Toggle sidebar

Parisuhdekriisi.....!!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Surullinen vaimo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
S

Surullinen vaimo

Vieras
Onko kellään ollut kriisiä avioliitossaan?? Kertoisitteko hieman, millaisia ajatuksia sinulla silloin oli, ja miten kriisi "oireili"??

Itse olen todella huolissani. Avioliitossamme on kaikki hyvin, mieheni rakastaa minua yli kaiken, ja on kyllä hyvä mies. Mutta minulla on nyt henk.kohtaisesti ollut jo useamman kuukauden "joku" vaihe menossa.
Tuntuu että miehessä ärsyttää ihan kaikki!!! Eleet, ilmeet, tekemiset, vaatetus..Siis ihan kaikki. Seksiä en halua, suorastaan tulee huono olo kuin ajattelenkin asiaa. Ehkä noin kerran kuussa saattaa jotain tapahtu a makuuhuoneessa.Tuntuu että mies ei tee mitään oikein, ja usein mietin että miksei se tuotakaan tehnyt toisella tapaa..ym.
Mies on rehti ja rehellinen suomalainen mies..tykkää urheilla, hoitaa lapset tosi hyvin, ja huomioi minua, osallistuu kotitöihin..Mutta mulla vaan on "joku juttu nyt menossa".
Nuorin lapsistamme (yhteinen lapsi, muut lapset mun edellisestä liitosta)3v, ja vanhemmat 10-13v. Talon rakennus vuosi takana, olemme nyt asuneet pari kuukautta uudessa talossa.
Päivittäin mua painaa että mikä mulla nyt on, kun kaikki "hyvät" tunteet on kadonneet miestä kohtaan. En tietenkään osoita sitä hänelle, mutta myönnän kyllä että huomauttelen hänelle asioista enemmän kuin aikaisemmin. (esim. miehen tekemät virheet)
Olen käynyt 3-vuoden psykoterapian läpi, ja todella tutkinut itseäni...enkä voinut kuvitellakkaan että tulen vielä kokemaan tällaista.
Kotiäitinä olen ollut jo viisi vuotta, ja mietin että vaikuttaako sekin..Että koen jotenkin tyhjyyttä elämässäni, kun en ole töissä..Ja kanavoin sen jotenkin puolisoon?! Äh...en tiedä.
Pelkään etten enää osaa rakastaa miestäni niinkuin ennen, ettei tämä outo vaihe mene ohi :(
Asiat on kuitenkin tosi hyvin, ja tiedän että parempaa ja kiltimpää miestä en voisi saada. Toki on myönnettävä, että joskus oikeesti häiritsee kun mies on niin kokematon esim. lapsen hoidossa..että minä saan ottaa ohjat käsiin kaikissa kasvatuksellisissa asioissa. Toisinaan tuntuu että puolisonikin on yksi "lapsistani"....

Olen vain niin huolissani että mikä mulla on...Huokaus...
 
Tein asennemuutoksen miestäni kohtaan,kun tuntui,että kaikki tökkii. Kun olen taas positiivisempi,keskityn mieheni hyviin ja rakastettaviin puoliin. Ja olen taas onnellinen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mamitre:
Hei! Voisin jutella asiasta kanssasi jos laitat yv:tä minulle! :hug:
Click to expand...





sopiiko että laitan viestiä illemmalla???
Poika tuossa kitisee että haluaa ulos..Mut kunhan saan hänet illalla nukkumaan, niin voisin kirjoitella :)
 
Auttaisko jos puhuisit hänelle asiasta...omakohtasesti osaan vaan sanoa että aikaisemmissa suhteissa tein sen virheen et haudoin kaikkea itsekseni kunnes puhumisesta ei enää olisi mitään apua ja asiat vaan kasaantuivat ylitsepääsemättömiksi. Ja jos yrittäisit löytää itselles jtn Omaa tekemistä, omaa aikaa. ?
 
Parisuhde on sellaista pitkässä juoksussa että välillä sitä toista inhoaa ja sit taas ikäänkuin rakastuu uudelleen, siis tietysti vain silloin jos suhde on pohjimmiltaan kunnossa eikä jotain muuta rasitetta alkoholismia tai muuta ole olemassa. Kotona oleminen ja varmasti se rakennusprojekti ovat rasittaneet suhdetta ja ehkä teidän olis hyvä varata aikaa vain teille kahdelle jossain sellaisissa merkeissä joka olis kummallekin mieluista.
 
Onko se oikeasti mies, joka ärsyttää? Itse aikanaan, kun miehessä kaikki ärsytti, en ollut muuten tyytyväinen elämääni (lähinnä työ/opiskelujutut) ja itseeni muutenkaan. Se kääntyi niin, että miehessä kaikki ärsytti. Kun sain nuo muut asiat raiteilleen, palasi tunteenikin miestä kohtaan ennalleen.
 
Ehkä olit ajatellut, että sitten kaikki muuttuu hyväksi, kun rakentaminen saadaan valmiiksi ja nyt, kun kaikki on hyvin, ei kuitenkaan tunnu siltä? Eli pettymystä odotuksiin/unelmiin?

Minulla oli miestäni kohtaan inhon tunteita. Muutimme isompaan asuntoon ja toivoin, että elämä helpottaisi. Petyin. Avioero kävi mielessä. Kysyin kuitenkin mieheltäni, että lähtisikö hän perheasiain neuvottelukeskukseen. Hän suostui. Siellä tilanne alkoi selvitä. Menimme myös aviopariviikonloppuun ja kesällä olimme avioliittoleirillä. Rakastuimme uudestaan. Sain varmuuden siellä siitä, että olen oikean ihmisen kanssa naimisissa. Leirillä käsiteltiin mm. juuri tuota asiaa, että mies helposti tyytyy lapsen rooliin (meillä sama ollut) eikä osaa ottaa miehen roolia perheessä. Tähän saimme käytännön neuvoja. Suosittelen tekemään työtä suhteen puolesta. Ei noin hyvä mies vaihtamalla parane. Ainakin avioliitto on TAHDON asia. Välillä tarvitaan enempi tahtoa ja sitten, kun sen vaiheen yli jaksaa, tunteetkin nousee taas pintaan.
Ehkä olet joutunut sinnittelemään ja kestämään liikaa rakentamisen aikana ja nyt, kun väsymykselle ja negatiivisuudelle on tilaa, kun kaikki on hyvin, stressi voi purkautua?

Pariterapiassa lähdettiin käyntiin siitä, että sai kertoa, mihin toisessa ihastui. Se on hyvä lähtökohta saada negatiivisuuden kierre poikki.

Voimia!
 
Itse olin kotiäitinä lähes 5 vuotta. Kyllä siinä ajassa alkoi tympimään enemmän ja vähemmän kaikki. Mitään en toisinaan saanut aikaiseksi ja oli tosi tympeä olo. Kotona oloa, siivousta, ruuanlaittoa.

Nyt kun olen taas töissä, mietin kuinka joskus on voinut harmittaa kotona oleminen :/ Ei nytkään parisuhteelle aikaa enemmän jää, tai jos jää, niin ollaan niin väsyneitä että oksat pois. Kotona ollessa oli "ne muut miljoonat syyt". Plus tunne siitä, että pian ei töihin enää kelpaakkaan kun vuosia kotona on, ja sekin "ahdisti". Silti olen kyllä onnellinen, että olin kotiäitinä lasten kanssa, laiskaksi vaan jossain vaiheessa jämähdin, mutta sehän ei lasten vika ole :headwall: Ja rakkautta todellakin on, mutta jotenkin niin arkista välillä kaikki, ettei tosikaan..

Ja meillä kanssa tuntui välillä, että tein kaiken miehenikin puolesta ja loppupeleissä minulle tuli yksi huollettava lisää *säälittävää, mutta itseppä soppani olen keittänyt*

Minuakin saa yv:llä muistaa jos siltä tuntuu :wave:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Onko se oikeasti mies, joka ärsyttää? Itse aikanaan, kun miehessä kaikki ärsytti, en ollut muuten tyytyväinen elämääni (lähinnä työ/opiskelujutut) ja itseeni muutenkaan. Se kääntyi niin, että miehessä kaikki ärsytti. Kun sain nuo muut asiat raiteilleen, palasi tunteenikin miestä kohtaan ennalleen.
Click to expand...

Peesi tähänkin!
 
Hei!
Kuinkas kauan te ootte olleet yhdessä? tasaisin välein niitä kriisejä tulee... varsinkin jos parisuhde pääsee väljähtämään... sitä pitää hoitaa... oikeesti, ei se oo mikään klisee. Eli puolison kanssa pitää löytää yhteistä aikaa ja yhteistä tekemistä. Joskus jo pieni matka kahden kesken parantaa huomattavasti arkea...

Olen kokenut pahan kriisin. Siihen ei auttanut muuta kuin mennä pariterapiaan, mutta siitä oli tosi paljon apua, muuten olisimme eronneet. Minä rakastan ja arvostan häntä nyt paljon enemmän kuin ennen tätä kriisiä. Niin hänkin. Vaikeuksista voi löytää myös hyviä puolia. Minä lähdin vielä opiskelemaan uuden ammatin ja puoliso kannustaa tähän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kriisistä voi suhdekin vahvistua:
Hei!
Kuinkas kauan te ootte olleet yhdessä? tasaisin välein niitä kriisejä tulee... varsinkin jos parisuhde pääsee väljähtämään... sitä pitää hoitaa... oikeesti, ei se oo mikään klisee. Eli puolison kanssa pitää löytää yhteistä aikaa ja yhteistä tekemistä. Joskus jo pieni matka kahden kesken parantaa huomattavasti arkea...

Olen kokenut pahan kriisin. Siihen ei auttanut muuta kuin mennä pariterapiaan, mutta siitä oli tosi paljon apua, muuten olisimme eronneet. Minä rakastan ja arvostan häntä nyt paljon enemmän kuin ennen tätä kriisiä. Niin hänkin. Vaikeuksista voi löytää myös hyviä puolia. Minä lähdin vielä opiskelemaan uuden ammatin ja puoliso kannustaa tähän.
Click to expand...




Olemme kahdeksatta vuotta yhdessä :)
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa