vierailija
Hei, neuvoa kaipailisin hankalaan tilanteeseen.
Tilanne puolisoni kanssa on se, että olemme olleet yhdessä 6vuotta. Meillä on suht tuore oma talo, pari elukkaa. Viimeisen puolen vuoden aikana olemme olleet kiireisiä töiden, talon remppaamisen ja kaiken muun keskellä. Rahahuoliakin on ollut viimeaikoina, jotka ovat nyt helpottamaan päin. Pari viikkoa sitten puolisoni ilmoitti, että on kovasti miettinyt eroa. Hän on miettinyt saako tästä suhteesta sitä mitä haluaa ja että olemmeko nykyään enemmänkin kämppäkavereita kuin pariskunta.
Se on selvää että suhteemme on tasaantunut, ei se sitä alkuhuumaa voikaan kokoajan olla. Kaiken kiireen, rahahuolien yms keskellä olemme unohtaneet hoitaa suhdettamme ja toisiamme. Tiedostan että pitkissä suhteissa tulee laskukausia ja me ollaan nyt varmaan ihan siellä pohjalla. Myös hellyys ja seksi on viimeaikoina vähentynyt kiireiden ja stressin keskellä.
Puolisoni sanoi että katsotaan vielä mitä tapahtuu. Mutta hän on nyt viimeaikoina ollut etäinen ja tavallista ilkeämpi. Hän välttelee kanssani juttelemista ja hellyyden osoituksia (pusuja, haleja). Hänellä on joukkue- urheilun puolelta kiireitä nyt ja on sanonut että haluaa keskittyä kauden loppuun täysillä ja sen ymmärrän täysin ja tuen häntä.
Rakastan puolisoani yli kaiken. Haluan hänen kanssaan lapsia, ja mennä naimisiin. Olen pitänyt häntä itsestäänselvänä asiana, ja olen vitkutellut kosimisen kanssa joka on hänelle tärkeää.
Tämä on kohdallamme oikeastaan ensimmäinen isompi 'kriisi', ja minusta tuntuu että minä olen yksin se joka tätä solmua yrittää nyt avata. Meillä kuitenkin on hyvät edellytykset ihanaan yhteiseen elämään enkä vain voi hyväksyä sitä tämä suhde kuopattaisiin taistelematta. Mitä voin tehdä? Antaa hänelle nyt tilaa ja aikaa, ja odotella että urheilupuolen kiireet hellittävät? Miten ilmaista hänelle että hän on elämäni tärkein ihminen?
Tilanne puolisoni kanssa on se, että olemme olleet yhdessä 6vuotta. Meillä on suht tuore oma talo, pari elukkaa. Viimeisen puolen vuoden aikana olemme olleet kiireisiä töiden, talon remppaamisen ja kaiken muun keskellä. Rahahuoliakin on ollut viimeaikoina, jotka ovat nyt helpottamaan päin. Pari viikkoa sitten puolisoni ilmoitti, että on kovasti miettinyt eroa. Hän on miettinyt saako tästä suhteesta sitä mitä haluaa ja että olemmeko nykyään enemmänkin kämppäkavereita kuin pariskunta.
Se on selvää että suhteemme on tasaantunut, ei se sitä alkuhuumaa voikaan kokoajan olla. Kaiken kiireen, rahahuolien yms keskellä olemme unohtaneet hoitaa suhdettamme ja toisiamme. Tiedostan että pitkissä suhteissa tulee laskukausia ja me ollaan nyt varmaan ihan siellä pohjalla. Myös hellyys ja seksi on viimeaikoina vähentynyt kiireiden ja stressin keskellä.
Puolisoni sanoi että katsotaan vielä mitä tapahtuu. Mutta hän on nyt viimeaikoina ollut etäinen ja tavallista ilkeämpi. Hän välttelee kanssani juttelemista ja hellyyden osoituksia (pusuja, haleja). Hänellä on joukkue- urheilun puolelta kiireitä nyt ja on sanonut että haluaa keskittyä kauden loppuun täysillä ja sen ymmärrän täysin ja tuen häntä.
Rakastan puolisoani yli kaiken. Haluan hänen kanssaan lapsia, ja mennä naimisiin. Olen pitänyt häntä itsestäänselvänä asiana, ja olen vitkutellut kosimisen kanssa joka on hänelle tärkeää.
Tämä on kohdallamme oikeastaan ensimmäinen isompi 'kriisi', ja minusta tuntuu että minä olen yksin se joka tätä solmua yrittää nyt avata. Meillä kuitenkin on hyvät edellytykset ihanaan yhteiseen elämään enkä vain voi hyväksyä sitä tämä suhde kuopattaisiin taistelematta. Mitä voin tehdä? Antaa hänelle nyt tilaa ja aikaa, ja odotella että urheilupuolen kiireet hellittävät? Miten ilmaista hänelle että hän on elämäni tärkein ihminen?