Parisuhde väkivalta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mies82
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mies82

Vieras
Sanoin avovaimolleni, että tuo on muuten fyysistä väkivaltaa, kun hän tukisti minua suutus päissään. Hän kommentoi, että samalla tavalla itse syyllistyn henkiseen väkivaltaan kiroillessani stressaantuneena/suutuspäissäni varsin monipuolisin kirosanoin. Kuitenkaan en mitenkään viittaa parempaan puoliskoon kiroillessani, vaan käytän perinteisiä suomalaisia voimasanoja sekä niiden yhdistelmiä.

Mutta kysymys kuuluukin, onko avopuolisoni minun henkisen väkivallan uhri?

Olkoon tämä siis vielä varoittava esimerkki kaikille miehille: Älkää toimiko näin, se ei ole hyvän tavan mukaista.
 
En minäkään isedä mieheni kiroilua, koen sen todella kiukutteluksi, jo solen kuuemassa vaikkei sitä minulle osoitetakaan suoranaisesti. Aikuiset ihmiset voivat purkaa tuntojaan muutoinkin kuin kiroamalla ja möykkäämällä.

Mutta onko se henkistä väkivaltaa? Ei ainakaan meillä, mutta ei se tee tavasta yhtään sen siedettävämpää.
 
Minäkin pelkään kun mies kiroilee. Usein siitä huomautin hänelle ja ainavaan pahemmalta tuntui. Kun hänelle kerran sanoin sen melkein itkien, etten halua kuulla typerää kirosanojen sarjaa ja se pelottaa, niin mies päätti alkaa kiroilla vain mielessään.
Minulla pelko on tullut lapsuudesta, kun isä kiroili niin kukaan ei uskaltanut sanoa mitään.
 
Ainankin minusta se on henkistä väkivaltaa, kun mieheni joka päivä kiroaa minut, vai miltä tämä teistä kuulostaisi kuunnella? Sinä saatanan, perkeleen, jumalauta ämmä ja mitkä eivät jää edes kotiseinien sisäpuolelle, vaan myös yleisillä paikoilla hän haluaa nöyryyttää, kiromalla ja puhumalla henkilökohtaisia asioistani kovalla äänellä. Ja tässä on vain pieni sanavarasto, mitä hän lähes joka päivä käyttää ja sairauteni onkin jo ivailun pohjanoteraus.
 
Mä seurustelin useita vuosia sitten erään miehen kanssa, joka myös teilasi mua koko ajan. Esim. kun kysyin, että lähtäänkö meidän porukoilla käymään, niin vastauksena oli kiivas: "mitä vittua mä siellä teen?!" Joka päivä sai pelätä, että hän ärsyyntyy jostain sanomastani ja vaikka en ikinä pelännyt sitä, että hän löisi tai fyysisesti satuttaisi, niin se henkinen painostava ilmapiiri kyllä pilasi koko suhteen.

Mun on aika vaikea kuvata tuota suhdetta ja mikä siinä mätti...kai se, että koki toisen huutamisen ja riehumisen niin ahdistavaksi...sitä on vaikea selittää, mutta tunnistan kyllä henkisen väkivallan myös edellisten vastaajien kertomuksista.

Ratkaisuna tuohon ei kai ole kuin ottaa ero tai sitten joskus omassakin päässä vinksahtaa joku päivä ja alkaa riehua takaisin...en tiedä rauhoittaisiko lopulta tilanteen...
 
Lähi suhdeväkivalta ei ole leikin asia. 15.10-21.10 vietetään väkivallaonta viikkoa. Tänä vuonna viikon teemana on perheväkivalta ja viikon tunnuslause "ÄLÄ VAIKENE"

Jota myös näissä kirjoituksissa on tullut esiin myös ja on hyvä kun pystyy edes kirjoittamaan sitä ahdistustaan ulos, minkä on niellyt jo vuosia tai vuosi kymmeniä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mies82:
Sanoin avovaimolleni, että tuo on muuten fyysistä väkivaltaa, kun hän tukisti minua suutus päissään. Hän kommentoi, että samalla tavalla itse syyllistyn henkiseen väkivaltaan kiroillessani stressaantuneena/suutuspäissäni varsin monipuolisin kirosanoin. Kuitenkaan en mitenkään viittaa parempaan puoliskoon kiroillessani, vaan käytän perinteisiä suomalaisia voimasanoja sekä niiden yhdistelmiä.

Mutta kysymys kuuluukin, onko avopuolisoni minun henkisen väkivallan uhri?

Olkoon tämä siis vielä varoittava esimerkki kaikille miehille: Älkää toimiko näin, se ei ole hyvän tavan mukaista.
Tama mies 82 on illuusionia Plazan staffeilta.!!!! Hey c'mon Boyszzzzzzzzzzzzz, 'u Can't f... me down. Tama on tehty kysymys. Nakyy lapi. Thanx.

 

Yhteistyössä