Parisuhteessa omaan yksityisyyteen oikeus!?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pisara
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pisara

Vieras
Jokainen pari määrittelee tietty itse kunka paljon yksityisyyttä toisella saa olla... miten paljon sinä annat puolisosi kontrolloida?
Olen ollut suhteessa nyt reilun vuoden. Suhde on ollut hyvä. Aloimme suunnittelemaan yhdessäasumista ja olemme siis jo toisella kierroksella, ikää 37 ja 39v.
Jokin aika sitten, ilman mitään merkkejä, kaikki siis oli ihan normaalisti, minut jätettiin tekstiviestillä.. ei muuta kun että ilmoitettiin sen olevan loppu, koska minä olen ollut petturi..
Minä olin ihan puulla päähän lyöty ja rupesin vaatimaan perusteluja ja selitystä moiselle käytökselle. Sain kuulla miten minua on "tarkkailtu" useampi kuukausi, exiäni selvitetty ja tehty erilaisia johtopäätöksiä ilmeistäni, väsymyksestäni, siitä että minulle on tullut tekstiviesti ja olen ollut jotenki säikähtänyt.. olemme kertoneet asioita ja tapahtumia menneisyydestä, esim. juu olen ollut vaikka lontoossa ja siellä oli sellaista ja sellaista.. tms. minulla näitä juttuja seuraa aina salaperäisyys, kuka ja kenen kanssa.. ja olen kuulemma antanut ymmärtää että jotain on tekeillä..
Juttelimme asiaa halki ja pystyin antamaan selityksen ihan jokaiseen "epäkohtaan" mitä löytyi.. minulla ei ole mitään salattavaa ja olen 100 % uskollinen.
Toki olin hyvin loukattu ja pelästyin tuota käytöstä, sain siihen selityksen että olen ollut itse syypää ja että tällä miehellä on pahoja kokemuksia menneisyydessä, häntä on petetty rankasti.
Minä pyysin häntä miettimään vielä ja että juteltaisiin, suhde on ollut niin hyvä että sen eteen kannattaa tehdä töitä.. hän alkoi luettelemaan minulle ehtoja; puhelimeni, tietokoneeni etc. tulee puhdistaa siellä eisaa olla mitään "tietoja" entisistä miehistä, en saa miettiä heitä koskaan ollenkaan, minun pitäisi lähettää ennen tätä "tiedoite" kaikille exilleni etteivät yritä ottaa yhteyttä, no, emme ole pitäneet niiden parin miehen kanssa joiden numerot vielä puhelimesta löytyvät mitään yhteyttä.. niin tuntuu hullulta laittaa yhtäkkiä tälläista "tiedoitetta"..
Nyt olemme jossain välitilassa.. hän kertoo kuinka ikävöi ja rakastaa, minä tietty myös, mutta välillämme on muuri.. hän ei ole ollut pahoillaan käytöksestään eikä perunut sitä että olisin hänen mielestään petturi. Minun tunteeni menevät laidasta laitaan, välillä ymmärrän häntä ja uskon että selviämme, välillä hän on mielestäni täysin psykopaatti ja olen raivoa täynnä..
Hänen mielestään suhteessa ei saa olla yhtään mitään "omaa" ja ihan kaiken pitää olla avointa.. mitä se sitten hänen mielestään tarkoittaakin..
Onko tämä normaalin rajoissa olevaa kontrollointia? Tämä kanssa vielä elää, mutta paheneeko se?
 
Minun mielestäni tuo ei todellakaan ole normaalia ja veikkaan kyllä ettei tuollainen mustasukkaisuus ainakaan parempaan suuntaan tule muuttumaan. Et voi miestä muuttaa, mieti suostutko moiseen.

Miten suhteenne voi olla mielestäsi hyvä kun siitä ilmiselvästi puuttuu se tärkein eli luottamus?
 
Toki olin hyvin loukattu ja pelästyin tuota käytöstä, sain siihen selityksen että olen ollut itse syypää ja että tällä miehellä on pahoja kokemuksia menneisyydessä, häntä on petetty rankasti.


No koita avata keskusteluyhteys jos todella välität tästä miehestä. Miestä on petetty ankarasti, tietysti herää aiheellinen kysymys, onko petetty vai luulotellut tuon pettämisen. Jos jälkimmäinen niin juokse lujaa! Ihminen (valitettavasti) tuomitsee toisen ihmisen entisten kokemustensa perusteella. toisaalta etsii alitajuntaisesti samankaltaista tyyppiä elämäänsä, sitä rakkautensa kopiota. Ilmeisesti olet ekstrovertti ja tulet toisten ihmisten kanssa hyvin juttuun.Ehkä pettäjä oli samanlainen, ja miehelle heräsi epäilys joka johti aika omituiseen selvittelyyn. En tiedä, parhaiten saat sen selville juttelemalla nokakkain ja käyttämällä omaa vaistoasi. Jos vaistosi varoittaa niin kuuntele sitä.
 
Viimeksi muokattu:
Tuosta se hulluus ei kun vaan lisääntyy! Usko pois. Ystävälläni oli tuollainen mies ja harhat paheni niin, että lopulta se pelkäsi naisen pettävän kaiken kanssa mikä liikkuu... miehet, pojat, naiset, ystävät, sukulaiset... Ei uskonut varoituksia, ja nyt itkee kun kaikki on mennyt, eikä mies lähestymiskielloista huolimatta jätä rauhaan.
 
Voi äh. Ihan liikoja vaatii, sitäpaitsi, eksä on eksä. Jos hän perustelee, että eksä on sellainen, jonka kaulaan voi kapsahtaa ihan milloin tahansa niin onkohan hänen käsityksensä asiasta ihan oikea? Mies kuulostaa omistushaluiselta siinä vaiheessa, jos kuka tahansa näköpiirissä oleva mies on uhka suhteelle. Ei sellaista miestä tarvitse ymmärtää, eihän mies katso silloin sinua edes tahtovana persoonana vaan jonain objektina, jonka voi kuka tahansa käydä poimimassa pois.

Entä suostuisiko hän itse raportoimaan samalla tavoin asioistaan kuin mitä odottaa sinulta vai onko tuo sellainen kysymys, johon hän ei suostu edes vastaamaan?
 
Vietimme eilisin päivän yhdessä. Puhuimme niin paljon että meinasin nääntyä. Sain selitystä selityksen perään miksi hän teki johtopäätöksensä. Niissä oli perää, jos oikein pohtii, mutta kaikki olisi selvinnyt vain kysymällä minulta, ei seläntakana selvittämällä.
Hän totesi että ehkä vähän ylireagoi ja mietti pitäisikö hänen mennä ammatilaisen pakeille..
Minä kävin kovin ristiriitaisia tunteita läpi, aivan raivon vallasta, itkuun jne.. hän sanoi etten saa raivota, enkä kiivastua, minusta tuntui että olen siihen oikeutettu.
Päivänmittaan olo parani, meillä kummallakin. Hän sanoi ymmärtävänsä miten pitkä tie hänellä on edessä jos haluaa saada luottamukseni takaisin.
Tilanne on edelleen välitilassa, hän totesti loppukaneettina päivälle etä arvioi nyt päiväkerrallaan miltä meidän suhde tuntuu ja miltä hänestä tuntuu. Tämä yhteenveto sai minut tuntemaan itseni "marionetti"nukeksi, joka nyt odottaa hiljaa että kelpaako leikkiin enää vai ei.
Itse teen omalla puolellani hyvin raskasta, kipeää prosessia jotta ymmärtäisin häntä. Yritän olla tukena hänelle koska uskon meihin.
Hän tuntuu olevan erillään meistä, ja ikäänkuin käy omaa kamppailuaan/pelaa omaa peliään, missä minulla ei ole ihmisyyttä.
Hän totesi ettei minun tarvitse tilittää puheluitani jne. hänelle. Ja että minun tulee elää rennsoti jännittämättä. Ehtoja ja vaateita ei siis kuitenkaan enää esitetty. En tiedä onko tämä sitä että narua kiristetään ja löysätään, katsotaan miten pitkälle toista voi pyöritellä. Vai onko kyse vain omasta pettymyksestä, raivosta ja siitä etten vain luota häneen enää yhtään.

Alkuperäinen kirjoittaja Suolaheinä;10870741:
Voi äh. Ihan liikoja vaatii, sitäpaitsi, eksä on eksä. Jos hän perustelee, että eksä on sellainen, jonka kaulaan voi kapsahtaa ihan milloin tahansa niin onkohan hänen käsityksensä asiasta ihan oikea? Mies kuulostaa omistushaluiselta siinä vaiheessa, jos kuka tahansa näköpiirissä oleva mies on uhka suhteelle. Ei sellaista miestä tarvitse ymmärtää, eihän mies katso silloin sinua edes tahtovana persoonana vaan jonain objektina, jonka voi kuka tahansa käydä poimimassa pois.

Entä suostuisiko hän itse raportoimaan samalla tavoin asioistaan kuin mitä odottaa sinulta vai onko tuo sellainen kysymys, johon hän ei suostu edes vastaamaan?
 
En tiedä onko tämä sitä että narua kiristetään ja löysätään, katsotaan miten pitkälle toista voi pyöritellä. Vai onko kyse vain omasta pettymyksestä, raivosta ja siitä etten vain luota häneen enää yhtään.


Hän yksinkertaisesti loukkasi sinua epäilemällä jostain, mitä et ole tehnyt. Tai sitten se oli epäsuorasti keino katkaista suhteenne. Ihmiset on outoja motiiveineen.
 
Viimeksi muokattu:
Älä haikaile tuon miehen perään. Nimenomaan tuntosi marionettinukesta on oikea. Tilanne ei tule paranemaan, mies on sairaan mustasukkainen ja sillä voi olla vakavat seuraukset. juokse, kun vielä voit.
 
Jos mies ei hakeudu terapiaan noiden vainoharhojensa kanssa, kannattaa jättää ja unohtaa koko mies ennen kuin hän rakentaa ympärillesi kokonaisen vankilan. Sivusta tää on nähty ja voin kertoa, että homma todennäköisesti pahenee, kunnes et saa enää tavata edes omia naispuolisia ystäviäsi jne. Pahimmassa tapauksessa väkivalta tulee mukaan kuvioon.
 
mutta sinä olet sinne syöksymässä ja me emme voi auttaa.
Suuremmalla elämänkokemuksella kaikenlaisista parisuhteistä näen, että sinä keksit uskottavia selityksiä, kuinka mies on toisinaan niin ihana ja kuinka rakastat yms. Ja näiden syiden varjolla jatkat suhdetta hamaan hautaan asti, annat polkea itsesi maan rakoon. Ja uskot myös, että sinun suuri rakkautesi parantaa henkisesti sairaan ihmisen.

Selkeästihän mies on sairas, ei normaali ihminen kyttäile, epäile ja aseta ehtoja kanssakäymisestä muiden kanssa, vaikka olisikin saanut siipeensä ja pettynyt ennen.
Pidäthän nyt sitten huolta, että säännöt ovat saman kummallekin, ei vain sinulle?
Tai ethän sinä pidä, kynnysmattona on kiva olla!

Mitäs jos ottaisit yhteyttä miehen exään/exiin. Saattaisit kuulla hiuksia nostattavia tarinoita.
Mutta nekin toki voisit kääntää naisten syyksi ja mies puhuisi sinut taas pyörryksiin ja uskottelisi, että hän on uhri.

Niin että tervemenoa parisuhdehelvettiin!
 
Otin siis yhteyttä hänen ex-vaimoonsa joka asuu lasten kanssa satojen kilometrien päässä meistä. Kysyin pitäisikö minun olla huolissani tästä asiasta (sähköpostilla). Hän sai viestin varmasti mutta ei vastaa mitään.. hiljaisuus on myöntymisen merkki.. sanotaan..
En ole suinpäin syöksymässä helvettiin, minun on vain pakko katsoa kaikki kortit koska tämä mies on todellakin ollut myös hyvä ja minun tunteeni ovat niin vahvat.
Tässä vaan alkaa epäilemään itseään ja tuntea itsensä vainoharhaiseksi, ei enää tiedä mikä on oikein ja mikä väärin.
Helpointa olisi varmasti antaa miehen mennä, surra, ja jatkaa matkaa. Siihen suuntaan on ajatukset alkaneet kallistua. Enhän voi seistä vierelä tukemassa niinkuin olen luvannut kun suhteemme vakavoitui, oman mielenterveyteni tai elämäni hinnalla. Raja "tukemisesta" ja terveestä itsesuojelusta on minulle tässä vielä hämärä..

mutta sinä olet sinne syöksymässä ja me emme voi auttaa.
Suuremmalla elämänkokemuksella kaikenlaisista parisuhteistä näen, että sinä keksit uskottavia selityksiä, kuinka mies on toisinaan niin ihana ja kuinka rakastat yms. Ja näiden syiden varjolla jatkat suhdetta hamaan hautaan asti, annat polkea itsesi maan rakoon. Ja uskot myös, että sinun suuri rakkautesi parantaa henkisesti sairaan ihmisen.

Selkeästihän mies on sairas, ei normaali ihminen kyttäile, epäile ja aseta ehtoja kanssakäymisestä muiden kanssa, vaikka olisikin saanut siipeensä ja pettynyt ennen.
Pidäthän nyt sitten huolta, että säännöt ovat saman kummallekin, ei vain sinulle?
Tai ethän sinä pidä, kynnysmattona on kiva olla!

Mitäs jos ottaisit yhteyttä miehen exään/exiin. Saattaisit kuulla hiuksia nostattavia tarinoita.
Mutta nekin toki voisit kääntää naisten syyksi ja mies puhuisi sinut taas pyörryksiin ja uskottelisi, että hän on uhri.

Niin että tervemenoa parisuhdehelvettiin!
 
Viimeksi muokattu:
Saattaahan olla, että ex-vaimo ei uskalla vastata s-posteihin, joihin
miehelläsi on vapaa lukuoikeus. Ja jonka kanssa olet vielä rakastumis-
vaiheessa ja haluat uskoa vain parasta. Puhelin olisi parempi, ei
jää todistusaineistoa.
Kai olet hänen lapsensa tavannut ja nähnyt minkälaisia ovat?
 
..hänen lapsensa ovat jo teinejä ja mielestäni oikein miellyttäviä. Isänä tämä mies on vaikuttanut olevan ankara mutta hauska ja pidetty. Ex-vaimoa en sensijaan ole koskaan tavannut, kerran siihen oli mahdollisuus mutta mies sanoi ettei halua meidän tapaavan. Ex-vaimo on, yllätys, yllätys, kuulemma vaikea ja kateellinen.. ja ehkäpä niinkuin minä petturi..
Tuo soittaminen tuli mieleen, mutta en kehtaa enää häiritä. Jos hän vaan ei halua sekaantua koko juttuun, ymmärrän sen.

Saattaahan olla, että ex-vaimo ei uskalla vastata s-posteihin, joihin
miehelläsi on vapaa lukuoikeus. Ja jonka kanssa olet vielä rakastumis-
vaiheessa ja haluat uskoa vain parasta. Puhelin olisi parempi, ei
jää todistusaineistoa.
Kai olet hänen lapsensa tavannut ja nähnyt minkälaisia ovat?
 
Viimeksi muokattu:

Similar threads

Yhteistyössä