ja muuttaa ihmisiä ja parisuhteita.

 

Olen yrittänyt vinkata miehelle ottamaan rennosti. Ei vaan ota kuuleviin korviinsa. On luonteeltaankin sellainen että kokoajan pitää tehdä ja kokoajan pitää olla menossa. Minä taas on se rauhallinen joka yrittää ottaa vähän rennommin asiat. En mä kuitenkaan mikään laiska lusmu ole mutta joskus tuntuu että tuo miehen stressaaminen ja kiirehtiminen menee överiksi. Varsinkin kun se saa sen pinnan niin kireäksi.

 

[QUOTE="vieras";28643751]Niin tai sitten se "todellinen minä" vain muuttui rakentamisen ja lapsensaamisen myötä, useinhan nuo uuvuttaa ja muuttaa ihmisiä ja parisuhteita.[/QUOTE]

näinkin voi olla.. ei vaan haluaisi että tämä menisi siihen ettei mitään ole enää tehtävissä... jos ihmiset muuttuu ei siinä taida sitten kovinkaan paljon tehtävissä olla...