Happy4ever?
Olen monta kertaa miettinyt miksei kukaan koskaan varoita elämänmuutoksesta mikä tapahtuu kun parisuhteeseen tulee lapsia ja varsinkin kun niitä tulee muutama muutaman vuoden sisällä. Jatkuva univelka ja väsymys, ei aikaa parisuhteeseen, muuttuvat prioriteetit, muuttunut vartalo synnytysten jälkeen, rupsahtava vaimo-ilmiö jne jne. Asun itse ulkomailla, jossa äitiyslomat ovat olemattomat, naisen rooli perheessä kokonaisvaltainen (äiti, vaimo, huora, siivooja, kokki) eikä tasa-arvosta ole tietoakaan vaikka itse olen vaativassa kokopäivätyössä. Tukea arkeen ei saa mieheltä anelemallakaan. Aina Suomessa käydessäni unelmoin elämästä siellä. Onko se utopiaa?Ovatko asiat paremmin Suomessa vai ovatko ongelmat samat? Tukevatko miehen paremmin perheitään ja ottavat vastuuta perheen arkipäivän asioista? Onko minun alistuttava tälläiseen roolimalliin vai olisi parempi jättää maailman tomut taakseen ja palata Suomeen. Se on houkutteleva ajatus, mutta kansainvälinen avioero/huoltajuus kolmen lapsen suhteen ei ole välttämättä kovin toiimiva ratkaisu. Apua?