Parisuhteesta, luottamuksesta, sekalaista jorinaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Criminal Mind harmaana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
mää ny en koko ketjua lukenu, mutta omia ajatuksia mitä sun viesteistä tuli
-mietis minkälaisen miehenmallin poikas saapi. ne sitten jatkaa tuota samaa käytöstä, ensin ne alistaa sua (näin saa tehä, isiki tekee) ja sitten vaimojaan.
-toi nyt ei oo mikää kasvuympäristö lapsille, jos äiti/isä voi henkisesti huonosti (en ihmettele vaikka tuomosessa suhteessa vois fyysisestikkin) se vaikuttaa lapseenkin. tähän voisi heittää kommentin vuodelta nakki minkä pph antoi kun kerroin että sain mieliala lääkityksen; hyvin oot masennukses peittäny, mutta lapsesta on huomannu että jotai on vialla.
-haluatko elää lopunikääs kynnysmattona?
-ukko kysy että miks ihmeessä sä katot tuomosta, eihä tuo oo etes koiranarvosta elämää.
 
Minä nostaisin kytkintä välittömästi jos olisi ongelmia suhteessa, ja mies sanoisi ettei hänessä ole mitään vikaa. Tuollaisella asenteella ei rakenneta hyvää ja kestävää parisuhdetta, ei ole oikeudenmukaista jos vai toinen yrittää.

Mielestäni yksi hyvän ja toimivan parisuhteen salaisuuksista on se, että molemmat myöntävät virheensä, ja hyväksyvät toisen virheet, tai sitten suostuvat elämään niiden kanssa. Ja haluavat kehittyä ihmisinä niin, että parisuhteen ongelmakohtien kanssa pystyy elämään.

Jäin miettimään tätä kommenttia...Elän itse ns. vaikean ihmisen kanssa, joka on hyvin ulkokultainen ja hyväkäytöksinen kodin ulkopuolella, mutta kotona hyvin kontrolloiva ja pomottaja. Muilta ominaisuuksiltaan kohtalaisen kelpo mies, mutta empatikyvyttömyyttä ja tunneköyhyyttä on. Joku muu olisi lähtenyt tästä jo ajat sitten, mutta jo kertaalleen eronneena, koen lähtemisen jotekin luovuttamiseksi, vaikka se järkevin vaihtoehto olisi tilanteessa, jossa toinen ihminen ei näe itsessään mitään vikaa. Vika on aina jossain toisessa ihmisessa ja etenkin tämän toisen persoonassa.

Toista ihmistä ei voi muuttaa etenkään, jos hänellä ei ole mitään halua siihen. Jos on omasta mielestään niin erinomainen, niin mitäs sitä enää parantamaan. Itse olen oppinut sulkemaan korvani räksytykseltä ja papatukselta suuremmalta osin. Joskus kilahdan, mutta siitä ei seuraa mitään hyvää...Parempi pistää reilusti huumoriksi, niin ei jaksa mieskään mököttää...

Tyydyn rakkauden rippeisiin ja epätasa-arvoiseen suhteeseen. Miksi? Tätä olen miettinyt usein. Miksi sitä valitsee tietynlaisia miehiä ja toistaa sitten yhdestä eroon päästyään uudelleen saman virheen. Jaa-a....parisuhdeongelmia tuskin olisi, jos ihminen oppisi yhdestä kerrasta....
 
Tyydyn rakkauden rippeisiin ja epätasa-arvoiseen suhteeseen. Miksi? Tätä olen miettinyt usein. Miksi sitä valitsee tietynlaisia miehiä ja toistaa sitten yhdestä eroon päästyään uudelleen saman virheen. Jaa-a....parisuhdeongelmia tuskin olisi, jos ihminen oppisi yhdestä kerrasta....

Tunnustus rehellisyydestä, ja itsekriittisyydestäkin. Kerroit jo kerran eronneesi. Ehkä jopa siis vastaavankaltaisesta parisuhteesta. Taidat siis ihailla ns. vahvoja miehiä.
 
[QUOTE="vieras";25153375]Tunnustus rehellisyydestä, ja itsekriittisyydestäkin. Kerroit jo kerran eronneesi. Ehkä jopa siis vastaavankaltaisesta parisuhteesta. Taidat siis ihailla ns. vahvoja miehiä.[/QUOTE]
Tai sellaisia, jotka aluksi vaikuttavat vahvoilta ja valloittavilta. Totuus tulee esiin sitten, kun toinen on saatu sitoutettua suhteeseen. Narsistit ovat oikeasti sisäisesti hyvin hauraita.
 
[QUOTE="vieras";25153229]Tämä on provo, onhan? Uusperheen ihmissuhdesotkut on haitillisin mahdollinen malli lapsille. Äidin onnellisuuden hakeminen eli eron jälkeiset ihastumiset ja sekstailut jättää ikuiset traumat lapsille.[/QUOTE]

Ei ole provo. Kuka on puhunut uusista suhteista ja varsinkaan sekstailuista mitään? Sekö sitten on lapsille parasta että ne näkee päivittäin kun omat vanhemmat tappelee ja on onnettomia ja väsyneitä ja ahdistuneita? Mä haluan antaa vähän paremman elämän lapsilleni. Jos ne lapset jostain traumoja saa niin tästä nykyisestä ydinperhe-elämästä jossa kaikki on onnettomia, erityisesti äiti.
 
Olit ap kirjoittanut näinkin joskus. Tämä kolahti ja jäi mieleeni, oli pakko etsiä.

"Mun miestä ei kiinnosta mun diabetes yhtään. Insuliinipumppua kun halusin niin meinas vaan että se ois seksissä tiellä "
 
[QUOTE="vieras";25153408]Tai sellaisia, jotka aluksi vaikuttavat vahvoilta ja valloittavilta. Totuus tulee esiin sitten, kun toinen on saatu sitoutettua suhteeseen. Narsistit ovat oikeasti sisäisesti hyvin hauraita.[/QUOTE]

Sinä se taisit asian ytimen löytää. Vahvoja ja miehekkäitä miehiä, joissa kuitenkin on tietynlaista herkkyyttä...ihan ongelmaksikin asti.

Tuossa edellä kirjoitetaan onnettomista äideistä. Niinhän se on, ettei kenenkään pidä tuudittautua siihen tai ylipäätään odottaa, että joku toinen ihminen tuo sen onnen ja onnellisuuden mukanaan. Mielestäni se onni tulee ihmisestä itsestään ja miten sitä sitten tullaan onnelliseksi tai onnellisemmaksi...hmm... sitä voi jokainen itse omalla tahollaan pohtia.

Vaikka parisuhteeni ei ole paras mahdollinen, niin koen silti olevani onnellinen. Minulla on niin paljon muuta tässä elämässä ja ehkä osittain ne muut paikkaavaktin tiettyjä aukkoja elämässä. Ajattelen niin, että elämä on hyvin pitkälti sellaista, millaiseksi sen itse tekee ja miten asioihin suhtautuu. Toisaalta ihmisellä on taipumus selitellä asioita itselleen paremmaksi. Ehkä minäkin tarvitsen tämän suhteen itselleni, jostain selittämättömästä syystä.....
 
Sekö sitten on lapsille parasta että ne näkee päivittäin kun omat vanhemmat tappelee ja on onnettomia ja väsyneitä ja ahdistuneita? Mä haluan antaa vähän paremman elämän lapsilleni.

Jompikumpi vanhemmista on sitten jälkeenjäänyt jos perheen arkea ei ole mahdollista järjestää niin että päivittäistä riitaa ei tule? Tällainen terveydellinen syy voi tietenkin olla perustelu erolle.
 
[QUOTE="vieras";25153582]Jompikumpi vanhemmista on sitten jälkeenjäänyt jos perheen arkea ei ole mahdollista järjestää niin että päivittäistä riitaa ei tule? Tällainen terveydellinen syy voi tietenkin olla perustelu erolle.[/QUOTE]

Just =)
 
Kuulostaa aika kurjalta... Siis olitko itsekin noissa pikkujouluissa, jonne se strippari tuli? Yllätyksenä sinulle? Oliko siellä muita naisia, ja mitä he asiasta ajattelivat?

Tuo diabetespumppuasia tuntuu niin kummalta, etten moista ole osannut kuvitella... Oma mies diabeetikko, pumppua harkittu, enkä unissani voisi ajatella hänelle noin sanovani.

Miten sinä oikein jaksat? Ihan pakko kysyä...
 
Siis en ollut mukana, ukko huikkas tän asian just kun vein sen ja sen kaverin bussille. Pikkujouluja vietettiin äijäporukalla jollain mökillä korpikuusenkannon takana...

Juu en tiiä miten jaksan. Lopetin masennuslääkkeiden syönnin kun halusin katsoa miltä "Oikeasti" tämä elämä tuntuu ja sanotaanko että ei tää tunnu hyvälle. Sellasta päivästä toiseen taaplaamista, lasten kanssa todella ihanaa mutta en oikein osaa tohon mieheen suhtautua.
 
Hei ihan oikeasti lähde pois, aluksi edes väliaikasesti jonnekin sukulaisille, niin huomaat että niin on parempi :(. Eikö sinulla ole läheisissä sellaisia, jotka saisivat sinut potkittua tekemään ratkaisun tai eikö siellä terapiassa sanota mitään? Tuo on ihan kauheaa.
 
[QUOTE="vieras";25156441]Hei ihan oikeasti lähde pois :(, aluksi edes väliaikasesti jonnekin sukulaisille, niin huomaat että niin on parempi. Eikö sinulla ole läheisissä sellaisia, jotka saisivat sinut potkittua tekemään ratkaisun tai eikö siellä terapiassa sanota mitään? Tuo on ihan kauheaa.[/QUOTE]
korj.
 
Ei tuossa ole muuta mahdollisuutta kuin lähteä.
Kerta miehen mielestä hänessä ei ole mitään vikaa niin silloinhan ei mikään tule korjaantumaan suhteessaanne, ei vaikka kuinka sinä mielistelisit häntä, tekisit mitä käsketään ym. Mies ehkä olisi tyytyväinen mutta olisitko valmis oman onnesi ja mielenterveytesi kustannuksella suomaan miehellesi sairaalla tavalla "ansaitun" onnensa ja sen myötä lapsillesi näennäisen ehjän kodin mallin? Ja vain ehjän kodin mallin, onnellista kotia tuosta ei saa kuvittelemallakaan.
Näkevätkö lapsenne sen iloisen, tyytyväisen äidin aina kun ovat hänen kanssaan kolmisin ja joka aina isän tultua kotiin vetäytyy kuoreensa, eikä enää naura saatika hädin tuskin hymyilee? Viitaten siihen että millä ihmeellä perustelet että ns.ero- koti olisi lapsille pahempi trauman aiheuttaja kuin kulissi ehjä- koti.
Kuinka monta avioerossa pilalle mennyttä lasta tiedät? Ja kuinka monen tuntemasi "ehjän" perheen vanhempien luulet olevan yhdessä vain koska eivät halua erota lapsien takia ja odottavat sitä hetkeä kun lapset ovat kasvaneet, jotta voivat viimeinkin erota, henkäistä ja alkaa elämää sitä omaa elämäänsä? Ja kuinka monen näiden perheiden lapsien uskot oikeasti olevan tietämättömiä vanhempiensa ongelmista?
Toivottavasti saisit kaivettua esiin ne itsetuntosi- ja kunnioituksesi rippeet ja vaatisit itsellesi sitä onnea minkä olet varmasti ansainnut.
 
Ihan ekana hyppäs silmille eka viestistä, että mies "pakottaa" seksiin ja uhkaa mennä vieraisiin jos ei kotoa saa?!? Ei ei ei, sano sille että sen kun menee jos siltä tuntuu. Ketään ei saa pakottaa seksiin!

Ja muutenkin jos mies vaan lyttää, huutaa ja mollaa sinua, ei siun oo hyvä olla sellaisessa suhteessa...ja kaiken päälle mies ei näe itsessään mitään vikaa??
:hug: Paljon tsemppiä, tiiät varmaan itekin vastauksen siihen mitä pitäs tehdä..
Ei ne lapsetkaan varmasti nauti olostaan kotona, jossa äitiä alistetaan, ja on jatkuvaa (?) riitaa ilmassa. Ne lapset rakastaa sinua ja huomaa jos oot onneton.
 

Yhteistyössä