Parisuhdeväkivaltaa... Ja mies

Pari päivää sitten meillä oli avomiehen kanssa riita, jonka tuoksinnassa mies tönäisi mut kahdesti kumoon sängylle. Lisäksi tukki suuni kämmenellään, koska huusin miehelle niin että naapurit kuulivat. Lisäksi mies tönäisi mut ikkunalautaa vasten. Sain mustelman takapuoleeni. Kahdesti aiemmin mies on tarttunut ranteistani riidan aikana.

Lisäksi mies nimitteli minua. Olin niin raivoissani miehen käytöksestä, että otin itsekin nyrkit esiin ja pitelin niitä valmiina iskuasennossa ja hoin miehelle, että lyönkö sua, lyönkö sua, tuleeko turpiin, tuleeko turpiin...??

Mies ehdotti riidan jälkeen, josko haluan soittaa hänen siskolleen ja kertoa/keskustella asiasta. Teinkin näin ja mies sai kuulla siskoltaankin melkoisen puhuttelun, kun olin kertonut miehen siskolle, mitä kaikkea mies oli minulle tehnyt ja sanonut.

Mutta nytkö on sitten vain eroaminen ratkaisuna? Eikö tää tästä miksikään muutu, vaikka nyt lähipiirissä joku tästä tietääkin?

 

*nolona* Otsikon oli tarkoitus jatkua "ja mies pyysi kertomaan siskolleen".

 

Te tarviitte pelisäännöt. Alkaen siitä että toiselle ei koroteta ääntä. Se kumpi korottaa lähtee heti puoleksi tunniksi ulos, pois, sukulaisiin, mihin vaan.

 

Tai menkää yhdessä johonki vapaapainitreeneihin ja ottakaa sielä ne ottelut

 

Tarvitaan 2 tangoon, nainen voi todellakin omalla käytöksellä, provokaatiolla ja vittuilulla saada miehen raivon partaalle. Joten jokainen voi miettiä sitä omaa käytöstään myös miksi tälläisiä tilanteita syntyy. Jotkut naiset eivät välillä ymmärrä kuinka loukkaavia he voivat olla ja joidenkin tyyli on niinkauan aukoa päätä kunnes toinen menettää hermonsa.

Ja mies on myös puun ja kuoren välissä kun tälläinen raivoava nainen tulee päälle, pitäisi hellästi tämä nainen rauhoittaa, aina se ei ole mahdollista ja joskus se nainen on pistettävä nippuun ennenkuin rauhoittuu.

 

Ketään ei pistetä mihinkää nippuihin omassa kodissaan. Jos toinen raivoaa eikä oma itsehillintä kestä kuunnella, ni sitten lähdetään pois.

 

Yritä nyt käyttää omia aivojasi tuon tilanteen suhteen. Mikä kannattaa kokonaisuuden kannalta ja mikä ei. Emme me täällä palstalla tunne teidän luonteitanne ja tiedä, miten te tapaatte reagoida asioihin.

Oletko muuten koskaan itse lyönyt miestä tai vaikka pidellyt tätä väkisin paikallaan?

Ei se ole mikään automaatti, että jos vaikkapa kerran tönäisee tai huitaisee niin sitten on joku väkivaltainen hirviö, joka jatkossa tulee lyömään toista leipäveitsellä ja potkimaan päähän, ja jonka kanssa ei ole enää mitään toivoa turvallisesta suhteesta.

 

No meette parisuhdeterapiaan. Ei tuo väkivaltasuus poistu tiukalla päätöksellä ja hyvällä tahdolla pelkästään, pitää paremminkin "kurssittaa" itselleen täysin toisenlainen tapa ratkaista ongelmat.

 

Fyysinen väkivalta ei ole mitään tangoa, eikä se ole seliteltävissä millään toisen käytöksellä tai toisen tahallisellakaan provosoinnilla. Jokainen on itsw vastuussa omista teoistaan, jokainen ihan itse valitsee onko (henkisesti/fyysisesti) väkivaltainen vai lähteekö tilanteesta, ja tai suhteesta pois

 

No ei sunkaan käytös kovin tervettä ollut jos nyrkkejä heiluttelit ja väkivallalla uhkailit. Nyt ois peiliinkatsomisen paikka molemmilla. Ja tietysti jos jatkossa mies pahoinpitelee sut vaikka pelisäännöistä saatte sovittua, niin ero on paras ratkaisu. Jutelkaa kunnolla ja sopikaa että jos tunteet noin kuumenee niin toinen lähtee vaikka kävelylle jäähdyttelemään.

 

Ei kenenkään miehen tarvitse ryhtyä yhdenkään naisen nyrkkeilysäkiksi. Ei se ole mikään naisen perusoikeus hakata miestä, johon mies ei saisi reagoida mitenkään.

 

Onneksi itse pääsin eroon sekopäisestä ja agressiivisuus ongelmaisesta ämmästä. Monta kertaa sain pitää käsistä kiinni, ettei lentäneet lautaset päin naamaa. Meuhkasi myös rappukäytävässä ja pihoissa, jos joku asia ei mennyt juuri hänen mielensä mukaan. Naapurit olivat jo aivan kypsiä siihen ämmän sekoiluun ja huutamiseen.

 

[QUOTE="vvvv";30388409]Fyysinen väkivalta ei ole mitään tangoa, eikä se ole seliteltävissä millään toisen käytöksellä tai toisen tahallisellakaan provosoinnilla. Jokainen on itsw vastuussa omista teoistaan, jokainen ihan itse valitsee onko (henkisesti/fyysisesti) väkivaltainen vai lähteekö tilanteesta, ja tai suhteesta pois[/QUOTE]

Nykyään fyysisyydestä on tehty joku ihan outo mörkö, joka muka on sataprosenttisen paheksuttavaa eikä ikinä millään tasolla selitettävissä. Aika vaikea nähdä mistä tällainen ehdottomuus kumpuaa.

Miksei toisten haukkumisen ja vastaavan suhteen olla yhtä ehdottomia? Satuttaahan sekin.

 

Parempi olisi, että molemmat menisitte terapiaan oppiaksenne irti agressiivisesta käytöksestä.

Se on muuten biologinen ongelma ja johtuu yksilöiden välisistä eroista aivokemiassa. Toisilla suuret tunnekuohut tuntuu jopa kipuna, mikä todellakin vaikeuttaa tunteiden hallintaa. Ei siinä ole mitään hävettävää. Siinä on, että tietää ongelman olemassaolon, mutta ei tee asialle mitään. Jos ratkaisuna eroatte, niin ei se agressiivisuus katoa mihinkään. Jatkatte vain tahoillanne.

 

Kyllä se voi muuttua ja muuttuukin - huonompaan suuntaa. Kannattaa erota mahdollisimman pian.

 

Tarvitaan 2 tangoon, nainen voi todellakin omalla käytöksellä, provokaatiolla ja vittuilulla saada miehen raivon partaalle. Joten jokainen voi miettiä sitä omaa käytöstään myös miksi tälläisiä tilanteita syntyy. Jotkut naiset eivät välillä ymmärrä kuinka loukkaavia he voivat olla ja joidenkin tyyli on niinkauan aukoa päätä kunnes toinen menettää hermonsa.

Ja mies on myös puun ja kuoren välissä kun tälläinen raivoava nainen tulee päälle, pitäisi hellästi tämä nainen rauhoittaa, aina se ei ole mahdollista ja joskus se nainen on pistettävä nippuun ennenkuin rauhoittuu.

Miksi miehen pitää vastata vittuiluun fyysisesti? Eikö voi mieluummin vaikka vittuilla takaisin, vai eikö sanat riitä? Jos siis oletetaan, että nainen ei käy päälle.

 

Mä en nyt ymmärrä lainkaan, että miksi naiselle olisi sallittua ensin ärsyttää provosoiden ties kuinka kauan ja sen jälkeen kun hermot menee niin alkaa uhkailemaan väkivallalla?
Perustelut tälle kiitos, koska tässä on se käännekohta missä tilanne eskaloituu.

 

Mitä jätetään kertomatta? Tää on toinen kysymys mikä voi muuttaa joko asian päälaelleen, tai saada naisen menettämään täysin kasvonsa.

 

Mä en nyt ymmärrä lainkaan, että miksi naiselle olisi sallittua ensin ärsyttää provosoiden ties kuinka kauan ja sen jälkeen kun hermot menee niin alkaa uhkailemaan väkivallalla?
Perustelut tälle kiitos, koska tässä on se käännekohta missä tilanne eskaloituu.

Ei kenelläkään ole oikeutta uhkailla tai käyttää väkivaltaa, yhtään ketään kohtaan. Vaikka tulisi ärsytetyksi, ei ole oikeutta mätkiä. Mutta ei tuo ärsyttäminenkään ole oikein.

 

Mutta nytkö on sitten vain eroaminen ratkaisuna? Eikö tää tästä miksikään muutu, vaikka nyt lähipiirissä joku tästä tietääkin?

Ei. Eroaminen ei ole ainoa ratkaisu.
Ei. Parisuhdeväkivalta ei ole ratkaistu vaikka joku ulkopuolinen siitä tietää. Ongelma on käsiteltävä mieluusti niin että sitä selvitetään myös ammatti avun turvin.

 

Oletteko te kaikki miehiä jotka kyselette mikä oikeus naisella on haukkua?
Jos luette mitä täällä (minäkin) olen kirjoittanut, nii niin henkinen (haukkuminen ja huutaminen) kuin fyysinen väkivalta on kiellettyä parisuhteessa-eikä siihen mitää lakipykäliäkään tarvitse, sellainen vain ei ole oikein.
Teillä miehillä on aivan täysi oikeus lähteä ja erota jos nainen vaa huutaa ja haukkuu. Teillä ei ole sen vuoksi oikeus alkaa fyysiseksi- eikä toisaalta myös itsekään alkaa kusipääks.
Mikä ihme käsitys teillä miehillä on, että naisella on tälläinen oikeus? Ja sitten menee se kuuluisa hermo. Kun se hermo menee, nii silloin otetaan ero, ei aleta riehumaan.
-Ja ihan sama kumminpäin vaan.

#13 kysyi "mistä tälläinen ehdottomuus väkivallattomuudesta kumpuaa. Meillä, minulla se ainakin kumpuaa ihan siitä mitä isäni on opettanut. Kertaakaan en ole katunut kun/jos olen noita neuvoja noudattanut.

 

[QUOTE="vvvv";30388968]Oletteko te kaikki miehiä jotka kyselette mikä oikeus naisella on haukkua?
Jos luette mitä täällä (minäkin) olen kirjoittanut, nii niin henkinen (haukkuminen ja huutaminen) kuin fyysinen väkivalta on kiellettyä parisuhteessa-eikä siihen mitää lakipykäliäkään tarvitse, sellainen vain ei ole oikein.
Teillä miehillä on aivan täysi oikeus lähteä ja erota jos nainen vaa huutaa ja haukkuu. Teillä ei ole sen vuoksi oikeus alkaa fyysiseksi- eikä toisaalta myös itsekään alkaa kusipääks.
Mikä ihme käsitys teillä miehillä on, että naisella on tälläinen oikeus? Ja sitten menee se kuuluisa hermo. Kun se hermo menee, nii silloin otetaan ero, ei aleta riehumaan.
-Ja ihan sama kumminpäin vaan.

#13 kysyi "mistä tälläinen ehdottomuus väkivallattomuudesta kumpuaa. Meillä, minulla se ainakin kumpuaa ihan siitä mitä isäni on opettanut. Kertaakaan en ole katunut kun/jos olen noita neuvoja noudattanut.[/QUOTE]

Olipa muuten helevetin pitkä "jätä se sika" -kommentti

Sitä kysellään siksi, koska se on tämän riidan alku ja juuri sekä nainen puolustaa oikeuttaan ahdistella väkivallalla. Eli siis toisinsanoen ei älyä lainkaan että missä raja menee, eikä kunnioita lainkaan miestään.

Mutta joo, jätä se sika. Pääset helpommalla.

 

Minä en näe kohtaa missä Ap olisi puollustellut itseään.

 

Hullu akka. Väkivalta ei ole ok muttei ole sekään että riehuu kuin hullu kiljuen ja huutaen. Ehkä sulle on hyvä oppi se ettet voi käyttäytyä miten tahansa. Henkinen väkivalta (sinun harjoittamana tässä tapauksessa) ei ole ok ja jotenkin ymmärrettävää että mies siihen reagoi.

 

Henkinen väkivalta on usein paljon, paljon pahrempaa kuin fyysinen. Sinä olet tässä pahan alku.