Toggle sidebar

Parisuhdevitutus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja only me
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
O

only me

Vieras
Jossain kai sitä pahaa oloaan on purettava ja tilanteeseen neuvoa ulkopuolisilta kysyttävä,ketään ystävää ei viitsi enää tähän aikaan vaivata,joten kirjoittelen tänne.
Taas kasvoi kärpäsestä härkänen,eli tuli avokin kanssa rakennettua oikein kunnon riita pienesta asiasta.Mies on ollut koko päivän ja on edelleen teillä tietymättömillä,ei vastaa edes puhelimeen.
Mittani alkaa olla täysi,pienenkin riidan/ermielisyyden jälkeen saattaa olla tunti- tai päiväkausia poissa kotoa. lepyttyään palaa kotii kuin mitään riitaa ei olisi ollutkaan ja hän olisi juuri vain palannut töistä tai ruokakaupasta,ei siis edes selitä missä on ollut!uuden riidan saan takuulla aikaiseksi tinkimällä tietoa olinpaikasta ja saarnaamalla katoamistempusta.
Monella tulee varmasti ensimmäiseksi mieleen toinen nainen, niin minäkin ensin luulin,vaan otimpa selvää mieheni ""reissuista"" ja soitin appivanhemmille,mies on viettänyt poissaoloaikansa täysin poikkeuksetta heidän luonaan.
Ketuttaa silti tuollainen selkärangattomuus asioiden selvittämisessä.Miltä tämä ulkopuolisen mielestä vaikuttaa?
Onko katoamiset jotain sairasta vallankäyttöä?Mies tietää että minä lepyn nopeasti ja olen valmis sopimaan riidan aina mahdollisimman pian.
Mietityttää vain että kaunko jaksan näin epäkypsää käytöstä.
 
Tuo kuuropiilolla olo kun ei vastata puhelimeen ja ei kerrota missä ollaan on kyllä aikamoista hallintaa ja vallankäyttöä. Joku voisi kutsua henkiseksi väkivallaksikin. Joku sanoi joskus, että pitää tietää missä mennään ja se kyllä pitää paikkansa tässäkin asiassa.

Tietenkin on kiva mennä maman ja papan luo, mutta ihmettelen vähän heidänkin rooliaan. Oletan ainakin, että olet myös ollut huolestunut, mustasukkainen ja vastaavaa. Jotenkin tuntuu, että nämä appivanhemmatkin mahdollistavat tämän jatkumisen.

Olisi aika reilua edes ilmoittaa, että täällä se on tai vielä reilumpaa olla päästämättä tätä nuljaketta sinne.

Aseta sille selvät rajat ja pidä niistä kiinni kun se ressukka ei itse tunne tilannettaan tajuavan. Jos ei natsaa niin sitten ei.

Enpä tiedä. Ymmärrän, että vituttaa, niin minuakin.

Terkkuja.
 
MIehet ajattelee riitoihin nopean lääkityksen hoitoa.
Miehesi on oppinut että hiljaisuus tulee tehokkaasit ja nopeasti kun ovi takana kolahtaa. Hänellä vain siis menee yli hilseen ja sanat loppuu. Hän on aseeton, ja perääntyy. Olen nähnyt ihan samaa. Vituttipa kyllä vaikka tiesikin että pekuruuttaan se pakenee.

Ymmärtääköhän edes mistä riidoissa on kyse- eikä varmaan jää edes miettimään kun kuvittelee että se loppuu kun lähtee pois. Ei vaan tiedä sitä että se ei lopu yhtään mihinkään jos asia on käsittelemättä. Yhtä oikeassa on strutsi joka kuvittelee että maailma katoaa jos se työntää päänsä hiekkaan.

No, loppuuhan se huuto mutta ei taida poika tietää mitä naisessa tapahtuu silläaikaa kun mies häipyy riidanjälkeen.

Omasta kokemuksesta tiedän, että oireet vihannielemisen takia alkavat jossain vaiheessa olla jo fyysisiä henkisen lisäksi.
Jos minun mies tekisi noin about 5-10 kertaa, niin en enää kykenisi vihaltani katsomaan häntä, jos vielä pitäisi niellä sen jälkeen niin alkaisi rakkaus sammua. Se kyllä järjestyy.
Ja kun rakkaus sammuu niin sitä ei takaisin tule ennen kunnon haipakkaa-ja tällä en tarkoita mitään sovintonaintia.
 
Mut ku ei jaksa sitä tein huutoo ja alituista narinaa. Aina on jotain, koskaan ei saa olla. Eikö avoliiton jälkeen enää koskaan saa mitään rauhaa ja omaa päättämistä. Nyt muija päättää ihan kaiken. Paitani värinkin, pesuvälin, suihkuvälini, hammaslangan nimen, ruoan, juoman, ihan kaiken. Ja jos en mene sen kaavan mukaan, helvetillinen narina ja päänsärky sekä pillunpanttaaminen alkaa. Menen lepäämään, jos saan sanoa.
Mää olen ihan vankina täällä. Mitä mää paskalla teen kun ei mulla ole peltoakaan?
 
Usein pieni vilkaisu peiliin tuottaa hyvän tuloksen. Olen asunut Justiinan kanssa joskus. En enää. Kaskustelu on hirmu hyvä asia, kunhan molemmat osapuolet pitävät sitä keskusteluna...

Jos jompi kumpi haluaa hallita toista, en ihmettele, jos vaikka anopin hellä huoma tuntuu paremmalta siinä tilanteessa.
 
Noh, pitäisiköhän sinun tehdä itse samoin? Tähän viestiin vastanneiden miesten mielestähän homma on ihan ok. Joten ei se sinunkaan miehesi varmaan välittäisi jos toimisit itsekin noin. Voishan sitä kokeilla?
 
Käytöksen ymmärtäisin jos todella olisin nalkuttava akka.
Meillä on mieheni kanssa kuitenkin myös omat emenot mihin ei toinen puutu,enkä todellakaan kiinnitä pikkuasioihin huomiota tai niistä ainakaan mainitse.
Luulen myös että saattaa lähteä pelkuruuttaan riitaa pakoon mutta mielestäni aikuisten ihmisten kuuluu ongelmansa pystyä selvittämään,ei pako tosiaan ratkaise mitään.Luottamuskin siinä menee kun toinen päiväkausia luuhaa teillä tietymättömillä.
Uskon myös että mies tavallan nauttii siitä vallasta että voi vain häipyä ja olla poissa niin kauan kuin haluaa.
Olisiko minunkin aika käyttää samaa valtaa ja laittaa mies pakolliselle ""jäähylle"" muutamaksi päiväksi sinne vanhempiensa luo?
 
Tiedän kokemuksesta, että miehelläsi on jotakin käsittelemättömiä juttuja varhaislapsuudesta, jotka ahdistavat. Yleensä nämä asiat liittyvät omiin vanhempiin. Miehesi ""pakenee hakemaan lohtua"" vanhemmiltaan tai toiselta heistä, hän hakee jotain sellaista, mistä hän on lapsena jäänyt paitsi. Hän ei itse tiedosta asiaa ja sehän tässä yhtälössä vaikeinta onkin. Hän hakee sinusta mahdollisesti lapsuudessa puuttunutta läsnäolevaa äitiä, ei siis puolisoa. Sinä et voi tehdä muuta kuin elää omaa elämääsi ja pysyä asiallisena. Kulutat vain itseäsi, jos lähdet kinaamaan miehesi kanssa. Hänen on itse selvitettävä päänsä, tavalla tai toisella. Ymmärrän sinua todella hyvin, koska olen itse kamppaillut samanlaisen asian kanssa. Mieheni käy nyt terapiassa ja toivon, että hän saa ""lukkonsa auki"". Jos ei, en aio jatkaa yhteiseloa hänen kanssaan.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa