parisuhdeongelmia

[tyhmä]

elikkäs.. minä olen eronnut lasteni isästä tässä puolisen vuotta sitten. tämän jälkeen on ollut yksi myrskyisän intohimoinen suhde joka päättyi pari kk sitten. no, tästä meni pari viikkoa niin tapasin nykyisen seurustelukumppanini... oon tässä alkanut ajattelemaan, että ehkäpä vika ei ookkaan miehissä vaan MINUSSA! jotenkin loukkaannun hyvin pienistä asioista, mustistelen ja suututan poikakaverini. tämä ensimmäinen poikakaverini pyörii mielessä edelleen joka päivä, kaipaan häntä kovasti. nykyiseni kanssa riitaannuin perjantaina, kun vedin herneen nenään semmoisesta asiasta, että hän perui tapaamisemme ja halusi olla 3! tuntia kavereidensa kanssa. eikai tuosta olisi pitänyt hermostua? noh, ilkeilin sitten ja laittelin viestiä että en tiedä mitä tästä tulee jne. nyt ei ole vastannut mihinkään sen jälkeen ja pelkään että olen pilannut tämänkin mikä mua vaivaa? onko kaikki edenny liian nopeeta ja pitäs vaan olla ihan yksin

 

[pele]

kuulostaa siltä että oot tosiaan edennyt liian nopeasti. Minä pitäisin nyt taukoa miehistä kokonaan ja selvittelisin pääkoppaani. Voi olla että kannat vanhoja pettymyksiä ja katkeruuksia mukana vielä ja purat niitä uusissa parisuhteissa viattomiin.

 

[nii]

en tiä, jos kaipaat sitä edellistä joka pv, niin onko järkeä olla tämän uuden kanssa?

 

[.]

Todellakin olet liian nopeasti lähtenyt aina uuteen suhteeseen. Ja meininki on kuin teineillä, minkä ikäinen olet?

 

[er]

Ero täytyy käydä kunnollä läpi ennen uutta suhdetta.

 

[---]

Oot kyllä edennyt tosi nopeasti suhteesta toiseensa. Jätä miehet vähäksi aikaa, ja opettele elämään yksin. Et varmaan ole valmis vakavaan suhteeseen.

 

[Juh]

Mä oon joskus kuullu sellasen viisauden, että ihminen voi olla onnellinen toisen ihmisen kanssa vasta kun osaa olla onnellinen yksin.

 

[mm]

aika rasittavaa käytöstä mun mielestä. varsinkin jos vasta alettu seurusteleen, niin ei kukaan halua heti olla täysin velvollinen menemisistään ym tekemisistään. tai sanotaan kuinka kauan saa olla ja missä saa olla.
toivottavasti et ole pilannut suhdetta vielä.
pyydä anteeksi, ja lupaa muuttaa käytöstäsi. kerro että olet miettinyt käytöstäsi, ja haluat muuttua..?
tottakai vielä kaipaat exääsi. se paranee ajan kanssa. itse osaat sanoa parhaiten onko vielä aika uudestaan seurustella. mikään korvike ei uusi mies ole!

 

[ap]

liian teinimeininkiä munkin mielestä, en kaipaa semmosta ollenkaan. minä olen 25 ja nämä mieheni muutaman vuoden nuorempia molemmat. tiedän, että on väärin nykyistä kohtaan tuokin, että kaipaan edellistä. ihan hullua kun alkaa rehellisesti ajattelemaan.. voi olla, että en ole ihan täysin järjissäni näiden kaikkien ihmissuhdesotkujen ansiosta, että voipi olla että sekotan nykyiseni entiseen jne...

tämä edelliseni haluaisi tavata minut taas, mietin vain kuinka paljon enemmän tämä menee sotkuun jos lähden taas siihen mukaan haluaisin oikeasti hänet, suhde vain on jotenkin tosi vaikea ollut. olen kuitenkin nykyisestäkin alkanut tosissaan pitämään, on hieno mies. voivoi, olen ihan sekaisin

 

[sisar puoliQ]

positiivista, että pystyt miettimään omaa käyttäytymistäsi! moni sen kun jatkaa vaan, eikä suostu koskaan katsomaan peiliin, voisiko sielläkin olla parantamisen varaa. ja näin se paskarinki pyörii vaan, suhteesta toiseen.

kyllä sulle nyt tosiaan vois se yksin olo tehdä ihan hyvää. ja sitten aikanaan, kun johonkin tutustut, niin jäitä hattuun vaan. älä heittäydy heti niin suurella tunteella mukaan. kuten todettu, sulla on nyt hyvät saumat tehdä duunia itses kanssa, kun kerran jo pohdit omaa käytöstäs. tsemppiä!

 

[noh]

höh

 

[ap]

toivon, että tämä nykyiseni antaa anteeksi ja ottaa vielä yhteyttä. eikai parisuhteet voi noin päättyä, ettei asioita selvitetä puhumalla? en oo pahasti kieltänyt mielestäni häntä viettämästä aikaa kavereiden kanssa, loukkaannuin vain kun minä olin jo lähtenyt häntä hakemaan ja sitten tulikin vain viesti että keksisitkö itsellesi tekemistä... sanoinkin, ettei olisi paha juttu, jos ei oltais aiemmin muuta sovittu.

 

[sisar puoliQ]

toivon, että tämä nykyiseni antaa anteeksi ja ottaa vielä yhteyttä. eikai parisuhteet voi noin päättyä, ettei asioita selvitetä puhumalla? en oo pahasti kieltänyt mielestäni häntä viettämästä aikaa kavereiden kanssa, loukkaannuin vain kun minä olin jo lähtenyt häntä hakemaan ja sitten tulikin vain viesti että keksisitkö itsellesi tekemistä... sanoinkin, ettei olisi paha juttu, jos ei oltais aiemmin muuta sovittu.

no, mitä te ootte nyt tapaillu? 1,5kk? ei musta tossa vaiheessa voi vielä varsinaisesti parisuhteesta puhua. lähinnä tapailusta.
tämä mun mielipide. mut toivottavasti saatte välit selvitettyä, ettei jää paskanmakua suuhun.