Eli meillä oli avioliitossa jonkinaikaa tosi vaikeaa.Oltiin miehen kanssa molemmat ihan kamalia toisillemme ja melkein jo päädyttiin eroaamaan. Molemmilla kuitenkin oli halua jatkaa tätä liittoa joten teimme töitä ja nyt alkaa elämä taas hymyillä...kaikki ongelmat ei tietenkään hetkessä häviä mutta työtämme niitä ja hauamme pysyä yhdessä vaikeuksista huolimatta.
Nyt inhottaa kun ystävilleno olen uskoutunut ja nyt he tuntuvat ajattelevan, että miun olisi kuitenkin kannattanut jätää mies ja lähteä lasten kanssa. Suututtaa koska tuntuu, että heillä ei ole tästä tilanteesta. Meillä on kuitnekin 2 yhteistä lasta ja rakastetaan toisiamme sekä halutaa olla perhe.
Ystävillä ei ole lapsia ja toinenei edes elä parisuhteessa...Eli tuntuu, että he eivät ymmärrä minun tilannetta vaan ajattelevat mitä itse tekisivät....
Muuten tää ei haittaa, en välitä toisten mielipiteistä mutta ei huvita kutsua heitä meille kun huomaan mitä he ajattelevat miehestä
Nyt inhottaa kun ystävilleno olen uskoutunut ja nyt he tuntuvat ajattelevan, että miun olisi kuitenkin kannattanut jätää mies ja lähteä lasten kanssa. Suututtaa koska tuntuu, että heillä ei ole tästä tilanteesta. Meillä on kuitnekin 2 yhteistä lasta ja rakastetaan toisiamme sekä halutaa olla perhe.
Ystävillä ei ole lapsia ja toinenei edes elä parisuhteessa...Eli tuntuu, että he eivät ymmärrä minun tilannetta vaan ajattelevat mitä itse tekisivät....
Muuten tää ei haittaa, en välitä toisten mielipiteistä mutta ei huvita kutsua heitä meille kun huomaan mitä he ajattelevat miehestä