Parisuhteen alku

[Ollako vaiko eikö]

Onko mielestäsi merkitystä, miten suhde on alkanut?

Esimerkki yksi: Ihastus tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Otetaan toista kädestä kiinni ja aletaan kulkemaan yhdessä elämänpolkua. Nopeaa ja helppoa.

Esimekki kaksi: Edelliset suhteet kummittelevat mielessä. Epäröidään, onko tuo nyt oikea ihminen vai pitäisikö sittenkin valita joku muu. Soudetaan ja huovataan, että ollaanko yhdessa vai eikö. On riitaa ja epävarmuutta niin omista kuin toisenkin tunteista.

Eli vahvistaako vai heikentääkö alkuvaikeudet suhdetta tulevaisuudessa? Voiko ajatella, että suhdetta osaisi arvostaa enemmän, kun sen alku ei ollutkaan kuin sadusta?

 

[Oma tahto]

Olen lukenut erästä kirjaa, jonka mukaan ihminen kopioi ajatuksia ympäristöltään lapsuudesta lähtien. Hyvin monet opitut ajatukset määrittelevät vahvasti minkälainen ihmisen tulisi olla ja mitä tehdä, ja ne alkavat siksi vaikuttamaan hänen elämään, sillä hän oppii tekemään valintansa näiden ajatusten pohjalta. Tuossa prosessissa ihmisen oma tahto vajoaa tiedottomuuteen, ja koska ajatusoppi alkoi jo hyvin varhain, niin hän ei yleensä tiedä missä vika on.

Opitut ajatukset vaikuttavat negatiivisesti myös parisuhteisiin, sillä ympäristön ohjeet "sopivasta" ja "oikeanlaisesta" parisuhteesta on mielessä vaikuttamassa ikäänkuin käsikirjoituksena. Mutta koska se on käsikirjoitus, jossa miehen pitää olla tietyllä tavalla ja naisen toisella, niin suhde muuttuu epäaidoksi teatteriksi, vaikka se alunperin olisikin ollut aitoa rakkautta. Hyvin usein suhteet kaatuvat juuri siihen, että osallisten välille on kasvanut etäisyys, ja tuo etäisyys on juuri tuo opittu rooli jota osalliset toisilleen näyttelevät. Se miten suhde on alkanut ei vaikuta tuohon asiaan, jos suhde on totta niin se on totta, muuten se ei ole sitä. Tavallisesti sama ongelma kuitenkin siirtyy suhteesta toiseen, sillä ihmiset eivät ymmärrä ratkaista sitä. Ja koska aikasempien suhteiden toimimattomuudesta johtuvaa tuskaa ei ymmärretä, niin tämä saattaa näkyä varovaisuutena tai arkuutena uutta suhdetta aloittaessa.

Mainitsemani kirja on Alkuajatus - Elämän pieni käsikirja, ja siitä löytyy tietoa,
jonka avulla oppii tarkastelemaan ajatuksia mielessään. Ajatuksen löydyttyä siitä on tullut tietoiseksi, ja siksi sen voi valita pois. Sitä ennen se vaikuttaa valintoihin ja siten toimintaan tiedottomuudesta, hyvin usein henkilön huomaamatta. Ajatusten paljastuessa tietoisuus omasta itsestä ja tahdosta vähitellen kasvavat, ja jossakin vaiheessa ulkoiset ajatukset lakkaavat vaikuttamasta valintoihin, ja ne tapahtuvat omasta tahdosta.

 

[Äh ja uh]

Jokohan tuota kirjaa nyt olisi tullut mainostettua suunnilleen riittävästi? Se näyttää aiheuttavan ainakin pahansorttista ylilyöntiä lukijoissa, kun kelpaa portiksi autuuteen aiheessa kuin aiheessa. Missä omat ajatuksesi? Odotan innolla, milloin ko. opusta julistetaan keittiöpalstalla!

Kirjan kirjoittajan kannattaisi markkinoida sitä välillä jossain muualla... Alkaa jo nimittäin vähän tympäistä tuo kiinni hirttänyt levy ketjusta toiseen.

 

[miättiny]

Kirjan kirjoittajan kannattaisi markkinoida sitä välillä jossain muualla... Alkaa jo nimittäin vähän tympäistä tuo kiinni hirttänyt levy ketjusta toiseen.

on muuten harvinaisen paska kirja