*Jotkut on aina tyytymättömiä, he eivät vaan yksinkertasesti osaa olla kiitollisia. Elääksemme rakastavaa elämää meidän on opittava ottamaan vastaan, sitä mitä meille annetaan ja kiitettävä siitä. Ei ole olemassa ihmissuhdetta, jonka voisimme täysin sulattaa, niimpä on osattava erottaa arvokas pois heitettävästä. Jos jatkuvasti haluamme muuttaa toista emmekä arvosta hänen perusluonnettaan, saamme varmasti vain pään kipeäksi.
Täytyykö meidän hyväksyy kaikki mitä kumppanimme meille tarjoaa?Pystymmekö ottamaan vastaan kaiken kauniin ja arvokkaan mitä kumppanimme meille antaa ja ohittamaan muun? Tällainen erottelu vaatii kypsyyttä ja luonteen lujuutta sekä halukkuutta oppia nauttimaan 'pelkästä omenasta ja jättää siemenet syömättä'. Kyetäksemme tähän, meidän on osattava erottaa mitä hyödyllistä ja arvokasta kumppanimme meille tarjoaa. Sitten on osattava syrjäyttää se mikä ei ole meille hyväksi ja nauttia siitä mitä meillä on. Voimme nauttia kumppanimme hyvistä puolista, vaikkemme pitäisikään kaikeasta hänessä.Kunnioita sitä mitä sinulle annetaan, äläkä katkeroidu siitä tai keskity asioihin joita kumppanisi ei voi sinulle tarjota.
Sen sijaan et ihmiset keskittyy suhteen puutteisiin ja siihen mitä ei saa, pitäs keskittyä siihen mitä meillä on tarjota ja varmistaa että itse antaa kaikkensa. Kun annamme toiselle samaa huomiota jota toivoisimme itse saavamme, saamme myös itse enemmän.
Moni tuntuu taistelevan suhteessaan siitä kumpi tekee ja saa enemmän, kuka määrää ja kumman tahto toteutuu, mutta pohjimmiltaan tossakin on kyse siitä kumman tahto toteutuu... Monesti vaihtokaupasta pidetään tarkkaa kirjaa.. "tein eilen ton, nyt sä teet".. Tästä johtuen kummpani saatetaan kiitollisuuden velkaan ja näin suhteesta ja rakkaudesta tehdään kauppatavaraa joka ei koskaan johda todelliseen rakkauteen*
Anteeksi unohdukseni: Tämä on ote kirjasta zen ja rakastamisen taito
Täytyykö meidän hyväksyy kaikki mitä kumppanimme meille tarjoaa?Pystymmekö ottamaan vastaan kaiken kauniin ja arvokkaan mitä kumppanimme meille antaa ja ohittamaan muun? Tällainen erottelu vaatii kypsyyttä ja luonteen lujuutta sekä halukkuutta oppia nauttimaan 'pelkästä omenasta ja jättää siemenet syömättä'. Kyetäksemme tähän, meidän on osattava erottaa mitä hyödyllistä ja arvokasta kumppanimme meille tarjoaa. Sitten on osattava syrjäyttää se mikä ei ole meille hyväksi ja nauttia siitä mitä meillä on. Voimme nauttia kumppanimme hyvistä puolista, vaikkemme pitäisikään kaikeasta hänessä.Kunnioita sitä mitä sinulle annetaan, äläkä katkeroidu siitä tai keskity asioihin joita kumppanisi ei voi sinulle tarjota.
Sen sijaan et ihmiset keskittyy suhteen puutteisiin ja siihen mitä ei saa, pitäs keskittyä siihen mitä meillä on tarjota ja varmistaa että itse antaa kaikkensa. Kun annamme toiselle samaa huomiota jota toivoisimme itse saavamme, saamme myös itse enemmän.
Moni tuntuu taistelevan suhteessaan siitä kumpi tekee ja saa enemmän, kuka määrää ja kumman tahto toteutuu, mutta pohjimmiltaan tossakin on kyse siitä kumman tahto toteutuu... Monesti vaihtokaupasta pidetään tarkkaa kirjaa.. "tein eilen ton, nyt sä teet".. Tästä johtuen kummpani saatetaan kiitollisuuden velkaan ja näin suhteesta ja rakkaudesta tehdään kauppatavaraa joka ei koskaan johda todelliseen rakkauteen*
Anteeksi unohdukseni: Tämä on ote kirjasta zen ja rakastamisen taito