Parisuhde vaakalaudalla

[Kommentteja pyydetään]

Hei!

Lyhyesti:
Miten menetellä, kun ei tiedä, miten saada elämän palikat yhteen?
Eli minulla on työpaikka eräässä kaupungissa, miesystävällä toisessa. Etäisyyttä 300 km, eli nähdään vain viikonloppuisin. Tosiaan tämä on toiminut aika hyvin. Lomat ym. yhdessä, harrastukset, yhteinen huumori, ystävyys vankalla pohjalla. Intohimopuoli sen sijaan huonommassa jamassa.

Kumpikaan ei ihan pysty ajankohtaisessa työllisyystilanteessa (molemmilla vaikea ala) muuttamaan. Molemmat hyväksyvät tämän, molemmilla ymmärtämystä ja vahvoja tunteita toista kohtaan. Mies kuitenkin valmiimpi "status quo"-suhteeseen, joskin väittää haluavansa perhettä. (Ikää on molemmilla sen verran, että tätä asiaa ei naisen näkökulmasta ainakaan voi sivuuttaa).
Tunnen pahaa tuskaa, kun en tiedä, mitä tästä tulee. Mitä tehdä, saako ollenkaan elämän asiat yhteen? Ohjaako elämä itse, pitäisikö vain antaa ajan näyttää?

 

[no]

Ei tuollaisessa kaukosuhteessa voi vielä mitään sanoa miten parisuhde sujuisi, koska sitä arkea ei tule vastaan nyt.

Jos molemmat eivät halua luopua omastaan, niin aika vaikea asian on edistyä.

Sattuma voisi tilannetta korjata, mutta ei sen varaan voi mitään laskea.

Intohimon puuttuminen on huonompi juttu. Vaikea ja kuluttava tilanne. En osaa sanoa mitä pitäisi tehdä.

 

[Miuski]

En lähtisi tuollaisessa tilanteessa ottamaan riskiä työpaikan kanssa. Tuo intohimon puuttuminen kuulostaa aika heikolta, koska etäsuhteillessa sitä intohimoa pitäisi olla todella paljon aina kun näkee. Jos siitä on ongelmia jo nyt, yhteisessä arjessa se voi muuttua pahaksi kynnyskysymykseksi.

 

[M50-]

Ensin pitäisi selvittää kummassako kaupungissa on parempi työllisyystilanne. Sen jälkeen täytyisi miettiä onko toisen teistä mahdollista tehdä muuta kuin ammattia vastaavaa työtä. Vanhempain- ja hoitovapaat on tietysti eräs mahdollisuus, jos lapsia aikanaan tulee, mutta nämä ovat vain väliaikainen ratkaisu. Toisaalta, jos petipuuhat ei suju nytkään, tulevaisuus voi olla varsin haasteellinen.