Parisuhteessa ongelmia, nainen pahoittaa mielensä miehelle monta kertaa päivässä :-(

Tilanteita eiliseltä:

-Mies ja nainen ovat makuuhuoneessa käymässä nukkumaan, lapsi nukkuu viereisessä sängyssä. Nainen alkaa puhua miehelle kuiskaamalla ihan normaalisti, mies suhisee kovaa ja kiukkuisesti. Mies suhisee samalla tavalla lähes joka päivä naiselle kun lapsi nukkuu lähistöllä. Itse saattaa kuiskata vielä kovempaa, tai esim. puhua puhelimessa nukkuvan lapsen lähellä. Lapsi nukkuu aina sikeästi, eikä herää kuiskaamisesta eikä edes hiljaisesta puheesta, pystyy nukkumaan jopa rattaissa kaupungin hälinässä tai kauppakeskuksessa.

-Mies ja nainen ovat autossa, nainen ajaa. He ovat parkkialueella pois lähdössä, kun autoja tulee heistä katsottuna oikealta. Nainen antaa autoille tietä. Mies alkaa vaatia "mene, mene" suureen ääneen, ja paasaa että ihan hyvin olisit voinut mennä noita ennen. Se olisi siis vaatinut autojen eteen kiilaamista, väistämissäännöt pätevät myös parkkialueella.

- Mies ja nainen ovat lähdössä ostoksille, nainen on pitkästä aikaa laittanut meikkiä, ihan miehenkin mieliksi, ja tietää näyttävänsä hyvältä. Nainen pyörähtää miehen edessä ja kysyy että kulta, miltä näytän. Mies vilkaisee puolihuolimattomasti ja tokaisee, että naama on liian kalpea.

Itse olen tuo nainen, ja tuossa oli asiat joista eilen pahoitin miehelleni. Tiedän olevani ( välillä liiankin ) herkkä, mutta tykkään harmoniasta ja ystävällisistä ihmisistä, ja itse osaan käyttäytyä miestäni kohtaan niin. Minusta mies käyttäytyy usein minua kohtaa epäkohteliaasti eikä arvosta minua, usein pahoitan mieleni niin että tulee itku. Rakastan miestäni, ja tuntuu pahalta että hän on minulle töykeä. Tykkäisin miehestä joka kohtelee naista kuin kukkaa kämmenellä, ja mieheni olikin joskus sellainen. Minusta hänestä on tulut jotenkin karkea minua kohtaan. Miehen mielestä minä vaan loukkaannun liian herkästi, ja eilen tiuskaisi että hänestä minun pitäisi mennä lääkäriin.

En vaan ymmärrä, kun olemme keskustelleet asiasta monesti. Jos mies rakastaa minua, niin hänen pitäisi myös tietää mitkä asiat loukkaavat minua. Miehen mielestä loukkaannun liian herkästi, mutta minkä sitten taas toisaalta minä sille mahdan? Olisiko minun vaan alettava kovettaa itseäni ja olla välittämättä, koittaa hyväksyä mies sellaisena kuin hän on? Hän kun vaan ei tuollainen ollut ensimmäisten parin vuoden aikana. Olemme olleet kolme vuotta ja 3 kk yhdessä, ja meillä on pieni lapsi.

Onko tämä vaan luonne-eroista johtuvaa teistä? Millä konsteilla oppisimme välttämään nuo tilanteet? Noita oli eilen kolme, joskus nykyään useamminkin. Ei tunnu kovin mukavalta. :-((

 

Sä oot oikeesti ihan pimeä.

 

No itse veikkaisin lapsen syntymän aiheuttamaa stressiä parisuhteelle.

Aika moni parisuhde ottaa askeleen jos toisenkin alaspäin kun lapsi syntyy.

Tuohon ensimmäiseen kohtaasi, sanoisin vain, että jos lapsi kerran nukkuu sikästi ja hienosti yöt omassa sängyssä, niin miksi hän nukkuu teidän kanssanne samassa huoneessa.
Siirtäkää omaan huoneeseen ja itkuhäläri sinun yöpöydällesi niin havahdut jos lapsi yöllä herää.
Voipi miehen murahtelutkin siitä loppua.

Autolla ajaessa miesten on vaikea pitää turpansa kiinni.
Meillä oli samanlaista, mutta tehtiin sovinto, että silloin kun toinen ajaa niin toinen on hiljaa, vaikka tekisi mieli sanoa mitä.
Ja lapsen synnyttyä tämä helpotti, koska toinen on aina lapsen kanssa takapenkillä, saa kuski olla vähän enemmän rauhassa.

Tuosta meikkaushommasta en osaa sanoa mitään, kun mieheni ei koskaan ole ollut mikään kehujatyyppi ja itse laitan itseni siihen kuntoon, että on mukava katsoa itseään peilistä.
Mieheltä en kehuja kalastele.

Mutta aloita nyt siitä, että pyhitä makkari taas teille kahdelle.
Eri asia olisi jos lapsi olisi itkuinen ja tarvitsisi läheisyyttäsi läpi yön kylki kyljessä, mutta eiköhän hän omassa huoneessaankin köllöttele.

 

No itse veikkaisin lapsen syntymän aiheuttamaa stressiä parisuhteelle.

Aika moni parisuhde ottaa askeleen jos toisenkin alaspäin kun lapsi syntyy.

Tuohon ensimmäiseen kohtaasi, sanoisin vain, että jos lapsi kerran nukkuu sikästi ja hienosti yöt omassa sängyssä, niin miksi hän nukkuu teidän kanssanne samassa huoneessa.
Siirtäkää omaan huoneeseen ja itkuhäläri sinun yöpöydällesi niin havahdut jos lapsi yöllä herää.
Voipi miehen murahtelutkin siitä loppua.

Autolla ajaessa miesten on vaikea pitää turpansa kiinni.
Meillä oli samanlaista, mutta tehtiin sovinto, että silloin kun toinen ajaa niin toinen on hiljaa, vaikka tekisi mieli sanoa mitä.
Ja lapsen synnyttyä tämä helpotti, koska toinen on aina lapsen kanssa takapenkillä, saa kuski olla vähän enemmän rauhassa.

Tuosta meikkaushommasta en osaa sanoa mitään, kun mieheni ei koskaan ole ollut mikään kehujatyyppi ja itse laitan itseni siihen kuntoon, että on mukava katsoa itseään peilistä.
Mieheltä en kehuja kalastele.

Mutta aloita nyt siitä, että pyhitä makkari taas teille kahdelle.
Eri asia olisi jos lapsi olisi itkuinen ja tarvitsisi läheisyyttäsi läpi yön kylki kyljessä, mutta eiköhän hän omassa huoneessaankin köllöttele.

Heh, pienessä kaksiossa asumme ensi syksyyn asti.

 

Sä oot oikeesti ihan pimeä.

Kiitos rakentavasta vastauksesta.:-/

 

siirrä lapsi omaan huoneeseen.
noh auto asiaan on vaikee saada muutosta mies on mies.
Kompromissejä ja keskusteluita sekä kuuntelemista puolin ja toisin.
Niin ja jos mies ei ole muutenkaan kehuja tyyppiä.niin laita omaksi iloksi ittes nätiks.

 

No itse veikkaisin lapsen syntymän aiheuttamaa stressiä parisuhteelle.

Aika moni parisuhde ottaa askeleen jos toisenkin alaspäin kun lapsi syntyy.

Tuohon ensimmäiseen kohtaasi, sanoisin vain, että jos lapsi kerran nukkuu sikästi ja hienosti yöt omassa sängyssä, niin miksi hän nukkuu teidän kanssanne samassa huoneessa.
Siirtäkää omaan huoneeseen ja itkuhäläri sinun yöpöydällesi niin havahdut jos lapsi yöllä herää.
Voipi miehen murahtelutkin siitä loppua.

Autolla ajaessa miesten on vaikea pitää turpansa kiinni.
Meillä oli samanlaista, mutta tehtiin sovinto, että silloin kun toinen ajaa niin toinen on hiljaa, vaikka tekisi mieli sanoa mitä.
Ja lapsen synnyttyä tämä helpotti, koska toinen on aina lapsen kanssa takapenkillä, saa kuski olla vähän enemmän rauhassa.

Tuosta meikkaushommasta en osaa sanoa mitään, kun mieheni ei koskaan ole ollut mikään kehujatyyppi ja itse laitan itseni siihen kuntoon, että on mukava katsoa itseään peilistä.
Mieheltä en kehuja kalastele.

Mutta aloita nyt siitä, että pyhitä makkari taas teille kahdelle.
Eri asia olisi jos lapsi olisi itkuinen ja tarvitsisi läheisyyttäsi läpi yön kylki kyljessä, mutta eiköhän hän omassa huoneessaankin köllöttele.

Heh, pienessä kaksiossa asumme ensi syksyyn asti.

Vielä, että tuosta parisuhteen aiheuttamasta stressistä olet varmasti aivan oikeassa, niin olen itsekin ajatellut.Mies ei aiemmin tiuskinut niin paljon enkä itse pahoittanut mieltäni niin herkästi.

Niin, että lapsi kyllä nukkuu sikeästi silloin kun nukkuu, niin ettei tarvitse hissutella, mutta heräilee kyllä erittäin paljon, juuri allergiaepäily, se voisi olla syynä heräilyyn. Eli tuo eri huone ei toimisi meillä ennen kuin heräily vähenee.

 

No itse veikkaisin lapsen syntymän aiheuttamaa stressiä parisuhteelle.

Aika moni parisuhde ottaa askeleen jos toisenkin alaspäin kun lapsi syntyy.

Tuohon ensimmäiseen kohtaasi, sanoisin vain, että jos lapsi kerran nukkuu sikästi ja hienosti yöt omassa sängyssä, niin miksi hän nukkuu teidän kanssanne samassa huoneessa.
Siirtäkää omaan huoneeseen ja itkuhäläri sinun yöpöydällesi niin havahdut jos lapsi yöllä herää.
Voipi miehen murahtelutkin siitä loppua.

Autolla ajaessa miesten on vaikea pitää turpansa kiinni.
Meillä oli samanlaista, mutta tehtiin sovinto, että silloin kun toinen ajaa niin toinen on hiljaa, vaikka tekisi mieli sanoa mitä.
Ja lapsen synnyttyä tämä helpotti, koska toinen on aina lapsen kanssa takapenkillä, saa kuski olla vähän enemmän rauhassa.

Tuosta meikkaushommasta en osaa sanoa mitään, kun mieheni ei koskaan ole ollut mikään kehujatyyppi ja itse laitan itseni siihen kuntoon, että on mukava katsoa itseään peilistä.
Mieheltä en kehuja kalastele.

Mutta aloita nyt siitä, että pyhitä makkari taas teille kahdelle.
Eri asia olisi jos lapsi olisi itkuinen ja tarvitsisi läheisyyttäsi läpi yön kylki kyljessä, mutta eiköhän hän omassa huoneessaankin köllöttele.

Heh, pienessä kaksiossa asumme ensi syksyyn asti.

No siinähän on kaksi huonetta.
Lapsen sänky voi olla olohuoneessa. Pieni lapsi tarvitsee nukkumiseen sängyn ja täysinäisen masun ja iltapusut ja halit ja turvallisen hyvän olon.
Sillä paikalla missä se sänky on ei ole merkitystä, kunhan et partsille vie.

Mutta ihan totta, parisuhteenne ei ainakaan paremmaksi muutu samassa huoneessa yöelelyllä.

 

siirrä lapsi omaan huoneeseen.
noh auto asiaan on vaikee saada muutosta mies on mies.
Kompromissejä ja keskusteluita sekä kuuntelemista puolin ja toisin.
Niin ja jos mies ei ole muutenkaan kehuja tyyppiä.niin laita omaksi iloksi ittes nätiks.

Tuohon huoneasiaan vastasinkin jo.

Aiemmin mies kyllä kehui, ja minä kehun häntä vieläkin päivittäin eri asioissa, kun hän siitä pitää.

 

No itse veikkaisin lapsen syntymän aiheuttamaa stressiä parisuhteelle.

Aika moni parisuhde ottaa askeleen jos toisenkin alaspäin kun lapsi syntyy.

Tuohon ensimmäiseen kohtaasi, sanoisin vain, että jos lapsi kerran nukkuu sikästi ja hienosti yöt omassa sängyssä, niin miksi hän nukkuu teidän kanssanne samassa huoneessa.
Siirtäkää omaan huoneeseen ja itkuhäläri sinun yöpöydällesi niin havahdut jos lapsi yöllä herää.
Voipi miehen murahtelutkin siitä loppua.

Autolla ajaessa miesten on vaikea pitää turpansa kiinni.
Meillä oli samanlaista, mutta tehtiin sovinto, että silloin kun toinen ajaa niin toinen on hiljaa, vaikka tekisi mieli sanoa mitä.
Ja lapsen synnyttyä tämä helpotti, koska toinen on aina lapsen kanssa takapenkillä, saa kuski olla vähän enemmän rauhassa.

Tuosta meikkaushommasta en osaa sanoa mitään, kun mieheni ei koskaan ole ollut mikään kehujatyyppi ja itse laitan itseni siihen kuntoon, että on mukava katsoa itseään peilistä.
Mieheltä en kehuja kalastele.

Mutta aloita nyt siitä, että pyhitä makkari taas teille kahdelle.
Eri asia olisi jos lapsi olisi itkuinen ja tarvitsisi läheisyyttäsi läpi yön kylki kyljessä, mutta eiköhän hän omassa huoneessaankin köllöttele.

Heh, pienessä kaksiossa asumme ensi syksyyn asti.

No siinähän on kaksi huonetta.
Lapsen sänky voi olla olohuoneessa. Pieni lapsi tarvitsee nukkumiseen sängyn ja täysinäisen masun ja iltapusut ja halit ja turvallisen hyvän olon.
Sillä paikalla missä se sänky on ei ole merkitystä, kunhan et partsille vie.

Mutta ihan totta, parisuhteenne ei ainakaan paremmaksi muutu samassa huoneessa yöelelyllä.

Tuossa olet varmasti oikeassa. Meillä on oikeasti erittäin ahdasta, ja neliöitä todella vähän. Mutta täytyy varmaan järkkäillä uudestaan, kyllä lapsen sänky voisi olkkariin mahtua.

 

No itse veikkaisin lapsen syntymän aiheuttamaa stressiä parisuhteelle.

Aika moni parisuhde ottaa askeleen jos toisenkin alaspäin kun lapsi syntyy.

Tuohon ensimmäiseen kohtaasi, sanoisin vain, että jos lapsi kerran nukkuu sikästi ja hienosti yöt omassa sängyssä, niin miksi hän nukkuu teidän kanssanne samassa huoneessa.
Siirtäkää omaan huoneeseen ja itkuhäläri sinun yöpöydällesi niin havahdut jos lapsi yöllä herää.
Voipi miehen murahtelutkin siitä loppua.

Autolla ajaessa miesten on vaikea pitää turpansa kiinni.
Meillä oli samanlaista, mutta tehtiin sovinto, että silloin kun toinen ajaa niin toinen on hiljaa, vaikka tekisi mieli sanoa mitä.
Ja lapsen synnyttyä tämä helpotti, koska toinen on aina lapsen kanssa takapenkillä, saa kuski olla vähän enemmän rauhassa.

Tuosta meikkaushommasta en osaa sanoa mitään, kun mieheni ei koskaan ole ollut mikään kehujatyyppi ja itse laitan itseni siihen kuntoon, että on mukava katsoa itseään peilistä.
Mieheltä en kehuja kalastele.

Mutta aloita nyt siitä, että pyhitä makkari taas teille kahdelle.
Eri asia olisi jos lapsi olisi itkuinen ja tarvitsisi läheisyyttäsi läpi yön kylki kyljessä, mutta eiköhän hän omassa huoneessaankin köllöttele.

Heh, pienessä kaksiossa asumme ensi syksyyn asti.

Vielä, että tuosta parisuhteen aiheuttamasta stressistä olet varmasti aivan oikeassa, niin olen itsekin ajatellut.Mies ei aiemmin tiuskinut niin paljon enkä itse pahoittanut mieltäni niin herkästi.

Niin, että lapsi kyllä nukkuu sikeästi silloin kun nukkuu, niin ettei tarvitse hissutella, mutta heräilee kyllä erittäin paljon, juuri allergiaepäily, se voisi olla syynä heräilyyn. Eli tuo eri huone ei toimisi meillä ennen kuin heräily vähenee.

Meillä lapsi nukkui erihuoneessa ja minulla oli itkuhäläri yöpöydällä.
Havahduin kun lapsi heräsi yöllä ja kipaisin toiseen huoneeseen nukuttamaan häntä.
Äitiyslomalla kun olin niin yöjuoksu ei haitannut.

 

No me ollaan joskus aikoinaan nukuttu kaksiossa ja kolme lasta niin,että lapset nukku makkarissa ja me aikuiset olkkarissa.

 

No me ollaan joskus aikoinaan nukuttu kaksiossa ja kolme lasta niin,että lapset nukku makkarissa ja me aikuiset olkkarissa.

Joo noi voisi se tuohon miehen jokapäiväiseen suhinaan auttaa ainakin, muusta en tiedä.

 

Se nyt vaan on valitettava tosiasia, että hyvin suuri osa miehistä on ikuisia lapsia. Ja kun perheeseen tulee vauva, mies ei saa enää yhtä paljon huomiota kuin ennen, joten purkaa pahaa oloaan olemalla töykeä ja ilkeä vaimolleen. Siis loukkaa tahallaan, vaikka tietääkin sen satuttavan. Tämä voi olla ihan alitajuistakin käytöstä. En väitä, että kaikissa perheissä asia menee näin, mutta tiedän että juuri noin voi käydä. Niin oli meilläkin, tilanne tasaantui ajan kanssa ja kun lapset kasvoivat...Eli koita ajatella, että sinä olet se kypsempi osapuoli ja heität kommentit yms toisesta korvasta samantien pihalle. Kun et reagoi loukkaantumalla, se saattaa lisätä miehesi kunnioitusta sinua kohtaan. Tsemppiä jatkoon!!

 

Se nyt vaan on valitettava tosiasia, että hyvin suuri osa miehistä on ikuisia lapsia. Ja kun perheeseen tulee vauva, mies ei saa enää yhtä paljon huomiota kuin ennen, joten purkaa pahaa oloaan olemalla töykeä ja ilkeä vaimolleen. Siis loukkaa tahallaan, vaikka tietääkin sen satuttavan. Tämä voi olla ihan alitajuistakin käytöstä. En väitä, että kaikissa perheissä asia menee näin, mutta tiedän että juuri noin voi käydä. Niin oli meilläkin, tilanne tasaantui ajan kanssa ja kun lapset kasvoivat...Eli koita ajatella, että sinä olet se kypsempi osapuoli ja heität kommentit yms toisesta korvasta samantien pihalle. Kun et reagoi loukkaantumalla, se saattaa lisätä miehesi kunnioitusta sinua kohtaan. Tsemppiä jatkoon!!

Joo täytyisi yrittää kovettaa itsensä, eikä ottaa aina niin vakavasti. Olen vaan nyt synnytyksen jälkeen ollut normaalia herkempi vaikkei mitään masennusta tms. olekaan, väsymyskin herkistää. Hyvin usein tulee itku, vaikken sitä todellakaan haluaisi, enkä muuten osoittaisi olevani loukkaantunut.

Nämä esimerkit olivat vaan eiliseltä, mutta tosiaan tuollaista töykeyttä on ihan joka päivä monta kertaa, monesti osaan villaisellakin jopa painaa.

Joo toivotaan että on ohimenevää. Kiitos sinulle, tuli hyvä mieli kirjoituksestasi.

 

Ei kannata välittää miehen käyttäytymisestä. Joskus noin 10- vuotta sitten, seurustelin miehen kanssa joka inhosi, kun väliin itkin. Itkin mielipahasta kerran päivässä Olen nykyään vahvistunut ja en sillain pahoita mieltäni vaikka tulisi minkälaista arvostelua tahansa. Ehkä itsetuntoni on parantunut. Tiedän kuka olen ja tiedän oman arvoni ja siinä ei miehen sanat paljon paina.
Tsemppiä!

 

Joo täytyisi yrittää kovettaa itsensä, eikä ottaa aina niin vakavasti. Olen vaan nyt synnytyksen jälkeen ollut normaalia herkempi vaikkei mitään masennusta tms. olekaan, väsymyskin herkistää. Hyvin usein tulee itku, vaikken sitä todellakaan haluaisi, enkä muuten osoittaisi olevani loukkaantunut.

Nämä esimerkit olivat vaan eiliseltä, mutta tosiaan tuollaista töykeyttä on ihan joka päivä monta kertaa, monesti osaan villaisellakin jopa painaa.

Joo toivotaan että on ohimenevää. Kiitos sinulle, tuli hyvä mieli kirjoituksestasi.

Muistathan, että kyllä se mieskin voi olla väsynyt, ja niitä tiuskaisuja voi tulla siksi. Mutta noissa tilanteissa joita mainitsit, mielestäni kyllä ylireagoit.

 

Se nyt vaan on valitettava tosiasia, että hyvin suuri osa miehistä on ikuisia lapsia. Ja kun perheeseen tulee vauva, mies ei saa enää yhtä paljon huomiota kuin ennen, joten purkaa pahaa oloaan olemalla töykeä ja ilkeä vaimolleen. Siis loukkaa tahallaan, vaikka tietääkin sen satuttavan. Tämä voi olla ihan alitajuistakin käytöstä. En väitä, että kaikissa perheissä asia menee näin, mutta tiedän että juuri noin voi käydä. Niin oli meilläkin, tilanne tasaantui ajan kanssa ja kun lapset kasvoivat...Eli koita ajatella, että sinä olet se kypsempi osapuoli ja heität kommentit yms toisesta korvasta samantien pihalle. Kun et reagoi loukkaantumalla, se saattaa lisätä miehesi kunnioitusta sinua kohtaan. Tsemppiä jatkoon!!

Joo täytyisi yrittää kovettaa itsensä, eikä ottaa aina niin vakavasti. Olen vaan nyt synnytyksen jälkeen ollut normaalia herkempi vaikkei mitään masennusta tms. olekaan, väsymyskin herkistää. Hyvin usein tulee itku, vaikken sitä todellakaan haluaisi, enkä muuten osoittaisi olevani loukkaantunut.

Nämä esimerkit olivat vaan eiliseltä, mutta tosiaan tuollaista töykeyttä on ihan joka päivä monta kertaa, monesti osaan villaisellakin jopa painaa.

Joo toivotaan että on ohimenevää. Kiitos sinulle, tuli hyvä mieli kirjoituksestasi.

Lisään vielä, että kun se itku väkisinkin tulee, niin koita vaikka heittää leikiksi asia ja todeta että on tää hormonimyrsky varsinaista, ku itku tulee monta kertaa päivässä....tai muuta vastaavaa. Miehen voi myös olla vaikea suhtautua noihin tunneaaltoihin, joita luonnollisestikin koet. Toki riippuu taas miehestä ja hänen taustastaan, mutta oma mieheni ei esim itke lähes koskaan itse, ja on elänyt elämänsä ilman sellaista tukea vanhemmilta, jota suurin osa lapsista saa. Näin ollen, kun mieheni läheinen kuoli, hän purki silloinkin pahaa oloaan ilkeilemällä minulle. Ja tätä kesti muutaman kuukauden. Vaikka asiasta puhuttiin, niin ei hän osannut hakea tukea minusta ainakaan koko aikaa, vaan töykeys oli se "selviytysmiskeino" surussa. Niin kummalliselta kuin se kuulostaakin. Silti mies voi rakastaa vaimoaan ja perhettään, muutokset vain aiheuttaa stressiä.

 

musta tuntuu että olet itse herkistynyt äitiyden myötä,kadottanut itseluottamustasi.miehesi huomaa että olet herkempi kun aijemmin ja ei hänkän varmaan jaksa keskittyä sun hyvään oloon.hänestäkin on tullut isä ja paineitakin varmaan on vanhemmuudesta.ole vahva ja psyykkaa itsees luottamusta,sinä tarvit voimia ja vahvuutta nyt äitinä ja elä lapsellesi ja itsellesi.anna miehelle aikaa päästä hyvään vanhemmuuteen perässä,miehet kun ovat hieman hitaampia.keskity omaan hyvinvointiin ja lapseen!