Parisuhteen riidat liittyvät MINUN puutteisiin ja vikoihin

["huoh"]

Monta vuotta olen tätä kestänyt, mutta nyt on kieltämättä mieli jo maassa. Ollaan miehen kanssa erilaisia persoonia, mutta tullaan hyvin juttuun ja arki rullaa. MUTTA, kaikki riidat parisuhteessa on "minun aloittamia" ja liittyvät yleensä kaikkiin minun puutteisiin, vikoihin ja ongelmiin. Mies on täysin kyvytön keskustelemaan asioista ja yleensä tulee riita, aihe kuin aihe jos ollaan eri mieltä.

Tänäänkin mies veti pultit siitä, että minä hermostuin kiireessä ja älähdin hänen puhuessa puhelimessa. Ja siinä meni kaikki päivän suunnitelmat pilalle ja minun syyksi taas pistettiin. Anteeksi en voinut saada.

Hajottaa niin paljon. En uskalla kenellekään puhua. Olen parisuhteessa onnellinen, mutta mies ei. Minun pitäisi muutta läjä asioita, jotta kaikki olisi hyvin. En vain pysty.

Ei näytä hyvältä kirjoitettuna. Onko muut törmänneet tälläiseen....

Ja yksi lapsi on, tietenkin.

 

["huoh"]

Lisäksi mies on tosi perus negatiivinen ja kokee elämän tilanteessa kuin tilanteessa hirveän raskaaksi. Minä taas positiivinen ja elämäniloinen, mutta taitaa sekin kadota tätä menoa.

 

[Lilii lisänimetön]

[QUOTE="huoh";27196068]

Hajottaa niin paljon. En uskalla kenellekään puhua. Olen parisuhteessa onnellinen, mutta mies ei. Minun pitäisi muutta läjä asioita, jotta kaikki olisi hyvin. En vain pysty.
[/QUOTE]

Hirveän monta ristiriistaista ja surullista lausetta.
Lue ne itse ap, oikein ajatuksella.

Teidän pitää pystyä keskustelemaan tasavertaisina.

 

["vieras"]

En osaa auttaa kun elän hieman samankaltaisessa suhteessa.
Meidän parisuhteessa nämä "minun viat" tulevat esille myös riitojen ulkopuolella. Kuulen jatkuvasti miten minun pitäisi olla enemmän tuollainen ja tälläinen, vähemmän sitä ja voisin harrastaakin tuota ja tätä.
Ikinä ei kelpaa omana itsenään.
Osasta asioista olen hieman samaa mieltä miehen kanssa, esim. itsekin halusin pudottaa hieman painoa ja kuntoilla enemmän, näin tein ja tietäähän se mitä siitä seurasi.
Keksi uuden "vian" minussa joka nyt pitää korjata.

Jos joku tietää mistä tämä jatkuva "toisen vikojen korjailu" johtuu, kuuntelen mielelläni.

 

["huoh"]

Meillä ainakin anoppi on maailman kovin korjailemaan miehen vikoja ja puutteita. Aina huomauttelemassa, neuvomassa, marmattamassa.... Mies on kasvanut ilman isää, eli mallia parisuhteesta ei ole ollenkaan lapsuudesta.

ap

 

["huoh"]

Tai ehkä olen elämästä onnellinen ja kiitollinen yleensä, ja parisuhde menee siinä samalla. Mies on tosi hyvä isä ja avulias puoliso, mutta tämä jatkuva tarve muuttaa minua ja huomatella alkaa riittää. Kuusi yhteistä vuotta takana. Alkuaikoina huomauttelu oli tosi pahaa joidenkin baari-iltojen jälkeen, kun tein sitä ja tätä ja tota. Ja mies on todella tarkka siitä, mitä muut ajattelee ja varsinkin niissä tilanteissa tämä käytös korostuu. Tämä tulee myös kotoota, jossa anoppi on ylihysteerinen siitä, että hänestä ei puhuta tai ajatella tai edes sanota yhtään mitään.'

ap

 

[Lilii lisänimetön]

[QUOTE="huoh";27196105]Meillä ainakin anoppi on maailman kovin korjailemaan miehen vikoja ja puutteita. Aina huomauttelemassa, neuvomassa, marmattamassa.... Mies on kasvanut ilman isää, eli mallia parisuhteesta ei ole ollenkaan lapsuudesta.

ap[/QUOTE]

Huomaako mies itse miten toimii tai että toimii kuten äitinsä? Se voi olla vain niin selkäytimessäkin. Oletko siis sanonut miehellesi, että sinulle tulee paha mieli, kun huomauttelee, ja että olisi mukavampi jos toimisi niin ja niin?

Minun äitini on tuollainen, ja vasta lähemmäs kolmekymppisenä tajusin/osasin/uskalsin/ymmärsin alkaa sanomaan hänelle tuosta tavasta. Muutama vuosi meni siten, että aina kun hän kritisoi minua, niin sanoin, että "huomaatko äiti, taas..." Hän on nyt muuttunut tuon lannistavan tapansa suhteen (joka varmaan oli peritytynyt hänen lapsuudenkodistaan). Vanha koirakin voi siis oppia uusia temppuja, kun vain joku opettaa.

 

["huoh"]

Olen sanonut miehelle ja on yrittänyt kuulemma vähentääkin. Silti kaikki kunnon riidat johtuvat siitä, että minä "teen" jotain "tosi kamalaa". Esimerkiksi hermostun ja korotan ääntä väärään aikaan, tai "huudan" (todella harvoin huudan, ääni on kova muutenkin ja sitäkin yritän pitää kohtuullisena). Tuntuu, että mies ei ole tottunut ollenkaan normaalielämän konflikteihin eikä pysty suhtautumaan mihinkään normaalisti. Äitikään kun ei ole varmaan koskaan hermostunut...

ap

 

["vieras"]

Meillä oli juuri tuota, kaikki oli muka mun syytä tai vika mussa tavalla tai toisella. Nykyään erottu

 

["huoh"]

[QUOTE="vieras";27196235]Meillä oli juuri tuota, kaikki oli muka mun syytä tai vika mussa tavalla tai toisella. Nykyään erottu[/QUOTE]
Sille tielle varmaan suunta. Ensimmäinen parisuhteeni, mistä tietää milloin erota? Varsinkin kun kuvioissa on lapsi. Kaulaa myöten kusessa ollaan, suoraan sanottuna. Ero ei tunnu ajatuksena pahalta, se tässä huolettaa eniten...