PAS: Mielen / elämäntapojen vaikutus alkion kiinnittymiseen?

Moi kaikille! Kirjoittelen tänne ensimmäistä kertaa, koska huomaan kaipaavani vertaistukea hoitojen viidakossa. Meillä yritystä 1. Tuoresiirto ICSI:stä (nega) ja kaksi PAS:a (yksi lääkkeellinen toinen luonnolliseen kiertoon), joista toinen taitaa huomenna päättyä negaan. Kaikki alkiot ovat olleet top-luokkaa.. Syy hoidoissa on miehen vähäiset simpat.

Minua kiinnostaa, mitä teille on kerrottu mielentilan / stressin yms. vaikutuksesta hoitotuloksiin. Tai onko plussanneilla tähän liittyen vinkkejä? Olen syönyt hoidoissa kortisonia Prednisonia, joka itsessään aiheuttaa mm. sydämentykytystä. Olen huono nukkumaan muutenkin stressitilanteessa ja olen valvonut muutamia öitä piinaviikkojen aikana. Unilääkkeitähän en tietysti ole voinut käyttää.. En voi olla miettimättä, mikä valvomisen vaikutus on. Mieli oli tässä viimeisessä siirrossa suht korkealla, mutta välillä toivottomuus on vallannut mielen.

Ovatkohan plussanneetkin hermoilleet? Vai onko yksi plussan salaisuus Dalai Laman tyyneys? Onko tällainen rauhallisuus edes mahdollista, kun prosessi on kuitenkin niin raskas nimenomaan henkisesti? Millaisia kokemuksia muilla on?

Ja kuulisin mielelläni, jos jollakin on jakaa hyviä mielenhallinnan vinkkejä. Syvähengitystä olen kokeillut ja yön pimeinä tunteina siitä on ollut myös apua esim. tuon sydämen rauhoittamisessa.

Muuten olen välttänyt saunaa ja alkohlia ja jopa rankkaa liikuntaa. Näistä ei kyllä klinikalla variotettu (paitsi alkoholista), muta luin näistä muiden kokemuksista.

 

Haha, täällä yks todellinen Dalai Lama!! No juu en todellakaan siis ole!

Ainahan sitä sanotaan, että stressi ei oo hyväks, ja kaipa sen sanoo ihan järkikin. Kuitenkin uskon, ettei sillä VOI olla kovin ratkaisevaa merkitystä raskautumisessa! Oon nimittäin ihan varma, etten olis ikinä onnisutnu raskautumaan, jos se olis siitä kiinni, että stressata ei saa! Ja luulenpa, että ihan jokainen hoidoissa käyvä stressaa jonkin verran ainakin, monet todella paljon!

Samoin sanotaan, että stressi raskausaikana ei oo hyväks. Ja mä olin ihan varma, että meille ei ikinä voi tulla tervettä lasta, kun stressaan niin paljon! Ihan terve poika meillä on ja raskausaika stressiä lukuunottamatta sujui oppikirjojen mukaisesti! <3

Tottakai on hyvä, jos keksii keinoja vähentää stressiä, ja mikä tahansa keino, mikä itsestä hyvältä tuntuu, on varmaan vaan hyväksi Mä annoin itelleni luvan stressata ihan rauhassa, kunhan nyt pysyi sentään edes suht normaalin rajoissa Jos mä aattelin, että ei saa stressata, ei saa stressata, ni tuntui, että stressaannuin siitäkin vaan lisää! Alkoholia en käyttäny piinapäivinä ivf:n 1.pas:in ( joka on ainoa siirto, mikä mulle on tähän mennessä tehty ), mut muuten en kyllä muistaakseni välttäny mitään, en varmaankaan varsinkaan liikuntaa.

Hurjasti tsemppiä ja peukkuja vielä ootteluun, jos se plussa sieltä kuitenkin tästä pas:ista vielä tuliskin! :hug:

 

Minua kiinnostaa, mitä teille on kerrottu mielentilan / stressin yms. vaikutuksesta hoitotuloksiin. Tai onko plussanneilla tähän liittyen vinkkejä?

Ovatkohan plussanneetkin hermoilleet? Vai onko yksi plussan salaisuus Dalai Laman tyyneys? Onko tällainen rauhallisuus edes mahdollista, kun prosessi on kuitenkin niin raskas nimenomaan henkisesti? Millaisia kokemuksia muilla on?

Meille ei klinikalla varsinaisesti puhuttu stressaamisen vaikutuksista, mutta itse olen aiheesta jonkin verran lukenut. Se on tutkittu juttu, että kova ja pitkäkestoinen stressi vaikuttaa hormonitasoihin ja oman mutuiluni mukaan se siis saattaa vaikuttaa hoitotuloksiin jotenkin. Itse hakeuduin ekan IVF-kierroksen jälkeen (tuoresiirto + 3 PASsia) psykiatrin juttusille, ja mieltä hallinneiden ajatuskuvioiden setviminen ammattilaisen kanssa todella auttoi. Taisin käydä viisi kertaa juttelemassa, jonka jälkeen olo oli niin hyvä, etten kokenut enää tarvitsevani moista tukea.

Me pidettiin 9kk taukoa hoidoista ihan vaan siitä syystä, että mä saisin pääni taas kuntoon. Lapsettomuus hallitsi liikaa elämää ja kaikki tuntui liian synkältä. Lähdettiin sitten toiseen IVF:ään tavallaan puhtaalta pöydältä, intoa puhkuen ja avoimin mielin. Hoitoa aloittaessa mulla oli vahva usko siihen, että me voidaan kyllä onnistua vielä ja fiilis oli to-del-la rauhallinen.

Mutta sitten kaikki mahdollinen menikin pieleen ja stressitasot nousi kohisten päivä päivältä. Rakkulat eivät kasvaneet toivottuun tahtiin vaikka lääkeannokset oli aiempaa kertaa isompia, ja ultrassa tuli ravattua tiheästi. Jälkikivut olivat punktion jälkeen ihan infernaaliset (itse punktioon otin tällä kertaa nukutuksen). Jälkeenpäin kuulin sen johtuvan siitä, että mulla tyhjennetyt munarakkulat täyttyvät nesteestä poikkeuksellisen nopeasti, joka aiheuttaa valtavaa painetta munasarjoissa. Sain kipupistoksia kankkuun jo klinikalla ja pari päivää punktion jälkeen olikin edessä päivystyskeikka kipujen yhä koventuessa, jossa munasarjan vierestä löytyi hematooma ja tulehdusarvot oli kohollaan. Lähdin lopulta sairaalalta kahden antibioottireseptin ja vahvojen kipulääkkeiden kera.

Tässä vaiheessa oli jo tiedossa, että 10 solusta kypsiä oli ollut kuusi, hedelmöittyneitä oli saatu vain neljä, ja näistäkin yksi tippui monitumaisena kyydistä. Tulehdusarvojen takia siirtoon pääseminenkin oli vaakalaudalla. Hermoilin ja itkin kotona, olin varma että joka päivä kuolee yksi alkio lisää ja ei meille mitään siirrettävää jääkään sinne viidennelle päivälle.

Siirtopäivän aamuna soittelin klinikalle kädet ja ääni täristen, ja sain kuulla yhden alkion olevan edelleen hengissä. Mikä helpotus, ja mikä pettymys. Olin aivan musertunut, että ~3000e oli nyt yhden ainoan alkion varassa enkä mä uskaltaisi lähteä enää uuteen hoitokierrokseen.

Eli stressiä, ahdistusta ja murhetta kyllä riitti, mutta plussa tuli kaikesta huolimatta. Mun on vaikea kuvitella, että hoitorumbasta voisi selvitä stressittä ja oli siitä mun mielestä tehty tutkimuskin ettei stressi vaikuta IVF-hoitotuloksiin. Turhaa sitä kuormittaa itseään ajattelemalla, että pilaa mahdollisuutensa stressaamalla. Siitä se vasta stressiä tuleekin! Mutta jos se tapahtuu ns. itsestään, niin ei siitä haittakaan ole että mieli on rauhallinen

Mulla se rauhallisuus ja seesteisyys oikeastaan alkoi vasta plussan jälkeen, mutta osalla lapsettomuustaustaisista koko raskausaikakin on yhtä stressiä ja pelkäämistä, ja sekin on ihan normaalia.

 

Kiitos Jadekivi ja Sera! Hurjia kokemuksia sulla Jadekivi ja tosiaan tietyllä lailla todistaa, etJuttei stressin vaikutus voi olla aivan ratkaiseva. Juttelin tästä vielä klinikallakin terapeutin kanssa ja hän sanoi, ettei yksikään raskautuisi hoidoissa, jos se stressistä olisi kiinni, mutta toki itsensä takia täytyy sitä yrittää hallita. Ihan hyviä vinkkejä sain. Katsotaan jatkanko siellä(kin) käyntejä, mutta tuntui kyllä hyvältä jutella myös tästä fiilis-puolesta, jonkun muun kuin miehen kanssa. Tsemppiä kaikille muillekin stressajille! Paljon kai jo auttaa, kun tietää, ettei omilla ajatuksilla yms. voi vaikuttaa asiaan. Ja varmaan ihan kunnon oikea masennus tai kuten Jadekivi sanoit, todella pitkittynyt stressi voi olla eri asia. Mä yritän ainakin näiden siirtojen ja hoitorumban välissä tehdä asioita, joista tykkään, ja jotka rentouttaa.

 

Hei!

Minun tarinani lyhyesti. siis ekaksi 3km raskaudet alkunsa saaneer luomusti. Joka kuukausi itkin silmät päästäni,kun kuukautiset vaan alkoi. samalla pelkäsin sitä,että jos plussa tulee, niin miten jaksaa sitten sen seuraavan keskenmenon. näin meni lähes 2 vuotta ja plussaa ei kuulunut. Raskauden alulle saamisesta tuli lähes pakkomielle ja testejä tein satoja. hoitoihin mentiin ja käytiin ekaks lievät hoidot ja inssi. Siinä huomattiin,että luomuna ei enää millään ole mahdollisuuksia tulla raskaaksi, joten ainoa vaihtoehto oli ICSI hoito. Taas hormonikuurit ja koko hoitokierros yksityisellä. Rahaa siis paloi ihan kiitettävästi. Punktiossa saatiin 5 solua, josta 4 lähti kasvamaan. Tuoresiirrettiin 1 ja 2 saatiin pakkaseen. Tästä siirrosta tuli nega. Sitten alettiin suunnittelemaan pas:ia. ei onnistunut ajoitus millään,joten otettiin sitten lääkkeet käyttöön ja tehtiin hormonaaliseen kiertoon tuo pas. Toinen pakkasessa olleista alkioista selvisi sulatuksesta. Sain ystävältäni tietoa läpsettomuuslääkäristä nimeltä Eero Varila ja hän käyttää pas:in tukena tällaista pistosta kun gonapeptyl. On sellainen lääke, mitä käytetään yleisesti jarrupiikkinä, mutta on huomattu, että jos piikin pistää siirron jälkeen sillä on alkion kiinnittymistä parantava vaikutus.
7 pv siirrosta sain plussan ja siitä alkoi sitten seuraava stressin aihe,kun km pelko koko ajan. No 6 viikolla alkoi verenvuoto, joka jatkui noin 14 viikolle saakka. Vähän väliä rynnättiin itku kurkussa sairaalalle varmoina keskenmenosta- enimmillään vuosi puol litraa kerralla. No 22 viikolla huomattiin,että kohdunsuu on auennut sisältä käsin ja kohdunsuu tunneloitunut. Kanavaa pienimmillään 0,5cm. Jouduin sairaalaan täydelliseen vuodelepoon ja 77 vuorokautta olin yksin sairaalassa, missä vain mieheni kävi katsomassa minua noin 2krt viikossa. Matkaa oli reilut 200km, yhteen suuntaan.
Pelko oli koko ajan persiissä ja uhka päällä,että synnytys käynnistyy ja vauva kuolee tai syntyy tosi pienenä keskosena. Näin mentiin 34 viikolle saakka, jolloin saattoi jo ihan pikkuisen huokaista helpotuksesta. Makailin vielä jonkun aikaa kotona ja 36 viikolla sain luvan liikkua normaalisti. Kaikista ongelmista huolimatta vauva syntyi täysiaikaisena 38+6 viikoilla.
voitte vaan kuvitella minkälainen stressi tämä lapsen tekeminen kaikkinensa on minulle ja tietysti miehelleni ollut. Ja voitte kuvitella kuinka helpottunut sitä nyt on, kun kaikki nuo menneet stressin aiheuttajat ovat poistuneet. Mieskin sanoi pahimpina aikoina,että hänelle tekee ihan pahaa katsoa, kun olen koko ajan niin surullinen.
että kyllä kauheasta stressistä huolimatta voi onnistua.

Tsemppiä kauheasti ja toivotaan,että se plussa tulee!

Ja vielä Jadekivelle: En tiedä muistatko minua, mutta kirjoiteltiin tuolla yhdessä hoito ketjussa ja jo silloin sinulle plussaa toivoin! Onnea hirveästi!! Kuinka pitkällä olet?

 

^ Nimimerkkisi kuulostaa kyllä tutulta, joten kyllä me ollaan jossain törmäilty
Huomenna starttaa 23. viikko, joten pitkällä jo mennään täälläkin!

Sama lääkärikin meillä näkyy olleen Eero on taitava, ja ehkä paras lääkäri jonka olen ikinä tavannut. Mullahan oli muuten myös tuo gonapeptyl tässä tärppikierrossa.

 

Huh, Tillu79, millaisia rankkoja kokemuksia sullakin takana! Onneksi kaikki päättyi hyvin! Ja olen samaa mieltä, vaikka stressi ei varmasti kokonaan koskaan poistu, ite ainakin stressaan hulluna, et mitä jos mun pikkuiselle tapahtuu jotain ja mitä jos ja mitä jos... niin on kyllä niin etuoikeutettu olo, kun on yhdenkin pienen ihmeen saanut aikaiseksi terveena maailmaan! :heart:

jadekivelle hurjasti onnea odotukseen!

Rachel79: Miten kävi?? Joko pas:n tulos tiedossa? Voi, toivon sulle kovasti plussaa!! Jäikö teillä vielä alkioita pakkaseen? Tsemppiä kovasti!! :hug:

 

Niin ja kiitos vinkistä, pitääkin pistää mieleen tuo gonapeptyl, jos tulevat pas:it ei ota onnistuakseen!!

 

Voi apua, miten hurjia kokemuksia Tillu79. Ja on kyllä ihanaa, että olette kaikki onnistuneet vaikeuksista huolimatta.Ihanaa, että olette kaikki jaksaneet kirjoittaa rohkaisevat (vaikkakin rankat) tarinanne tänne. Kiitos siitä! <3

Viime viikolla verikoe vahvisti negan ja nyt odottelen, että päästään tekemään seuraava pas (3 siis ensimmäisestä ICSI:stä) luonnolliseen kiertoon. Eli tiedossa kalenterin tuijottamista ja päivien laskemista. Meidän klinikalla kun ollaan tiukkoja, että siirtopäiviä ei ole kuin yksi ainoa oikea(mikä on kyllä minusta hyvä juttu että ovat tarkkoja), joten seuraavaksi jännätään, ettei se osu viikonlopulle. Jos menee, seuraavassa kierrossa ovulaatioinduktio, jotta voidaan varmistaa myös ajoitus.

Täytyy kysyä tuota samaa piikkiä omalta lääkäriltä. Kiitos vinkistä. Tosin en tiedä, miten lääkärit suhtautuu, kun niille lähtee ehdottelemaan. No ei siinä mitään häviäkkään. Tehtiinkö teille siis PAS luomukiertoon? Aikamoista, että teillä kaikilla tärppäsi samoilla dropeilla. Oliko jollakin yrityksiä aiemmin ilman tuota gonapeptyliä?

 

Tehtiinkö teille siis PAS luomukiertoon? Aikamoista, että teillä kaikilla tärppäsi samoilla dropeilla. Oliko jollakin yrityksiä aiemmin ilman tuota gonapeptyliä?

Meillä tehtiin kaikki PASsit lääkkeelliseen kiertoon, alkuun ihan minun toiveestani, kun en halunnut hukata aikaa viikonloppuun osuvien ovulaatioiden takia. Ja lopulta lääkärikin suositteli niin jatkamaan, kun limakalvon kasvun kanssa oli ongelmia jo ennestään ja se ei reagoinut estrogeeniinkään ihan toivotusti.

1. IVF:n tuoresiirto ja kaksi ekaa PASia tehtiin ilman gonapeptyliä, viimeisessä PASsissa ja tässä plussaan johtaneessa toisessa tuoresiirrossa se taas oli mukana. On aika uusi juttu, ja tuli meidän klinikalla käyttöön vasta syksyllä 2011.

 

Voi harmi Rachel79, kun tärppi ei nyt käynyt! :hug: Tsemppiä kovasti uuteen koitokseen, ja toivotaan, että aikataulut osuu kohdilleen

Noista siirroista, se ainokainen siirto ja ainokainen pas ( tuoresiirtoa ei siis tehty hyperin riskin vuoksi ) mikä mulle on tehty, tehtiin luomukiertoon. Lääkkeinä siirron jälkeen vain luget. Ja siis plussa tuli Tuosta gonapeptylistä minäkin tässä ketjussa vasta kuulin, ja siis mietin vaan, että pitääpä pistää mieleen, JOS tulevista pas:eista ei ala tärppiä kuulumaan En jaksa uskoa, että kaikki menis toisella kertaa yhtä hyvin... :/