Parisuhteen lopettamisen syy?

[syytetty]

Tapasin hienon miehen, vastuuntuntoisen, töissäkäyvän, ahkeran, pitkäpinnaisen, lapsirakkaan, välittävän. Kaiken piti olla uusperheessämme hyvin.

Hälytyskellot soivat useinkin, mutta hän selitti kaiken parhain päin itselleen ja syytti vain minua. Mulla oli rankkoja kokemuksia taustalla, olin yliherkkä tai muuten vain vaikea.

Pian elämässä oli jo arvostelua, vähättelyä ja halveksuntaa. Kontrollointi alkoi hyvin varhain. Hylkäsin ystäväni, koska ne olivat miehen mielestä *kaa sakkia kaikki. Mies jäi pois töistä ja alkoi vaatia rahaa minulta: tonnin, sitten muutaman, vajaan vuoden päästä tuli jo 4000 euron vaade ja minähän annoin, koska vain laskelmoivan tuhoava nainen jättäisi auttamatta ahdingossa miestään. Jos en anna rahaa, on se selvä merkki, etten välitä, en rakasta ja mulla on toinen mies jne. Seksiin pakottamista oli jatkuvasti ja jos ei huvittanut, oli se jälleen merkki siitä, että joku toinen oli tyydyttänyt minut. Aina piti huvittaa, eikä saanut tulla kyyneleitä. Väkivallallakin mies uhkaili, mutta ei toteuttanut sitä, vaikka kuulema olin ansainnut sen.

Olemme eronneet. Mies laittaa yhä syyllistäviä tekstareita ja sähköposteja. Olen kuulema pilannut kaikkien elämän sillä, että aloin pelätä miestä, joka on maailman kiltein. Pelkäämällä häntä alkoi hän toimia sen mukaisesti. Jos en olisi sairaassa päässäni keksinyt pelkoja, olisi meillä kaikki ihanasti, mutta minä valehtelija, laskelmoiva hutsu ajoin hänet pois pelkäämällä.

Minä aloin pelätä hänen raivokohtauksiaan tosissani, perusturvattomuutta ja sitä, ettei mitään käytöstä eikä muutakaan voinut ennakoida. Mulla oli vuosikausia todella paha olo. Eikö silloin ole oikeus viimein erota?

 

[kokemusta minullakin]

Tapasin hienon miehen, vastuuntuntoisen, töissäkäyvän, ahkeran, pitkäpinnaisen, lapsirakkaan, välittävän. Kaiken piti olla uusperheessämme hyvin.

Hälytyskellot soivat useinkin, mutta hän selitti kaiken parhain päin itselleen ja syytti vain minua. Mulla oli rankkoja kokemuksia taustalla, olin yliherkkä tai muuten vain vaikea.

Pian elämässä oli jo arvostelua, vähättelyä ja halveksuntaa. Kontrollointi alkoi hyvin varhain. Hylkäsin ystäväni, koska ne olivat miehen mielestä *kaa sakkia kaikki. Mies jäi pois töistä ja alkoi vaatia rahaa minulta: tonnin, sitten muutaman, vajaan vuoden päästä tuli jo 4000 euron vaade ja minähän annoin, koska vain laskelmoivan tuhoava nainen jättäisi auttamatta ahdingossa miestään. Jos en anna rahaa, on se selvä merkki, etten välitä, en rakasta ja mulla on toinen mies jne. Seksiin pakottamista oli jatkuvasti ja jos ei huvittanut, oli se jälleen merkki siitä, että joku toinen oli tyydyttänyt minut. Aina piti huvittaa, eikä saanut tulla kyyneleitä. Väkivallallakin mies uhkaili, mutta ei toteuttanut sitä, vaikka kuulema olin ansainnut sen.

Olemme eronneet. Mies laittaa yhä syyllistäviä tekstareita ja sähköposteja. Olen kuulema pilannut kaikkien elämän sillä, että aloin pelätä miestä, joka on maailman kiltein. Pelkäämällä häntä alkoi hän toimia sen mukaisesti. Jos en olisi sairaassa päässäni keksinyt pelkoja, olisi meillä kaikki ihanasti, mutta minä valehtelija, laskelmoiva hutsu ajoin hänet pois pelkäämällä.

Minä aloin pelätä hänen raivokohtauksiaan tosissani, perusturvattomuutta ja sitä, ettei mitään käytöstä eikä muutakaan voinut ennakoida. Mulla oli vuosikausia todella paha olo. Eikö silloin ole oikeus viimein erota?

Sinulla oli roppakaupalla syitä erota! Ja todellakin oikeus siihen, ei ketään voi syyllistämällä ja uhkailemalla pitää parisuhteessa. Mies on joko narsisti tai sitten muuten vain paskiainen, eikä omaa mieltä kannata ehdoin tahdoin pahoittaa olemalla sellaisten kanssa tekemisissä. Älä vastaa enää miehen tekstareihin tai sähköposteihin, vaan poista ne lukematta. Ennen pitkää hän lopettaa niiden lähettelyn, kun ei saa mitään vastakaikua.

 

["jojo"]

Hyvät hyssykät sentään, mikä paskapää mies! Onnea sinulle, että pääsit irti, se oli aivan oikea teko. :hug:

 

[PipariSuu]

No tässä ei nyt tiedetä kolikon toista puolta, mutta periaatteessa sillä ei ole väliä.

Ei eroon tarvita "oikeutuksia". Nykyään saa erota ihan vain siksi, että niin haluaa.

 

[syytetty]

No tässä ei nyt tiedetä kolikon toista puolta, mutta periaatteessa sillä ei ole väliä.

Ei eroon tarvita "oikeutuksia". Nykyään saa erota ihan vain siksi, että niin haluaa.

Ei tiedetä ei ja sitä olen painottanut psykologikäynneilläkin, joita minulla on jo muutaman vuoden ajan ollut. Olen yrittänyt saada sieltä erityisesti alussa apua siihen, mihin mies käski: hae apua, että opit käyttäytymään paremmin. En ole sieltä sellaisia apuja saanut ja mies on silmittömän raivoissaan opiskelleille ammattiauttajille, jotka eivät tiedä oikeasta elämästä mitään, toisin kuin hän.

Olen uskonut miehestä hyvää kaikki nämä vuodet, mutta positiivisia yllätyksiä ja kilttejä hetkiä on ollut ehkä yksi kuukaudessa

 

[Anatolia]

Olen uskonut miehestä hyvää kaikki nämä vuodet, mutta positiivisia yllätyksiä ja kilttejä hetkiä on ollut ehkä yksi kuukaudessa

Miksi?

Eikö ole aika selvää, että hän ei ole järin hyvä?

 

[PipariSuu]

Ei tiedetä ei ja sitä olen painottanut psykologikäynneilläkin, joita minulla on jo muutaman vuoden ajan ollut. Olen yrittänyt saada sieltä erityisesti alussa apua siihen, mihin mies käski: hae apua, että opit käyttäytymään paremmin. En ole sieltä sellaisia apuja saanut ja mies on silmittömän raivoissaan opiskelleille ammattiauttajille, jotka eivät tiedä oikeasta elämästä mitään, toisin kuin hän.

Olen uskonut miehestä hyvää kaikki nämä vuodet, mutta positiivisia yllätyksiä ja kilttejä hetkiä on ollut ehkä yksi kuukaudessa

No miten sinä sitten käyttäydyit?

Entäpä miehen mielestä?

*muoks* Tällähän ei ole periaatteessa mitään merkitystä paitsi oman itsesi kannalta miettiä asioita, erota saa jos sille tuntuu ja jos miehen toiminta sun mielestä tuolle tuntui, niin en itsekään varmaan suhteeseen oisi jäänyt. En siis sillä noita kysynyt.

 

["vieras"]

Mies on häiriintynyt manipuloija ja sinä olet joutunut hänen koukkuunsa. Olet siinä edelleenkin. Kannatan terapeutin vaihtamista, jos asiaan ei ole parissa vuodessa tullut selkoa. Normaali ihminen ei kohtele toista noin, vaikka sinä olisit minkälainen tahansa.

 

[syytetty]

[QUOTE="vieras";24752943]Mies on häiriintynyt manipuloija ja sinä olet joutunut hänen koukkuunsa. Olet siinä edelleenkin. Kannatan terapeutin vaihtamista, jos asiaan ei ole parissa vuodessa tullut selkoa. Normaali ihminen ei kohtele toista noin, vaikka sinä olisit minkälainen tahansa.[/QUOTE]

Hainkin lisäapua myös. Puolen vuoden ajan olen tavannut kahta ammattiauttajaa ja lisäksi löytänyt sellaista kirjallisuutta, joka tukee minua.

Joku kysyi sitä, miten sitten käyttäydyin. Joustin, ymmärsin, tuin, pyytelin anteeksi käsittämättä edes mitä tein väärin, annoin rahaa, hoidin kaiken yksin, jätin ystäväni ja kaiken, mistä tykkäsin aiemmin (esim.urheilu), pahimmillaan en uskaltanut käydä suihkussakaan kuin kerran viikossa, koska jos mies sattui paikalle silloin, alkoivat utelut, ketä odotin, ketä varten laittaudun tai kuka täällä oli ollut, kun piti käydä pesulla. Käytin kauheita, virttyneitä vaatteita, ettei hän vain epäilisi mitään jne jne.

 

["vieras"]

Joku kysyi sitä, miten sitten käyttäydyin. Joustin, ymmärsin, tuin, pyytelin anteeksi käsittämättä edes mitä tein väärin, annoin rahaa, hoidin kaiken yksin, jätin ystäväni ja kaiken, mistä tykkäsin aiemmin (esim.urheilu), pahimmillaan en uskaltanut käydä suihkussakaan kuin kerran viikossa, koska jos mies sattui paikalle silloin, alkoivat utelut, ketä odotin, ketä varten laittaudun tai kuka täällä oli ollut, kun piti käydä pesulla. Käytin kauheita, virttyneitä vaatteita, ettei hän vain epäilisi mitään jne jne.

Ja tämän perusteella sinulla on silti sellainen olo, että olisit voinut tehdä miehen mieliksi jotakin enemmän? Eikö tästä voisi jo päätellä, että mies on syyllinen?

 

[syytetty]

saako nostaa vielä?

 

[Jehnny Tightlips]

Minä aloin pelätä hänen raivokohtauksiaan tosissani, perusturvattomuutta ja sitä, ettei mitään käytöstä eikä muutakaan voinut ennakoida. Mulla oli vuosikausia todella paha olo. Eikö silloin ole oikeus viimein erota?

On, perkele.

 

[syytetty]

Aamuvuorolaisilta kyselen vielä uskonvahvistusta. Mulla oli järjettömän paha olla suhteessa, eikä elämässä ollut juuri mitään sellaista, mitä toivoisin (esim. ystävät, liikunta, rauha ja perusturva kotona). Mies oli paljon poissa, mutta en uskaltanut kotona tehdä silti juuri mitään, koska palatessaan hän kontrolloi kaiken ja epäili sitten, etten ollut mitään yksin tehnyt, vaan saanut joltakin apua ja kun en tivatessa osannut vastata, kuka se olisi, mies raivostui. Tein siis vain pakolliset ja olin paniikissa.

Nyt mies vain syyttää syyttämästä päästyään, kuinka tahallisesti tuhosin tämän perheen ja syynä on tottakai se, että mulla on aina ollut muita miehiä. En vain voinut pelolleni mitään, enkä sille, että mulla oli miehen kanssa paha olo. Hain apuakin pitkään ja kestin kuitenkin vuosia. Minusta minua ei voi syyttää ja rikkihän olen itsekin, kun ei tämä koskaan onnistunut, eikä mies lupauksistaan huolimatta hakenut apua, mennyt töihin jne.

 

[Turbojurpo]

Harvassa ovat ex-miehesi puolestapuhujat ja niin pitääkin olla (kunnes Jaska- äkkää tämän ja syyllistää sinut). Sairasta alistamista moinen, eikä sinulla ole mitään syytä tuntea syyllisyyttä.

 

["heidi"]

Mieshän käyttäytyy niinkuin kaikki muutkin narsistit, unohda se ja ala arvostaa itseäsi!

 

["petetty"]

Kuulostaa siltä et ollaan seurusteltu saman miehen kanssa. Mun exä oli kans tuollainen. Jos tulin 15min myöhässä töistä olin käynyt vieraissa. Ja rahaa oli kans haluamassa koko ajan. Vanhempienikin olisi pitänyt antaa hänelle ennakkoperintöä, minun tehdä hänelle testamentti ohi lapsieni ja henkivakuutus minun olisi pitänyt ottaa, laittaa hänet edun saajaksi...

 

[Jaska-]

Ei tiedetä ei ja sitä olen painottanut psykologikäynneilläkin, joita minulla on jo muutaman vuoden ajan ollut. Olen yrittänyt saada sieltä erityisesti alussa apua siihen, mihin mies käski: hae apua, että opit käyttäytymään paremmin. En ole sieltä sellaisia apuja saanut ja mies on silmittömän raivoissaan opiskelleille ammattiauttajille, jotka eivät tiedä oikeasta elämästä mitään, toisin kuin hän.

Olen uskonut miehestä hyvää kaikki nämä vuodet, mutta positiivisia yllätyksiä ja kilttejä hetkiä on ollut ehkä yksi kuukaudessa

Miehesi voi edelleen olla oikeassa, kuvitteletko että ammattiauttaja joka, valitettavan usein, näkee sinut uhriroolissa käsittelisi sinua kriittisesti ?

Tuskinpa edes itse niin teet? mistä miehesi tai muut tietävät että minkälaisen kuvan maalaat itsestäsi terapeutille, tahattomasti tod. näk, mutta siitä huolimatta.

 

["jojo"]

Puhut ap "lapsirakkaasta miehestä" ja "uusperheestä", kuuluiko kuvioon lapsia?

 

[Jaska-]

Sen enempää syyllistämättä AP:ta , esittäisin pari tarkentavaa kysymystä.

Onko sinulla rankkoja kokemuksia taustalla ?
Oletko yliherkkä, muutoin, tai näiden oletettujen kokemusten takia ?
Oliko se seksiin painostamista vaiko pakottamista?

Analysoitko 'jatkuvasti' miehen käytöstä ja perustit oman käytöksesi analyysin lopputuloksen mukaisesti ?

valehtelitko sinä ?, jätitkö siis kertomatta osan totuudesta?

Toki sinulla on oikeus erota ja varmasti oli hyvä päätös, kummallekkin, kunpa se olisi tullut aiemmin.

 

[syytetty]

Sen enempää syyllistämättä AP:ta , esittäisin pari tarkentavaa kysymystä.

Onko sinulla rankkoja kokemuksia taustalla ?
Oletko yliherkkä, muutoin, tai näiden oletettujen kokemusten takia ?
Oliko se seksiin painostamista vaiko pakottamista?

Analysoitko 'jatkuvasti' miehen käytöstä ja perustit oman käytöksesi analyysin lopputuloksen mukaisesti ?

valehtelitko sinä ?, jätitkö siis kertomatta osan totuudesta?

Toki sinulla on oikeus erota ja varmasti oli hyvä päätös, kummallekkin, kunpa se olisi tullut aiemmin.

Kylllä oli ja olen yliherkkä. Puhuin kaikesta avoimesti, mutta mies ei näistä koskaan välittänyt, vaan käytti aseena sitten raivotessaan. Yhtäkään kertaa en saanut mitään surra tai itkeä hänen lohdutettavanaan, en mitään asiaa, koska miehen mielestä en tosielämästä edes tiennyt mitään ja jos mulla nyt rankkoja kokemuksia oli, niin olin ne sitten ansainnut (mm.läheisten kuolemia, keskenmenoja yms.). Seksiin painostamista ja pakottamista. Analysoin jatkuvasti, mutta puhuin ja kyselin mieheltä suoraan asioita, etten vain olisi analyyseineni väärässä. En valehdellut, vaan kerroin aivan kaiken aina, mutta se ei riittänyt. Hän ei kertonut koskaan mitään ja jäi valheesta kiinni jatkuvasti, mutta hänellä oli oikeus.

Sinäkin sanot, että olisi pitänyt erota aiemmin. Miten siis nyt suhtaudun siihen, että mies, joka oikeastaan minut jätti (kymmeniä kertoja) kuitenkin ruikuttaa ja valittaa perään, kuinka mun olisi pitänyt toimia toisin, enkä ainakaan saa olla hänelle niin julma, etten jatka tätä enää, vaikka toisaalta olen niin hirveä, etten hänelle kelpaisikaan...

 

[Tapiontytär]

Miksi sinun pitäisi enää suhtautua mihinkään millään lailla. Välit poikki kokonaan, vaihda numeroa ja sähköpostia. Hänen ongelmansa eivät ole sinun murheitasi, keskity vain omaan paranemiseesi.

 

[Jaska-]

Kylllä oli ja olen yliherkkä. Puhuin kaikesta avoimesti, mutta mies ei näistä koskaan välittänyt, vaan käytti aseena sitten raivotessaan. Yhtäkään kertaa en saanut mitään surra tai itkeä hänen lohdutettavanaan, en mitään asiaa, koska miehen mielestä en tosielämästä edes tiennyt mitään ja jos mulla nyt rankkoja kokemuksia oli, niin olin ne sitten ansainnut (mm.läheisten kuolemia, keskenmenoja yms.). Seksiin painostamista ja pakottamista. Analysoin jatkuvasti, mutta puhuin ja kyselin mieheltä suoraan asioita, etten vain olisi analyyseineni väärässä. En valehdellut, vaan kerroin aivan kaiken aina, mutta se ei riittänyt. Hän ei kertonut koskaan mitään ja jäi valheesta kiinni jatkuvasti, mutta hänellä oli oikeus.

Sinäkin sanot, että olisi pitänyt erota aiemmin. Miten siis nyt suhtaudun siihen, että mies, joka oikeastaan minut jätti (kymmeniä kertoja) kuitenkin ruikuttaa ja valittaa perään, kuinka mun olisi pitänyt toimia toisin, enkä ainakaan saa olla hänelle niin julma, etten jatka tätä enää, vaikka toisaalta olen niin hirveä, etten hänelle kelpaisikaan...

Nuo asiat mitkä kerroit kääntyy varmasti hänen mielessään ns. laskelmoimiseksi, epärehellisyydeksi, hänen hyväksikäytöksi (surkutarinalla ratsastaminen)

Tuskinpa näin kuitenkaan on, luulisin

Ei kai kukaan voi tietää mitenkä sinun pitäisi suhtautua, mutta se on varmaankin selvää että kummallekkaan teistä tuo ei ole hyvä, joskus on vain niin että kaksi ihmistä ei sovi yhteen vaan tuhoavat toinen toisensa (oli nyt kumman syy hyvänsä) ennenpitkää.

Yksi ongelma minkä olen havainnut on seuraava.
Kun laitetaan 'samaan huoneeseen' skeptinen ihminen vastaan
analysoiva ihminen niin jälki on aika rumaa.
Aika usein, kokemukseni perusteella, siitä syntyy noidankehä jossa toisen ominaisuudet ruokkivat toisen skeptisyyttä, ja toisen skeptisyys ruokkii toisen halua analysoida...


Perusluottamus on se mikä tuon noidankehän ehkäisee mutta sen rakentaminen vio olla vaikeaa jos toinen kokoajan 'hiljaisuudessa' analysoi ja toinen on taas skeptinen.

Sanoit että kysyit asioita myös suoraan, se mikä on naiselle suoraan kysymistä ja miehen näkökulmasta suoraan kysymistä voi olla täysin eriasia.

Esim, kysyt suoraan jotain asiaa mutta jätät viitekehyksen kertomatta, eli sen mihin sinä tähtää sillä kysymyksellä, mihin se kysymys liittyy suuremmassa mittakiivassa mitkä ovat sen motiivit taustalla, liittyykö siihen mutkan kautta jokin syytös.

liittyykö kysymys toiseen kysymykseen joka on jäänyt selvittämättä, yritätkö näin hakea mutkan kautta ratkaisua siihen toiseen ratkaisemattomaan kysymykseen. jos näin on niin kerrotko siitä sitten toiselle osapuolelle vai oletko vain hiljaa.

Mikä on koko keskustelun tarkoitusperä ? mitä sillä haetaan, ratkaisua ? kenelle ratkaisua ? millä perusteella ja kenen viitekehyksestä käsin sitä asiaa käsitellään ?


yms yms yms... tämä voi kuulostaa kaukaa haetulta mutta näin skeptinen ihminen toimii silloin kun hän ei luota sinuun täysin eikä sinun 'rehellisyyteen'.

Ja tietysti sinusta se kaikki tuntuu syytökseltä sinua kohtaan, ja sitähän se onkin , ainakin jossakin mielessä.

 

[PipariSuu]

Sanoit että kysyit asioita myös suoraan, se mikä on naiselle suoraan kysymistä ja miehen näkökulmasta suoraan kysymistä voi olla täysin eriasia.

Esim, kysyt suoraan jotain asiaa mutta jätät viitekehyksen kertomatta, eli sen mihin sinä tähtää sillä kysymyksellä, mihin se kysymys liittyy suuremmassa mittakiivassa mitkä ovat sen motiivit taustalla, liittyykö siihen mutkan kautta jokin syytös.

liittyykö kysymys toiseen kysymykseen joka on jäänyt selvittämättä, yritätkö näin hakea mutkan kautta ratkaisua siihen toiseen ratkaisemattomaan kysymykseen. jos näin on niin kerrotko siitä sitten toiselle osapuolelle vai oletko vain hiljaa.

Mikä on koko keskustelun tarkoitusperä ? mitä sillä haetaan, ratkaisua ? kenelle ratkaisua ? millä perusteella ja kenen viitekehyksestä käsin sitä asiaa käsitellään ?


yms yms yms... tämä voi kuulostaa kaukaa haetulta mutta näin skeptinen ihminen toimii silloin kun hän ei luota sinuun täysin eikä sinun 'rehellisyyteen'.

Ja tietysti sinusta se kaikki tuntuu syytökseltä sinua kohtaan, ja sitähän se onkin , ainakin jossakin mielessä.

Nyt mua kiinnostaa tietää jaska ajatuksesi, että mitä tarkoitat sillä, että kun kysyy asiaa suoraan, niin pitäisi heti sitten analysoida toiselle mitä suoraankysymyksen tarkoitusperät yms on. MIKSI?

Muuttaisiko tarkoitusperät jotenkin toisen vastausta vai miksi se tarvii syyt kysymykseen ennenkuin voisi vastata suoraan siihen kysymykseen?

 

[PipariSuu]

liittyykö kysymys toiseen kysymykseen joka on jäänyt selvittämättä, yritätkö näin hakea mutkan kautta ratkaisua siihen toiseen ratkaisemattomaan kysymykseen. jos näin on niin kerrotko siitä sitten toiselle osapuolelle vai oletko vain hiljaa.

Tämäkin jäi jotenkin kaivertelemaan. Mitä tarkoitat tällä?

Itse kun olen harvinaisen suora ihminen ja sanon asian juuri kuten asian mietin ja kieltämättä olen joskus törmännyt sinunkaltaisiin ajattelijoihin, enkä ikinä ole saanut selvyyttä, miksi ihminen ajattelee noin kamalan vinkurasti. (älä nyt pahastu).

 

[PipariSuu]

Mikä on koko keskustelun tarkoitusperä ? mitä sillä haetaan, ratkaisua ? kenelle ratkaisua ? millä perusteella ja kenen viitekehyksestä käsin sitä asiaa käsitellään ?

Luulen, että tällaisten aloituksen tarkoitus on saada vahvistusta ja tukea omaan päätökseensä. Sitä ns. empatiaa. Aloittaja ilmeisesti on päätöksensä tehnyt (hyvä juttu) ja nyt kaipaa vertaistukea tai muuta tukea vaikeaan päätökseensä. Päätöksen lopputuloksella ei sinänsä ole väliä, sillä jos ihminen on vakaasti jotain mieltä, niin ilman muuta hän voi ja saa sen toteuttaa. Haluaa saada siis itselleen jotain realistista otetta.

Ei ole väliä onko aloittaja tunneherkkä tai muuten tosi herkkä vai kuvitteleeko kenties kaiken päässään vai kenties olisi omalla toiminnoillaan aiheuttanut koko vaikeudet. Sillä ei ole merkitystä lopunviimein, jos niitä ei kuitenkaan pysty/kykene/halua muuttaa tai/ja kumppani ei halua muuttua. Lopunviimein aloittajalla on selkeästi paha olla suhteessa, kokee, että on tehnyt oman osuutensa mitä kykenee ja haluaa tehdä. Nyt haluaa siitä pois ennemmin kuin alkaa selvittää asioita (koska ilmeisesti kokee, ettei selvittely auta asioihin). Kun päätös on tehty, toiset ei voi antaa kuin tukea toisen päätökselle.

Syyttely, ilkeily tai vääntäminen "miten olisit voinut tehdä toisin", ei tässä vaiheessa enää auta eikä kieltämättä hyödytäkään. Jokainen voi vain ja ainoastaan muuttaa itseään, mutta ne muutokset itsessä ei tarkoita sitä, että kumppani muuttuu. Kumppani ei tule muuttumaan ellei itse lähde itseään prosessoimaan ja todennäköisesti tuollainen liiallinen mustasukkaisuus lähenee jo sairautta/omaa epävarmuutta, että on aivan sama miten aloittaja tässä tilanteessa toimii. Ellei kumppani itse lähde muuttamaan ajatuksiaan/tekojaan, asia ei tule eteneen mitenkään.