Parisuhteessa toinen rakastaa aina enemmän - kummassa roolissa olet itse?

  • Viestiketjun aloittaja hip hei hurraa
  • Ensimmäinen viesti
"Minä vaan"
millä mittarilla se mitataan kumpi rakastaa enemmän? mistä sellaisen mittarin saa? en osaa sanoa kumpi meistä rakastaa enemmän, molemmat rakastetaan ja paljon.
 
Uskon ainakin olevani se, joka rakastaa enemmän. Tuskin tätä enempää kukaan voi kumppaniaan rakastaa - on siis selvää, että minä rakastan eniten. Ja tämä asema on erittäin hyvä, on upeaa saada rakastaa juuri Miestäni :)
 
"uuniomena"
Minä luultavasti rakastan enemmän. Tosin vähenemässä määrin. Olisin mieluummin se joka rakastaa vähemmän. Toisen on niin helppo loukata jatkuvasti sitä, joka todellain rakastaa ja välittää.
 
"vieras"
Ennen rakastin enemmän, paljon enemmän. Nyt taidan rakastaa vähemmän, tai ehkä molemmat rakastavat ihan yhtä vähän. Mies ehkä on rakastanut koko ajan saman verran, tai ehkä kaikki johtuu siitä ettei hän halua näyttää rakkauttaan sanoilla lainkaan, joten siksi se vaikuttaa siltä.
 
Fleur de la Cour
Minulla on ollut jo pidemmän aikaa sellainen tunne, että mieheni rakastaa minua enemmän kuin minä ikinä pystyn rakastamaan ketään ihmistä. En tiedä mitä mieltä mies on, mutta joskus koen oman aseman hankalaksi, koska en pysty samaan kuin mieheni rakkauden suhteen.
 
Olen ollut se joka rakastaa enemmän, ja se joka rakastaa vähemmän. Kun olin suhteessa jossa rakastin enemmän, sattui minuun koska toinen sai loukata niin paljon, ja aina annoin anteeksi.
Kun olin suhteessa missä rakastin vähemmän, sattui toiseen ja minuun sen takia että olisin halunnut rakastaa häntä niin paljon kuin hän olisi ansainnut. En vain kyennyt siihen. Sitten kun oli jo liian myöhäistä, rakastinkin häntä niin paljon kun mitä olisi pitänyt rakastaa jo aikaisemmin.
 
Mama the strange
Olen ollut yleensä aina suhteessa se, joka rakastaa vähemmän. Niin tälläkin kertaa. Rakastan miestäni todella paljon, mutta tiedän mieheni rakastavan minua kuitenkin enemmän. Tähän liittyy myös se, että mieheni tarvitsee minua enemmän.

Minä olen tämmönen kovis. En koskaan halua tarvita ketään ihmistä enemmän kuin he minua. Oon aina ollut semmonen, etten anna itsestäni ihan täysin kaikkea.
 
"Beata"
Ulkoapäin katsottuna suurin määrä rakkautta näyttää rankimmalta, mutta se joka rakastaa suuresti ei varmastikaan itse koe tuota rakkauttaan rankkana.
Mutta ymmärrän kyllä mitä tällä tarkoitetaan.
Olen aina pitänyt itseäni sinä joka rakastaa enemmän. Nykyään pohdin, josko olenkin vain läheisriippuvainen joka kutsuu hylätyksitulemisenpelkoaan rakkaudeksi? Nojaa.. Minä sentään yritän olla parempi vaimo vaikka mies ei yritä olla parempi aviomies. Teenkö sen rakkaudesta vai koska haluan olla kuuliainen omalletunnolleni? Tarpeeksi kun miettii, niin en osaa sanoa.
 
En tiedä, en tiedä edes ajattelenko enää niin, että rakkautta voisi mitata jotekin määrällisesti.
Tapoja rakastaa on erilaisia, enkä tiedä ovatko ne muutettavissa mittayksiköiksi.
Suhteemme alkuaikoina minä taisin olla se, joka ns. rakasti enemmän - tai oli riipuvaisempi toisesta, kenties ripustautumiseen asti ja sellaista symbioottista vaihetta kaipaavampi.
Mutta pitkän parisuhteen aikana olemme kumpikin muuttuneet, ja olen kasvanut itsenäisemmäksi, irrallisemmaksi, enkä osaa sanoa,kumpi meistä enemmän toistansa rakastaisi.
 

Yhteistyössä