Parisuhdeasiaa... Joskus ahdistaa olla niin riippuvainen miehestäni ja tuntuu kuin vastapalvelukseksi

[nuori äiti 26v]

mun pitäisi olla aina se iloinen, himokas ja ihaileva tyttö, mikä alkuunkin olin...

Olemme olleet yhdessä jo 7 vuotta. Minä olin 19v ja mies 38v kun alettiin seurustella. Minä olin se "paha" "avioliiton rikkoja", joka ei oikeasti mitään rikkonut. Miehen entinen liitto omanikäisensä naisen kanssa oli ohi jo muutenkin. Seksiä ei ollut ollut juuri lainkaan pariin vuoteen, miestä ahdisti kotona kiukutteleva ja hapan muori, joka ei pitänyt itsestään yhtään huolta. Vaimonsakin oli erosta välillä puhunut. Ehkä olin se lopullinen niitti, mutten missään nimessä heidän eroaan aiheuttanut. Miehen suku kuitenkin alkuun suhtautuu muhun tosi näreästi ja miehen isosisko edelleenkään ei ota mua yhtään vakavasti. Äitinsä kanssa ja etenkin isänsä tulen nykyään kyllä tosi hyvin toimeen

Jotenkin jos tossa alkuasetelmassa tuli vähän sellainen tunne, että mun pitää tosiaan olla upea, jotta miehen ero yms. olisi ollut eron arvoista jne.

No nyt sitten... Meillä on kaksi lasta 4v ja 2v ja minä opiskelen AMK:ssa toista vuotta. Rahallisesti olen ihan riippuvainen miehestäni, mä kun saan vain opintotuen. Saan ostella lapsille ihania vaatteita miehen rahoilla, myös itselleni, kaiken mitä tarvitsen. Saan käydä kavereiden kanssa baareissa ym.

Mies vaan nykyään ei kotitöitä enää oikeastaan tee ja jotenkin se se alun ihailluksi tulemisen tarve, joka silloin tosi rakastuneena oli helppoa ja luonnollista täyttää, on alkuhuuman mentyä ja arjen alettua kunnolla alkanut välillä ärsyttää: Rankka päivä koulussa ja kotona ja sit mies odottaa maireana ja haluaa kehuja, hierontaa, seksiä, haleja, hyvää ruokaa jne. Joskus on sanonutkin, että "sä elät MUN rahoilla ja saat kaiken mitä haluat, yritä nyt hitto vähän antaa arvostusta!!!".

Tätä tilannetta on vaikea selittää, ehkä ymmärsitte pointin? Opiskeluja on vielä jäljellä ja tuntuu, että ehkä tää tilanne ei muutu valmistumisenkaan jälkeen.

Mä kaipaan jotain... tasa-arvoisuutta? Mutta ehkä se ei ole mahdollista oikein. Ollaan juteltu, mutta mies vaan silittää päätä ja sanoo, että voi suo pientä. Sit haluaa seksiä, kuten aina kun mulla tai sillä on paha mieli. Sillähän ne ongelmat ratkeaa.... not...

En tiiä, toisaalta oon onnellinen ja mieheni on aivan ihana, joskus (kuten nyt) tökkii kovasti joku tässä meidän asetelmassa

 

["vieras"]

Jos aloittaisit siitä, ettet puhuisi muorista, kun puhut miehen entisestä.

 

[nuori äiti 26v]

Mies itsekin puhuu muorista... En tarkoita sitä pahalla.

 

["vieras"]

Se kertoo asenteistasi kuitenkin.

 

["vieras"]

No voi voi. Onko miehelläsi muuten lapsia entisestä liitosta?

 

["vieras"]

On helpompi odottaa kunnioitusta muilta ihmisiltä, arvostusta, kun itsekin arvostaa muita ihmisiä, eikä ainakaan puhu heistä alentavasti. Mies tekee samaa teille molemmille, entiselle ja nykyiselle. Sinusta on ollut ok halventaa entistä vaimoa, mutta itsellesi kyllä arvostus kelpaa.

 

["vieras"]

Voi olla ettei tuosta suhteesta saa tasa-arvoista millään. Kai sen itsekin ymmärrät? Ehkä mies ei edes pysty tasa-arvoiseen suhteeseen naisen kanssa: se on saattanut olla suuri syy eksän kanssa eroamisessakin. Mies haluaa naisensa olevan "alistettu", ei nyt sentään nyrkeillä, mutta muuten. Hänellä on kaikki valta, ja hän tulevaisuudessakin - vaikka olisit töissä ja ansaitsisit itse - tulee varmasti vetoamaan niihin vuosiin, jolloin hän kustansi elämäsi.

 

[nuori äiti 26v]

On joo exänsä kanssa kolme lasta. Nuorin on jotain 8-9v, sitten on muistaakseni 11v ja 15v ne vanhemmat. Tyttöjä. Ei näe niitä kovin usein, kun se exä muutti kauas sukunsa luokse eron jälkeen...

 

[J.Ketkupolkka]

No kyllä se vähän niin on, että jos saat kaiken tarvitsemasi (rahan) mieheltäsi niin kyllä siinä jotain vastapalveluksia olisi annettava.
Kun mies käy töissä, niin kotityöt kuuluu ehdottomasti sinulle. Mieshän se rahan tuoja kuitenkin on..

 

[nuori äiti 26v]

Teen kyllä kotityöt, mutta joskus en aina jaksaisi olla iloinen ja hemmotteleva, kun tuntuu että aina pitäis olla... Noista kotitöistä en oikeastaan ole valittanut, mutta joskus haluisin olla vaan rauhassa enkä aina passata joko lapsia tai miestä. Mulla on pitkät koulupäivät ja niiden päälle läksyt (ne saan kyllä tehdä rauhassa) ja läksyjen ja koulun päälle lasten hoitoa ja ne kotityöt ja sitten se mieheni "ihailu". Kuuluuhan se ihailu tietty parisuhteeseen, mutta joskus haluis olla vaan ja vaikka murjottaa. No murjottaa saan, mutta en oikein parisuhteen tai kodin takia, koulujuttujen takia murjottaminen on ok tai kaverijuttujen tms. Miehen mielestä... Mies kyllä muakin ihailee ja kehuu ja ostelee lahjoja, mutta mä haluisin välillä olla vaan "tavallisesti" ilman sellaista hössötystä ja imartelua yms. Ehkä meillä on vaan erilaiset tarpeet ja mies on tosi hellyyden kipeä? Mäkin olin aluksi, mutta jotenkin nyt nää kaikki tentit koulusta, lasten hoito kun nuorempi on tosi känkkis nykyään jne...

 

[nnn]

minä olen 26v ja mieheni 34v. meillä on yksi lapsi 3v. miehellä ei ex vaimoja tai lapsia entisestä. Mä olen kotona lapsen kanssa ja opiskelen myös. Miies aina ylistää itseään ja odottaa ihan hirveää arvostuksen saamista jos se vaikkapa vie mut kauppaan. Tosin mies ei kyllä kustanna mulle mitään muutakun ilmaisen asumisen. Ruoka ostellaan vuorotellen ja kaikki lapsen jutut ostan minä vaikka mulla ei ole muita tuloja kun opintotuki ja lapsilisä.

 

[tänään]

Opiskelu voi viedä yhtä paljon aikaa, joskus jopa enemmän, kuin palkkatyö.

 

["vieras"]

No kyllä se vähän niin on, että jos saat kaiken tarvitsemasi (rahan) mieheltäsi niin kyllä siinä jotain vastapalveluksia olisi annettava.
Kun mies käy töissä, niin kotityöt kuuluu ehdottomasti sinulle. Mieshän se rahan tuoja kuitenkin on..

Opiskeluko ei sitten ole työhön verrattavissa? Ainoastaan rahallisella panoksella on arvoa? Tai on niin rankkaa et ei tarvi kotitöitä tehdä?

 

["vieras"]

Mietipä teidän suhteen alkuaikoja, olitko sinä päättömästi rakastunut nuori nainen, joka kuolasi miehen perään ja pönkitti keski-ikää lähestyvän miehen itsetunnon taivaisiin?
Mies haluaa pikku-vaimon jatkavan geishamaista touhua forever, ei kuulosta ihan tavanomaiselta.

 

[J.Ketkupolkka]

[QUOTE="vieras";26023871]Opiskeluko ei sitten ole työhön verrattavissa? Ainoastaan rahallisella panoksella on arvoa? Tai on niin rankkaa et ei tarvi kotitöitä tehdä?[/QUOTE]

Toki voi olla yhtä raskasta. Mutta kyllä se rahallinen panos on kuitenkin se joka perhee elättää.
Tuosta toisesta asiasta sitten taas.. Ei nyt kukaan voi olla aina hyvällä tuulella ja "ihailla" toista yms yms..
Että sitä en ymmärrä ap:n mieheltä, että on vaatimassa jotain perseen nuolentaa koko ajan.

 

[vierass]

Hankala tilanne. Tuskinpa tuota arvostusta missään vaihessa on miehen kohdalta tullut. Olet alusta asti ollut "leikkikalu" ja "pikkurouva". Ihailu, lahjojen antaminen, kehuminen ja imartelu ei ole sama kuin arvostus. Pahimmillaan se on "maksua" seksistä....

Etpä sinä sitä arvostusta osaksesi saa ellet sitten vaan tee selväksi miehelle, että et ole mikään "pikkuvaimo".

 

[nuori äiti 26v]

Kyllä olin hyvin rakastunut alkuaikoina, mieskin. Puolin ja toisin. Toki rakastan edelleen, mutta nyt on vaan niin paljon kaikkea muutakin elämässä... Varmasti molemmat pönkitimme toistemme itsetuntoa. Mies tahtois joo homman jatkuvan entisellään ja mulle arjen päälle pukkaaminen on ilmeisesti enempi ok ku miehelle?

 

["vieras"]

Etpä sinä sitä arvostusta osaksesi saa ellet sitten vaan tee selväksi miehelle, että et ole mikään "pikkuvaimo".

...ja näin saattaisimme saada tarinaan jatkoa: seuraavalle tyttikselle kerrotaan kiukuttelevasta ja happamasta vaimosta.

Voisiko se mies muuttua? Todella, oikeasti? Olen pahoillani että olen tällainen pahanilmanlintu, mutta mä en vaan jaksa uskoa sellaista.

 

[vierass]

[QUOTE="vieras";26023900]...ja näin saattaisimme saada tarinaan jatkoa: seuraavalle tyttikselle kerrotaan kiukuttelevasta ja happamasta vaimosta.

Voisiko se mies muuttua? Todella, oikeasti? Olen pahoillani että olen tällainen pahanilmanlintu, mutta mä en vaan jaksa uskoa sellaista.[/QUOTE]

Näinhän se on. Itse sitä on jo aikanaan valinnut osansa kynnysmattona. Kyllä se on nämä pahimmat sovinistit jotka just lahjoja ostelee ja nostaa sitä naistaan jalustalle.

Ja en usko hetkeäkään, että mies muuttuisi, mutta ap:lla on oikeus olla oma itsensä ja jos se sitten saa miehen lähtemään, niin lähteköön. Ehkä ensi kerralla parempi tuuri

 

[petite]

Teen kyllä kotityöt, mutta joskus en aina jaksaisi olla iloinen ja hemmotteleva, kun tuntuu että aina pitäis olla... Noista kotitöistä en oikeastaan ole valittanut, mutta joskus haluisin olla vaan rauhassa enkä aina passata joko lapsia tai miestä. Mulla on pitkät koulupäivät ja niiden päälle läksyt (ne saan kyllä tehdä rauhassa) ja läksyjen ja koulun päälle lasten hoitoa ja ne kotityöt ja sitten se mieheni "ihailu". Kuuluuhan se ihailu tietty parisuhteeseen, mutta joskus haluis olla vaan ja vaikka murjottaa. No murjottaa saan, mutta en oikein parisuhteen tai kodin takia, koulujuttujen takia murjottaminen on ok tai kaverijuttujen tms. Miehen mielestä... Mies kyllä muakin ihailee ja kehuu ja ostelee lahjoja, mutta mä haluisin välillä olla vaan "tavallisesti" ilman sellaista hössötystä ja imartelua yms. Ehkä meillä on vaan erilaiset tarpeet ja mies on tosi hellyyden kipeä? Mäkin olin aluksi, mutta jotenkin nyt nää kaikki tentit koulusta, lasten hoito kun nuorempi on tosi känkkis nykyään jne...

Voi hyvänen aika sun kanssa ihminen!!! Mua tässä ihmetyttää nyt vain se että sä jksat tuosta nurista!!!! Oikeasti!!? Kuulostat niin hemmotellulta että! Oikein ärsyttää kun ihminen ei osaa olla tyytyväinen. Kyllä tuo on aika paljon sun omasta asenteesta nyt kiinni. Mun mielestä käännät kaiken miehen syyksi, vaikka itse olet tuohon tilanteeseen suuriltaosin syypää. LOpeta se opiskelu sitten ja mene töihin. Eipä tarvi nurista tuosta. Mutta sitte kyllä osaat kaivata sitä erityishuomiota kun et sitä enää saa. Ja eikö se mene jotenkin niin, että tee toiselle se mitä itsellekin haluat. Itse et ole valmis antamaan mutta kyllä itse hellyyttä odotat koko ajan...

 

[petite]

Näinhän se on. Itse sitä on jo aikanaan valinnut osansa kynnysmattona. Kyllä se on nämä pahimmat sovinistit jotka just lahjoja ostelee ja nostaa sitä naistaan jalustalle.

Ja en usko hetkeäkään, että mies muuttuisi, mutta ap:lla on oikeus olla oma itsensä ja jos se sitten saa miehen lähtemään, niin lähteköön. Ehkä ensi kerralla parempi tuuri

Ikinä ei olla tyytyväisiä. Nyt meni jo ohi Siis mies on sovinisti jos ostaa lahjoja ja huomioiDDDD Sii ihan oikeasti? Joo kyllä meillä ainakin mies ostaa lahjoja, mutta niin teen minäkin.. Mutta ai niin, sekin on lahjomista Tää on juuri tätä suomalaisten positiivisten asioiden kääntämistä aina nurin päin... Miten te osaatte nauttia elämästä ja puolisoistanne?

 

["tuutti"]

Sitä saa mitä tilaaa.... sen sä opit nyt... =)

Et ole ainoa kun tuohon lankaan on mennyt. Valitettavasti vaikka kuinka pitäisit itsestäsi huolta ja olisit se kaunis pimpsake niin kovin kovia panoksia en teidän liiton kestävyydelle hamaan tattiin asti laita. Mikään suhde ei kestä tuollaisia oletuksia että täytyy olla täydellinen ja aina ah niin himokas. Mietippä - SINÄKIN vanhenet ja vaikka mitä tekisit, ikä tekee omia juttujaan. Alat jossain kohtaa lähestyä keski-ikää, ja kaikkia sen mukavuuksia kuten menopaussin ekat oireet...

Jos suhde perustuu pintaa niin... no mitä silloin olettaa saattaa.

 

["Jaaha"]

vau lue ap uudelleen tekstisi, sinähän olet ihan samassa pisteessä kuin miehesi entinen vaimo tämä muori, ennenkuin erosivat.

Miehelläsi ja tällä entisellä vaimolla oli alle 2v pikkuinen, sitten oli n. 4 vuotias ja n.7 vuotias.
Lukemastani päätellen mies ei paljoa kotona auttele, joten taisi silloin entiselle vaimolle jäädä tuon lapsien hoito ja siihen päälle kotityöt.
Kirjoitin, että ei tämä muori jaksanut pitää huolta itsestään ja murjotti.
Onko yhtään ihme ?

Nyt teikäläinen sitten kirjoittaa, että on väsynyt ja haluaisi murjottaa, mutta on pakko yrittää olla kuten alkuaikoina.
Huomaatko, millaista on elää pienten lasten kanssa, ilman apua mieheltä, se eks vaimo eli tuossa tilanteessa, mutta sitten tuli nuori tyttö, joka sen miehen sieltä kotoa nappasi.
Taisi olla helpotus tuolle eksälle.

Tuo miehesi vaikuttaa nuoriin ihastuneelta, joten jos nyt sitten alat murjottamaan ja vaatimaan apua kotitöissä, käy sinulle kuten tälle muorille ja huomaat kohta tämän miehesi kävelevän seuraava 19v tytteli kainalossa.

Sellaista se elämä on, hyvin valkkasit, mutta nuorena tekee tyhmyyksiä

 

[no juu]

No nyt vois tyttis alkaa pikkuhiljaa miettiä että mikäköhän siinä ed liitossa meni pieleen, jaksoikohan se "muori" miten kauan ihastella miestään joka osallistuu juurikin tuon verran... vai alkoiko oma elämä kutsua?

Kun perhe on rikottu, miehen edellisen vaimo lähtenyt (ja sen mukana pitkä yhteinen historia, missä on taatusti ollut myös hyviä asioita), ja jopa suhde omiin vanhempiin lapsiin katkennut, niin aivan varmasti paineita pukkaa tämän aloittajan päälle. Älä koskaan vanhene, älä aikuistu, älä tule kolmekymppisesksi äläkä ala ajattelemaan mitään omaa elämää, ihaile aina miestä, ole seksikäs, kiinteä ja nuorekas, koska paljon on menetetty, niin pitäähän sillä hinnalla nyt jotain saada. Ja sitäpaitsi mes pelkää omaa aikuistumistaan ja kuolemaansa, ja muijan (ja lastenkin) vanheneminen selvästi vihjaa siihen suuntaan.

Onnea vaan valitsemallesi tielle. Eipä käy kateeksi.

 

["tre"]

No oliko suhteen aloittaminen sen arvoista? Nyt olet loppuelämän vankilassa- mielesi vankilassa. Pelkäät hamaan tattiin saakka sitä että sinut jätetään jos karvaakaan olet "pahansisuinen" tai jos peppusi löystyy... Ja niinhän se on, niin voi käydä. Miehesi teki jo kerran niin, toisella kertaa kynnys vaan madaltuu.

Ja sinä olet häkissä. Sinulla ei ole mitään omaa. Rahaa on kyllä millä mässätä... mutta nyt taidat olla matkalla aikuisuuteen. Raha ja pinnan ihailu ei nyt vaan riitä parisuhteen pohjaksi. Tarvitaan todellinen kunnioitus ja toisesta välittäminen. Silloin toissijaiset seikat on toissijaisia.