Parisuhdeongelma

[Mies]

Olisi mukava kuulla onkohan toisten parisuhteissa kuinkakin paljon saman tyyppisiä onkelmia kuin meillä? Eli vertaistuki ja kaikenlaiset viisaudet olisivat paikallaan.

Me ollaan kahden alle neljävuotiaan lapsen perhe. Kotona on todella vilkasta ja sotkua tulee kokoajan ja muuta paljon jaksamista vaativaa on paljon. Ongelma ei kuitenkaan ole niinkään pelkkä jaksaminen, vaan enemmänkin - ainakin omasta mielestäni - se, ettei me kyetä ymmärtämään toisiamme emmekä puhumaan pahentamatta tilannetta. Puhumiset siis johtavat riitojen pahenemiseen. Normaalisti järkevintä on olla vaan olematta pitkävihainen ja kaivelematta menneitä. Riidat siten tulee ja menee ja välissä on rauhankausia.

Kahden eritavoin asioita hoitavan ihmisen on näennäisistä sopimisista huolimatta kuitenkin vaikea elää yhdessä pidemmän päälle, koska yhteistä säveltä ei löydy sillä tavoin, ettei jatkuvia yhteentörmäyksiä hyvin samanlaisista asioista tulisi jatkuvasti uudestaan. Emme siis ns. opi mitään riidoistamme - ja päällä on eräänlainen valtataistelu siitä mitkä asiat kuuluisi olla kenenkin vastuulla.

Omasta mielestäni meidän pitäisi yrittää puhua riidoistamme jälkikäteen, ja tehdä toiselle ymmärrettävämmäksi sitä miksi tilanne meni niinkuin meni. Kuvittelen että siten olisi helpompi ottaa toinen huomioon seuraavan kerran kun samantapaisessa tilanteessa jälleen ollaan. Homma ei kuitenkaan näin toimi, koska - jos asiaa oikein tulkitsen - hän haluaa aina toimia "omalla" tavallaan, eli vaistomaisesti jättää asian sikseen. Ja mikäs siinä olisikaan, jos "käsittelemättömät" asiat eivät ennenpitkää kasautuisi ja johtaisi aina ennemmin tai myöhemmin umpisolmuun, joka on vaikea avata, ja jota leimaavat älyttömät ennakkoluulot toista kohtaan (molempien puolelta). Kuvittelen että me välttyisimme monilta riidoilta jos olisimme oppineet jotakin edellisistä, ja riidankin tullen tajuaisimme toistemme puolta asiasta paremmin kuin nyt.

Kuulostaa varmaan hirveän "jalolta" tällainen ajattelutapa, mutta tosiasia kuitenkin on, että hän kokee minut puhujana hyökkääväksi ja päällekäyväksi ahdistajaksi, joten tämänkään takia riidan jälkeen ei ole yleensä järkevää tehdä muuta kuin "unohtaa koko juttu". Omasta mielestäni olen yrittänyt puhua monin eri tavoin, lähes aina yhtä huonolla menestyksellä. Ja sama kierre jatkuu vuodesta toiseen.

Tilanteiden "polttoaineena" toimii tapamme tehdä asiat eri tavoin. Hän elää kokoajan kädestä suuhun raha-asioissa, ja muutenkin kulloinkin vallitsevan fiiliksen mukaan, joka minusta johtaa jatkuvasti siihen, että suunnittelmaton rytmi tuottaa jatkuvia ongelmatilanteita, joista hänen johdollaan yritetään selvitä. Toivoisin itse suunnitelmallista ja rauhallisempaa meininkiä jossa voisi enemmän (miehisesti?) järkeistää menettelytapoja. Koska en halua toimia kokoajan hänen (=sattumien ohjaileman kaaoksen) ohjaamana, niin sanoudun yleensä irti koko perheen toiminnasta - jonka seurauksena on entistä pahemmat ennakkoluulot ym. vittuuntuminen hänen taholtaan. Hän kokee etten sitoudu perheeseen.

Jos kuulostaa yhtään tutulta niin eikun viestiä. Olisi mukava lukea miten toiset ovat selviytyneet tällaisissa suhteissa.

 

[Juh]

Meillä ei ihan tuollaista, mutta tiedän oman mieheni kokeva, että "jyrään" hänet joissakin asioissa, eikä hän siksi edes ehdota muutosta niihin. Meillä tämä johtuu kyllä pitkälti siitä, että olen hyvin paljon vastuussa monista asioista miehen ollessa paljon poissa kotoa työn takia.

Samoin mieheni sanoo, ettei viitis keskustella kanssani, koska kuulemma huudan ja suutun jos hän yrittää jotakin sanoa. Itse en asiaa koe näin vaikka kuinka yritän asiaa pohtia. Minusta tuntuukin epäreilulta, että mieheni sanoo, ettei halua keskustella, koska en koe saavani edes mahdollisuutta muuttaa asioita.

Meillä on onneksi "isot linjat" yhteneväisiä, joten meillä ei riitoja kauhean usein ole, mutta turhautumista erilaisista keskustelutyyleistä kylläkin.

Eipä tainnut tästä sinulle olla mitään apua, mutta näin siis meillä...

 

[@7]

huhuh... olen sanaton, aika moinen patti tilanne, menkää parisuhde leirille / terapiaan.
mitäs jos ostaisitte sellaisen viesti vihon / tyhjän kirjasen johon voisitte kirjoittaa päivän kivoja ja mukavia asoita toisillenne, tai sitten oikein oikein kauniisti ikävistä asoista mitä haluaisitte olevan toisin...? meil oli joskus ja oli ihan ok... ja toimivakin...

 

[d]

...ei jaksa lukee...

 

[Nainen]

Voisitteko kirjoittaa toisillenne kirjeitä tai käsitellä asioita sähköpostitse? Tunteet pysyisi paremmin hallinnassa.

Mitä tarkoittaa, että sanoudut irti perheen toiminnasta? Kuulostaa todella kurjalle.

 

[iu-]

Mä tunnistan itseni tuosta haluttomuudesta selvittää asioita puhumalla - mun vanha (huonoksi todettu ) tapani toimia on vähintään viikon mökötys ja mykkäkoulu. Lasten myötä olen vähitellen oppinut kommunikoimaan rakentavasti MYÖS mieheni kanssa. (Mutta tuo holtiton suhtautuminen raha-asioihin ei kuulosta tutulta, mä olen liiankin varovainen kitupiikki.)

Ehkäpä teilläkin tilanne helpottaisi, jos vaimo jostain saisi sysäyksen alkaa KUUNNELLA pelkän korvien sulkemisen (puolustusreaktio!) asemesta... Mutta kuulostaa siltä, että voisitte kyllä tarvita ulkopuolista apua.

 

[Mies]

Mitä tarkoittaa, että sanoudut irti perheen toiminnasta? Kuulostaa todella kurjalle.

Meinaan että lähden ulos useammaksi tunniksi tai en muuten tee mitään.

 

[hivenenhullu]

Mitä tarkoittaa, että sanoudut irti perheen toiminnasta? Kuulostaa todella kurjalle.

Meinaan että lähden ulos useammaksi tunniksi tai en muuten tee mitään.

minkälaisissa asioissa noita yhteentörmäyksiä tulee?
toi kirjoittaminen vois olla hyvä keino kun silloin saa sanottua koko asian loppuun asti, ilman välihuomautuksia
rahankäytöstä johtuvat ongelmat ovat pahoja, ja niissä teidän todella pitäisi koittaa löytää se kompromissi..

 

[Mies]

minkälaisissa asioissa noita yhteentörmäyksiä tulee?
.

Ajankäyttö on tyypillinen riitojen aiheuttaja. Asiat tuntuvat "kaatuvan päälle", kun niitä ei ole riittävästi suunniteltu etukäteen. Olen yrittänyt ottaa joissakin asioissa enemmän ohjia omiin käsiini mutta ne tukehtuvat tyypillisesti riitoihin ja siihen että hän kokee minun yrittävän "hallita" häntä.

 

[Liipasin herkäs]

Juu. Tässä on nyt vissiin kyse naisesta, joka on löytänyt itsensä, oman naisellisuutensa ja äitiytensä. Hän haluaa hallita omaa elämäänsä ja kokee, että hoitaa asiat parhaiten omalla tavallaan. Tasa-arvoa! Miehen pitää ymmärtää naisen tarpeet, hänen tapansa ja omaksua parhaimmassa tapauksessa myös hänen ajatusmallinsa asioista. Valitettavasti vain nämä vaatimukset ylittävät normaalin kohtuullisuuden rajat. Mutta, ei hätää. Ratkaisuja löytyy. Miehen tulee opetella naisten vanhan taidon saloihin; manipuloimiseen. Manipuloiminen naista kohtaan voi olla ja varmasti onkin lähes yhtä helppoa kuin miehiä kohtaan tehtynä. Pointti manipuloinnissa on se, että nainen houkutellaan haluttuun suuntaan porkkanoilla, täydellisessä tilanteessa nainen "omaksuu idean omakseen". Toinen vaihtoehto on kompromissit. Kolmas...no. Parisuhdeterapioituminen.

http://umami.fi/blogit/tony/miksi-hyva-mies-ei-kelpaa/

Eikä unohdeta sitä, että riitelyyn tarvitaan kaksi. Keksi asiat jotka saavat toisen osapuolen suunniltaan ja pyri muuttamaan tapojasi. Lähesty asiaa kautta kannon, toimi kuin et ennen olisi. Paras puolustus ei suinkaan ole pakeneminen vaan hyökkäys! Hyökkää haleilla, muiskulla poskelle ja tee ihan typeriä asioita hulluudesta naiseesi. Tehoaa kuin kuuma veitsi voihin. Jälkeenpäin rauhoituttua voi herkän asian ottaa hellästi esille uudestaan ja tuudittaa naista sylissä puhuessanne.

Terv. Itseensä mennyt nainen

 

[j]

ulkopuolinen apu voi auttaa pahaankin jumitilanteeseen, näin meillä ainakin. evl.lut srk:n PANK (perheasiainneuvottelukeskus, ei mit. uskontoon liittyvää) antaa ilmaista kesk.apua. suosittelen!

 

[Mie]

Et oikein kuvannut selkeästi riitojen aiheuttajia. Osaatko sanoa itsekään? Osaako kumppanisi? Pitäisi jäsennellä kunnolla, mikä mättää ja vaikka tahoillaan miettiä miten pitäisi toimia eri tavalla jottei törmäystä tulisi seuraavalla kerralla.
itse muuten kyllä suuttuisin,jos mies lähtisi aina ulos tunneiksi riidoissa/arjessa. En mäkään voi koskaan lähteä, kun lapset on hoidettava. Miksi mies saa tosta vain lähteä?

 

[venni]

Tuo tilanteesta ulos käveleminen kuulostaa kyllä todella epäreilulta ja varmasti pahentaa tilannetta entisestään.

 

[Lilii lisänimetön]

Mitä jos kokeilisit(te) kirjoittaa auki niitä riitojen syitä?

 

[Mies]

Poistun noista tilanteista omasta mielestäni protestiksi sille ettei asioita suunnitella yhdessä. Neuvottelisin kyllä niissä mieluummin, mutta koska niistä tulee helposti riitoja, niin käytän mieluummin tällaista passiivista vastarintaa.

Luulen että hän on omaksunut tavan hoitaa kodinasioita lapsuuden kodistaan, eikä siihen miesten osallistuminen kuulu muuten kuin "apuna". Mitään suunnittelua mies ei saa alkaa tekemään. Itselleni kyllä kävisi mikä tahansa tapa, jos se vain toimisi, ja puutunkin asioihin omasta mielestäni vasta silloin kun jokin menee toistuvasti pieleen.

Hänellä on jatkuvasti univelkaa jota on aika huono nukkumaan pois. tarvitsisi päiväunet monta kertaa viikossa, mutta ei saa aikaiseksi nukkua niitä kuin vasta kun on ihan poikki. Yhteen aikaan minä aloin järjestellä hänen nukkumisiaan, jonka hän koki jonkinlaisena sotatoimena itseään vastaan.

Stressaavia asioita ovat pyykkäykset tiskaukset siivoamiset ja rahojen (=vaippojen yms) loppuminen ja yms. Olen jo vuosia eriyttänyt asioita siten ettei meillä ole enää yhteisiä raha-asioita, ja pesen omat pyykkini, ja laitan aika pitkälle omat ruokanikin. Onko tällainen eristäminen sitten ainoa vaihtoehto ja kuinka pitkälle siinä voi mennä? En kuitenkaan usko että me erotaan ihan helposti.

 

[akka]

Olen kokenut omassa elämässäni sen että kun puheyhteyttä ei ole ja toisen elämäntapa on ihan erilainen kuin oma,meillä oli mm. miehen rahankäyttötaito täysin hukassa,niin pidemmän päälle siitä ei tule mitään.
Ainakin minä itse sain kolmentoista vuoden jälkeen mittarin täyteen jatkuvaa huutoa,vaatimuksia,valheita,juopottelua ja hoitamattomia raha-asioita,jatkuva velkakierre siis.
Ykkössääntö on puhuminen.
Jos toinen ei siihen kykene,suhde on tuhoontuomittu.
Parisuhdeneuvojaa voisi kokeilla,itse olen kuitenkin skeptinen sen suhteen koska yrittäminen ja asioiden muuttuminen pitää olla vapaaehtoista ja molemminpuoleista.
Nykypäivän naiset helposti luistaa kotihommista,ollaan lasten kanssa päivät kotona mutta miehen tullessa töistä koti on kaatopaikka,ei puhettakaan siivouksesta,pyykkäämisestä,ruuasta,kun on ollut muka kiire.
Kiire tulee monilla siitä että notkutaan kaksplussan palstalla koko päivä ja ei saada aikaiseksi mitään muuta.

 

[Rivien välistä]

Tällainen mielenkiintoinen vanha ketju löytyi.
Tähän keskusteluun olisi mielenkiintoista saada myös toisen osapuolen eli naisen näkökulma.
Jotenkin ap tekstistä en kyllä sitä usko että nainen olisi mikään kontrolloiva ja sekopäinen hulttio vaan mies ehkä itse kokee haluavansa kontrolloida naisensa tekemisiä ja kun ei siinä onnistu niin käyttää naisensa heikkouksia häntä vastaan ja samalla itseäänkin vastaan.
Jotenkin narsistiselta ja itseään puolustelevalta ap:n teksti haiskahtaa, eihän tuossa puhuta mistään muusta kuin naisen "vioista" ja "puutteista" ja yritetään siten hakea oikeutuksia esim kotitöiden tekemättömyydelle ja pois lähtemiselle.

Mukava olisi saada tosiaan ap:n vaimonkin näkökulma tähän ketjuun, voisitko tulla esiin?

 

[Rivien välistä]

up

 

[Huom.]

Tällainen mielenkiintoinen vanha ketju löytyi.
Tähän keskusteluun olisi mielenkiintoista saada myös toisen osapuolen eli naisen näkökulma.
Jotenkin ap tekstistä en kyllä sitä usko että nainen olisi mikään kontrolloiva ja sekopäinen hulttio vaan mies ehkä itse kokee haluavansa kontrolloida naisensa tekemisiä ja kun ei siinä onnistu niin käyttää naisensa heikkouksia häntä vastaan ja samalla itseäänkin vastaan.
Jotenkin narsistiselta ja itseään puolustelevalta ap:n teksti haiskahtaa, eihän tuossa puhuta mistään muusta kuin naisen "vioista" ja "puutteista" ja yritetään siten hakea oikeutuksia esim kotitöiden tekemättömyydelle ja pois lähtemiselle.

Mukava olisi saada tosiaan ap:n vaimonkin näkökulma tähän ketjuun, voisitko tulla esiin?

Mielenkiintoinen nosto. Varsinkin tuo muotisana "narsistinen". Olen huomannut, että sitä käyttävät yleensä ne, joilla itsellään on narsistisia piirteitä.