Parisuhteen kaava

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Olenko oikeassa vai oikeassa?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

Olenko oikeassa vai oikeassa?

Vieras
Mies ja nainen kohtaavat ja ihastuvat. "Rakastuvat" ja muuttavat yhteen. Nainen huumassaan unohtaa kaverinsa ja ns. oman elämän ja elää parisuhteessa. Mies ottaa naisen lisäksi omaan elämäänsä yhtenä osana. Nainen tuntee itsensä yksinäiseksi kun mies ei vietäkään kaikkea vapaa-aikaansa naisen kanssa ja haluaa seurakseen vauvan. Miehellä lapsella ei ole niin väliä, mutta suostuu lapseen, jotta naisella olisi tekemistä miehen poissaollessa. Lapsen syntymän jälkeen nainen huomaa olevansa entistä yksinäisempi, koska mies on entistä enemmän pois kotoa (pois tieltä) ja nainen on sidottu lapseen ja vielä vähempi voi harrastaa tai tavata ystäviään kuin ennen.
Mutta olihan se vauvana niin ihana, että mitä jos tekisi toisen ja ehkä mieskin sitten olisi enemmän kotona apuna. Toisen lapsen tultua nainen herää harhastaan ja edessä onkin enää ero.
 
Mielestäni kuvailemasi skenaario on erittäin mahdollinen, jopa todennäköinen.

Se kiinnostaisi, minkälaisen taustan omaa se nainen joka ei tiedä että mies ei muutu.

Onko hän isätön, orpo, suurperheestä tms.

Koska jos miehiä yhtään tuntee, niin ei ole mahdollista saada sitä vaikutelmaa että jos nainen tekee lapsia mies viihtyy paremmin kotona.

Tuollaisessa tapauksessa jonka kuvailit, on kyse varmaankin siitä ettei nainen voi kuvitella mitä mieheltä odottaa. Koska on itse nainen, ja luulee että miestäkin voi kahlita vauvoilla ja naisellisilla vaistoilla koukuttaen.
 
Piti vielä lisätä, että ennen toista lasta nainen on jo suruissaan syönyt itsensä lihavaksi, jonka vuoksi mies on pettää. Miehellä ei kuitenkaan ole selkärankaa eikä naisella itsekunnioitusta suhteen päättämiseksi vaan tuloksena on päätös toisesta "suhdetta paikkaavasta" lapsesta.
 
Noinko yksinkertaisia ja alistuvia te naiset olette. Millaisessa ympäristössä tämä ap on oikein kasvanut. Jos noin lyhytnäköisellä asenteella saa minkäänlaista parisuhdetta, se menee pieleen. Ja jos mun vaimolla olisi tuollaiset kanan aivot, en olisi edes tutustunut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hui hai:
Noinko yksinkertaisia ja alistuvia te naiset olette. Millaisessa ympäristössä tämä ap on oikein kasvanut. Jos noin lyhytnäköisellä asenteella saa minkäänlaista parisuhdetta, se menee pieleen. Ja jos mun vaimolla olisi tuollaiset kanan aivot, en olisi edes tutustunut.

Jos minun mieheni kirjoittelisi tuollaisia kommentteja ellien kanapalstalle, ero tulisi välittömästi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hui hai:
Noinko yksinkertaisia ja alistuvia te naiset olette. Millaisessa ympäristössä tämä ap on oikein kasvanut. Jos noin lyhytnäköisellä asenteella saa minkäänlaista parisuhdetta, se menee pieleen. Ja jos mun vaimolla olisi tuollaiset kanan aivot, en olisi edes tutustunut.


Samaa mieltä, ja mä olen nainen.
Miksi ihmiset roikkuvat toisessa ihmisessä? Ei kaikilla voi olla läheisriippuvuus -ongelmaakaan (vai voiko?).
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nelli-Elli:
Alkuperäinen kirjoittaja hui hai:
Noinko yksinkertaisia ja alistuvia te naiset olette. Millaisessa ympäristössä tämä ap on oikein kasvanut. Jos noin lyhytnäköisellä asenteella saa minkäänlaista parisuhdetta, se menee pieleen. Ja jos mun vaimolla olisi tuollaiset kanan aivot, en olisi edes tutustunut.


Samaa mieltä, ja mä olen nainen.
Miksi ihmiset roikkuvat toisessa ihmisessä? Ei kaikilla voi olla läheisriippuvuus -ongelmaakaan (vai voiko?).

No johan ihmiset vetää herneen nenään, aphan kysyi vain onko ko. skenaario mahdollinen, eikä sitä miten tyhmä nainen on.
Tottakai se on mahdollinen, ja turha hiilestyä jos kyse ei edes ole kenestäkään tietystä ihmisestä.
Tai vaikka olisikin, mitä te siellä räyhäätte ja arvostelette. Tietämättä mitään koko asiasta.
 
KYllä täytyy olla saatanan elämästä vieraantunutta porukkaa, että oikein IHMETELLÄÄN voiko joku takertua toiseen ja tehdä lapsia vääristä syistä.
Olette vissiin molemmat eilispäivänä syntyneet.

Ja jokainen joka tekee vaikkapa miessuhteissaan aloittajan kertoman kaltaisia virheitä, ei ole välttämättä kanan aivo. Ei kaikilla ole edellytyksi ennakoida noita juttuja, kukaan ei synny maailmaan parisuhdetietämys valmiina päässään. Tai ymmärrys siitä että kaksilahkeiset ovat vaikeita ja erilaisia kuin hameväki.
Ja hameväellä en tarkoita nyt jokaista rekkamieslesboa, vaan naisia.

Ja ihminen on vielä siitäkin kumma olento, että ei aina luonto aja ihmispoikaa puuhun.
Eli noita juttuja ei automaattisesti kaikki voi käsittää. PAljon merkitystä sillä miten kotona on asioita tyttärelle opetettu.
 
Tottakai jokainen voi tehdä virheitä, mutta kyllä välillä ihmetyttää omassakin kaveripiirissä tapaukset, joissa nainen rakastuu mieheen, josta jo heti ensi tapaamisella näkyy, että alkoholi maistuu liiaksi. Muutaman viikon tapailun jälkeen on selvää, että miestä kiinnostaa vain baarissa istuminen, naisen toiveista huolimatta koskaan he eivät tee yhdessä mitään. Miehen mielestä riittää se, että asutaan yhdessä. Siinä suhteessa roikutaan sitten monta vuotta, hyvässä lykyssä tulee lapsikin ja lopulta sitten vuosien jälkeen ero. Kyllä minua ihmetyttää, mikä sai naisen pysymään siinä suhteessa. Vaikka ei olisi kokemusta parisuhteista, niin kyllä terveellä itsetunnolla ja maalaisjärjellä varustettu ihminen tajuaa, ettei tuollaisesta voi seurata mitään hyvää ja että toinen ei tule muuttumaan.

Eri asia on sitten se, jos alussa kaikki näyttää olevan hyvin, ja muutaman avioliittovuoden jälkeen paljastuu jotain. Sellaista ei voi kenenkään olettaa aavistavan tai tietävän etukäteen. Usein kuitenkin nämä toisen ominaisuudet on nähtävissä heti suhteen alussa.
 
Olen kuullut väitteen, että naiset luulevat pystyvänsä muuttamaan miehen tavat. Se voi vähäksi aikaa onnistuakin, mutta jonkin ajan kuluttua vanhat tavat tulevat takaisin.
Pitäneekö väite paikkansa?
 
No empä tiedä, ei tuossa mitään kaavaa ole yleistettävissä. Sanoisin, että tuossa skenaariossa ei ajattele "nokkaansa" pidemmälle ei mies, eikä nainen. Hassua vai nainen toivoo että mies olisi enemmän apuna! missä apuna?

Perheelämä on mielestäni ihan vanhempien vastuulla, ei miehen kuulukkaan olla mitenkään "apuna". Vaan toisena vanhempana. Isommista lapsista voi sanoa että voivat olla "apuna" ei aikuisesta vanhemmasta. Kerrassaan outo tilanne, että mies suostuisi lapsentekoon. Kyllä ollaan heikoilla kantimilla perheen perustamisessa. Taitaa olla ihan keskenkasvuinen juippi kyseessä. Kyllä mieshen täytyy olla mies, tehdä päätöksensä ja pystyä niissä myös perhettä perustaessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sivupersoona.:
Olen kuullut väitteen, että naiset luulevat pystyvänsä muuttamaan miehen tavat. Se voi vähäksi aikaa onnistuakin, mutta jonkin ajan kuluttua vanhat tavat tulevat takaisin.
Pitäneekö väite paikkansa?

Kyllä usein nainen luulee muuttavansa miehen. Tuttavapiirissäni on muutama tällainen tapaus "Luulin että hän muuttuu ensimmäisen lapsen myötä, mutta ei" En usko että kovin moni mies jonkun typerän kanan nähdessään ajattelee, että kyllä tuo muuttuu kun sitä vain rakastaa oikein.
Johtuu siitä että naiset luottavat omiin kykyihinsä hoivaajana ja heillä on kovat odotukset omista psykologintaidoistaan.
Mies nopeammin luovuttaa jos tuloksia ei tule, eli jo samana iltana kun tapasivat.

Lisäksi naisen päähän ei mahdu elämän alussa se, että miksi joku olisi niin fakkiintunut, pitäisi tyhmiä tapoja oikeina, eikä mitenkään koe kärsivänsä esim. liiasta viinanjuonnista. Nainen ajattelee että kaikki ovat kuin hän itse, ja kaikki yrittävät parhaansa. Pitää vain antaa kannustusta. Lisäksi kun mies kehuu naista "en ole kenelläkään nähnyt noin pyöreätä ja täydellistä pyllyä" nainen uskoo ja ajattelee, että hän on miehelle taivaan lahja, ja mitä mies tekisikään ilman juuri tätä naista. Hän vertaa itseään muihin naisiin, joilla on "sydän kuin jää", ja "vääränlainen pylly", ja kauhistelee että MINÄKÖ jättäisin mieheni yksin niiden kanssa.

Joillain on selvä vietti parantamaan ihmisiä, eli he haluavat korjata miehen. Ajattelevat että jos jollain on paha olla, häntä täytyy auttaa. Siinä ei ole mitään vikaa sinänsä.

Samalla lailla nuori mies voi ajatella, että kaikki on kuin hän itse. Saattaa luulla että tyttöystävässä on jokin vika, jos hän ei juo eurokossua perjantaina pohjia myöten. Tai saattaa luulla bändissä soittaessaan, että ne ymärillä pyörivät pimut ovat tosissaan kiinnostuneita musiikista.Kunnes huomaa ettei ole.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tottaq:
No johan ihmiset vetää herneen nenään, aphan kysyi vain onko ko. skenaario mahdollinen

Missä kohtaa se sitä kysyy? Mä käsitin aloituksen niin, että tuo on ns. normaali parisuhteen kaava hänen mielestään. Ja valitettavan yleinenhän se on. Ei voi tosiaan odottaa, että ihmisillä olisi elämänkokemuksen tuomaa järkeä päässä heti syntyessään, mutta kun näkee vielä 4-kymppistenkin menevän tuota samaa kaavaa ties monennenko ukon kanssa, niin ei voi kun ihmetellä.

Mut toisilla pimenee yläpää täysin kun alapäässä tarpeeksi kihisee, eikä se klisee pidä paikkaansa että tälle altistuisi vain miehet. Itse asiassa naiset hurahtaa vielä pahemmin, mies hinkuu vaan pöksyihin kerran pari, mutta nainen kun törmää tarpeeksi hyvään panomieheen, aletaan suunnitella koko tulevaisuutta miettimättä onko miehellä mitään edellytyksiä oikeaan parisuhteeseen.

Omalta kohdalta en voi kun kiittää omia vanhempiani kun antoivat edes sen verran fiksut geenit, etten rupea kynnysmatoksi ihan millaselle rentulle tahansa.
 
Valittettavasti yllä kerrottu "tositarina" pätee täsmälleen erääseen tuntemaani naiseen. Suhde natisi liitoksissaan jo vuosia, mutta yllätys yllätys nainen halusi alkaa perustaa perhettä ja tulikin ensin yksi ja sitten toinen muksu. Ei se mies muuttunut miksikään ja sitten erottiin. Nyt on jäljellä katkeroitunut nainen joka kostaa miehelle pahan olonsa eväämällä mieheltä oikeudet lapsiin ja heidän tapaamiseensa vaikka elatusmaksut kelpaakin. Ja ainoat jotka tästä kärsii ovat lapset. Hienoa meininkiä totta tosiaan. Oikein "onnellinen perhe" draama.
 
Olisikohan sillä jotain tekemistä asian kanssa, että monelta naiselta puuttuu "normaali" lämmin isäsuhde? Kun valitettavan usein isukki jää tunnetasolla kaukaiseksi..
 
Alkuperäinen kirjoittaja tadamm:
Alkuperäinen kirjoittaja tottaq:
No johan ihmiset vetää herneen nenään, aphan kysyi vain onko ko. skenaario mahdollinen

Missä kohtaa se sitä kysyy? Mä käsitin aloituksen niin, että tuo on ns. normaali parisuhteen kaava hänen mielestään. Ja valitettavan yleinenhän se on. Ei voi tosiaan odottaa, että ihmisillä olisi elämänkokemuksen tuomaa järkeä päässä heti syntyessään, mutta kun näkee vielä 4-kymppistenkin menevän tuota samaa kaavaa ties monennenko ukon kanssa, niin ei voi kun ihmetellä.

Mut toisilla pimenee yläpää täysin kun alapäässä tarpeeksi kihisee, eikä se klisee pidä paikkaansa että tälle altistuisi vain miehet. Itse asiassa naiset hurahtaa vielä pahemmin, mies hinkuu vaan pöksyihin kerran pari, mutta nainen kun törmää tarpeeksi hyvään panomieheen, aletaan suunnitella koko tulevaisuutta miettimättä onko miehellä mitään edellytyksiä oikeaan parisuhteeseen.

Omalta kohdalta en voi kun kiittää omia vanhempiani kun antoivat edes sen verran fiksut geenit, etten rupea kynnysmatoksi ihan millaselle rentulle tahansa.

Geeneistäkö se onkin kiinni??
:DDDD

No aika vähän krediittiä itsellesi myönnät.

Sitäpaitsi, geeneillehän ei kukaan voi mitään, joten miksi siellä pilkkaat ja ilkut jos kyseessä on geenien aiheuttama asia??

Geenejä ei voi muuttaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tottaq:
Geeneistäkö se onkin kiinni??
:DDDD

No aika vähän krediittiä itsellesi myönnät.

Sitäpaitsi, geeneillehän ei kukaan voi mitään, joten miksi siellä pilkkaat ja ilkut jos kyseessä on geenien aiheuttama asia??

Geenejä ei voi muuttaa.

Mitä pilkkaamista ja ilkkumista se on jos toteaa tosiasiat? Geeneille ei tosiaan voi mitään, mutta ne vaikuttaa ns. synnynnäiseen temperamenttiin sekä jossain määrin myös älykkyyteen.
 
tottaq on suoraan sanonut kaipaavansa laadukasta keskustelua l. kunnon riitaa, eikös joku tän palstan vakitrolleista voisi tarjota sitä? Vai onks turvan levittely hauskaa vaan jos sitä heittää asiallisten kommenttien kirjoittajille? ;)
 
Jep hyvät geenit sain tältä osin, mut tottahan kasvatus vaikuttaa vielä enemmän. Mutsi on aina sanonut, että älä koskaan jättäydy miehen armoille vaan huolehdi että aina on omaa rahaa, äläkä anna kenenkään kohdella itseäsi huonosti. Muistutti mokoma siitäkin, että vaikka sais kuinka hyvää maitoa, ei sitä koko lehmää kannata ainakaan harkitsematta ostaa :p Hyviä oppeja ovat, ja niiden avulla päädyin mitä parhaan miehen kanssa yhteen.

Jaa ehkä sitä vähäsen oppia on kerännyt ihan itsekkin, katsomalla toisten rimpuilua mitä kummallisimmissa suhteen virityksissä ;)
 
hmmp... onko se muka nainen aina joka niitä lapsia haluaa. ja jos mies haluaa lapsia niin tarkoittaako se sitä että hän haluaa kahlita naisen kotio? kyllä mun mielestä monet vakiintuneet ukkomiehetkin saavat sitä lihaa ympärilleen, kotona kun on nainen joka sitä ruokaa tekee säännöllisesti.
toisaalta nainen pääsääntöisesti ottaa vastuun kodinhoidosta ja lapsista, mitä väärää siinä on? huomannut olen että miehillä on todella helpompi kynnys lähteä poikien kanssa kaljalle. miksi se niin muuten menee? tekeekö se sitten äidistä huonon jos lähtee tyttöjen kanssa kaljalle yhtä usein?
mä olen luojan kiitos pitänyt yhteyttä ystäviini jotka jo olen tuntenut jo ennen miestäni ja ovat niitä ihan oikeita ystäviä, kavereitakin on useita =) eikös se niin mene että oikea ystävyys säilyy aina, rakkauskin säilyy kohteet saattaa vain vaihtua ;)
 
eiköhän ne geenit vähiten vaikuta tässä asiassa. Jos on ollut huono isäsuhde, ei isäsuhdetta ollenkaan tai vaikkapa lapsuudessa perusturvallisuutta ei ole ollut, niin kyllä se vaan niin on, että se lapsuudesta saatu malli siitä, että miten parisuhdetta ja ihmissuhdeasioita ylipäätään hoidetaan, heijastuu sitten omaankin elämään.

Itse ainakin rohkenen myöntää, että olen näin jälkikäteen analysoituna tehnyt monessa asiassa ihan kuin äitini. Äiti meni naimisiin tosi nuorena ja kiltti tottelevainen ahkera nätti nainen oli joka pojan unelma. Isä käytti hyväkseen äidin kiltteyttä sillä seurauksella, että äiti teki kaikki kotityöt ja ns. naisten työt. Minäkin opin lapsuudessa saman tavan, että miestä pitää palvoa ja miehen kotitöiden tekemisellä ei ole niin väliä, koska miehet eivät osaa niitä hommia. Meni vuosia tajuta, että mies ei tosiaan auta vapaaehtoisesti, vaan hänet pitää pyytää ja patistaa kotihommiin mukaan. Turha jäädä odottamaan, että mies osaa lukea ajatukset varsinkin, jos mies on itse omassa lapsuudenkodissaan oppinut sen mallin, että naisen paikka on keittiössä ja miehen ihan missä vain hän haluaa.

Minulla tärkeitä ystävyyssuhteita ei ole ollut, joten en ole niitä nuorempana kaivannut (olin koulukiusattu, joka esti vuosikaudet sen, etten uskaltanut edes etsiä kavereita itselleni).

Kannattaa muuten huomata se, että lasten hankkiminen huonon kumppanin kanssa ei välttämättä ole keino parantaa parisuhdetta vaan keino tulla raskaaksi, koska halu tulla äidiksi on suurempi kuin halu saada juuri siinä hetkessä parempi parisuhde. Varsinkin jos ei ole mikään huippukaunis nainen, niin moni ehkä ottaa sen riskin, että hankkii lapsen kelvollisen miehen kanssa, vaikkei hän mikään unelmaprinssi olisikaan. Fakta on, että suurin riski suhteen päättymiselle on vauvan syntymän jälkeen oleva eka vuosi.

Ei tuo AP:n skenaario ole mitenkään yleisin vaihtoehto, mutta kyllä siinä totuuden jyvänen on.
 
Ensin seurustellaan pari vuotta, naimisissa toiset kaksi ja sitten ensimmäinen lapsi. Töihin, kun vauva on vajaan vuoden vanha. Toinen lapsi parin vuoden päästä ja taas takaisin työelämään vajaan vuoden kuluttua toisen syntymästä. Mies mukana koko ajan kaikessa aina vauvan kylvettämisestä lähtien.

Tänä päivänä jo lastenlapset piipertävät välillä käymässä ja mies on edelleen mukana kuvioissa, vaikka jo eläkkeellä ollaan. Kaikki liitot eivät pääty avioeroon.
 
Ydinongelma tiivistettynä taitaa olla: Nainen luulee että mies kypsyisi vanhetessaan siihen suuntaan kuin hän toivoo, mies luulee, että nainen pysyisi hautaan saakka samanlaisena kuin silloin kun kohdattiin. Tasan yhtä epärealistisia molempien kuvitelmat. :)
 

Similar threads

Yhteistyössä