Parisuhde odotusaikana

1) odotusaika on vienyt kaikki haluni seksiin. en pysty olla ajattelematta suurta mahaani ja vauvaa joka siellä kelluu. harrastamme seksiä 1-2 kk välein. mieheni oli ennen todella innokas, mutta nyt hän on varmaan tyytynyt kohtaloonsa kun ei enää lähesty sillä tavalla..Iltaisin sammutamme valot, käännämme kylkeä ja rupeamme nukkumaan.
Kokemuksia? syököhän tämä tilanne miestäni?

2) mieheni on etääntynyt jotenkin, ei lähesty ollenkaan. minun täytyy aina mennä ensin pussaamaan ja halaamaan. välillä hän innostuu hassuttelemaan ja kiusaa paljon leikillään..
Säilykö muilla parisuhteen hellyys?

3)mieheni ei ole oikein kiinnostunut tulevasta vauvasta, tuntuu kuin hän ajattelisi raskauden olevan vain minun projektini. hän ei koskettele mahaani, ellen itse pyydä..hän ei kysele,mitä neuvolassa sanoivat, itse joudun kaikki kertomaan kyselemättä..Lapsi kuitenkin on pitkään toivottu hänenkin puolestaan..
mitenkäs muilla?


Tämä on erikoista aikaa parisuhteessamme. mieheni on todella ihana, meillä on täysi luottamus, eikä hän juokse baareissa eikä kavereiden luona. hän on upea kun on kestänyt tällaista pihtaria.. rakastamme myös toisiamme todella paljon. miehelläni on kova työtressi jatkuvasti päällä, mutta voisiko se vaikuttaa näin paljon parisuhteeseen?mieheni on aina ollut huono puhumaan, mitään ei saa irti vaikka kuinka kyselee..
onko muilla kokemuksia näin vaisusta tilanteesta odotusaikana??

 

Mulla on kokemuksia vaisusta tilanteesta parisuhteessa. Meillä ollut tuollaista jo pari vuotta. Viimeisimmän lapseni odotusaikana olisin halunnut seksiä joka päivä, mieheni ei halunnut silloinkaan. Nyt mulla sellanen olo, että vonkaaminen loppui mun puolestani. En enää halua edes puhua seksistä mieheni kanssa. Mies sanoo, ettei jaksa. Ymmärrän. Mutta mulla on kuitenkin vielä haluja jäljellä paljon.

 

Siis eikö miehesi osaa tehdä mitään, mikä kääntäisi ajatuksesi pois vauvasta?? Mitään niin ihanaa ja hyvältä tuntuvaa? Kai kuitenkin tiedät, ettei mitään vaaraa ole? Joskus voi suostua seksiin, vaikkei heti tekisikään mieli... itse ainakin annan silloin tällöin miehelleni tilaisuuden suostutella hetken... jos ei vielä sittenkään innosta niin ainahan voi sitten sanoa, että sori en pystykään.
Itsekin olen huomannut meidänkin auvoisessa parisuhteessamme pientä etääntymistä mieheni puolelta niinä aikoina, kun seksiä ei ole harrastettu vähään aikaan. Siihen voi auttaa muukin läheisyys. Halailkaa ja pussailkaa.
:hug:

 

Meillä sama juttu. Mies alkoi etääntyä, ei juuri lähestynyt omasta aloitteestaan. Kun kysyin, että mikä vialla, mieheni sanoi, ettei viitsi enää yritää lähestyä minua koska pelkää tulla torjutuksi. Niinpä minä aloin tehdä aloitteita ja mieskin siihen taas rohkaistui. Hiljaiseloa tosin oli välissä hetken aikaa synnytyksen jälkeen lääkärin käskystä, mutta pari kuukautta synnytyksestä ja nyt seksi on jopa parempaa kuin ennen raskautta.

 

Meillä mies etääntyi heti kun sain tietää olevani raskaana. Ei minkään sortin läheisyyttä tai muuta. Miehelläni on edellisestä suhteestaan 5v tytär. Enemmän mies huomioi äitinsä luona asuvaa tytärtään kuin minua ja kasvavaa masua. Koin viime viikolla elämäni pelottavimman päivän ja pelkäsin menettäväni vauvan., miestä se ei millään tavalla liikuttanut. Lääkärin käskystä mun pitäisi levätä, enkä saa nostella mitään yms. Mies oli kuitenkin ottamassa tytärtään meille ajattelematta yhtään minua. Olen yrittänyt puhua mieheni kanssa, mutta hän vaan ei ymmärrä. alkaa olla masentavaa. kertokaa ihmeessä vinkkejä mitä ihmettä tässä nyt pitäisi tehdä..

 

Ei oo totta, aivan kuin mun suusta nuo kirjoitukset! Meillä siis odotetaan (minä odotan) esikoistamme ja tilanne on aivan sama. Miestä ei kiinnosta odotus, ei milloin tunnen liikkeet, ei mitä neuvolassa tai ultrassa sanottiin eikä liioin mikään muukaan!
Synnytyksestäkin olemme jo alustavasti jutelleet, sillä hän oli ajatellut ettei tule mukaan ollenkaan, eihän hänen isänsäkään ole ollut koskaan lastensa syntymää todistamassa! Pöyristyttävää minusta! Tottakai hän tulee mukaan jos yhtään minua ajattelee!
Myös läheisyys on suhteestamme kaikonnut. Katson kateellisena kun odottavan ystäväni mies silittelee tämän kasvavaa vatsaa, käyttäytyy suojelevasti, ulkona pelkää ettei vaan liukastu ym ym. Nämä asiat olisivat minullekin tärkeitä!
Kaiken lisäksi hän valehtelee sukulaisilleen olleensa mukana ultrassa ja neuvolakäynneillä "Joo, siellä se ruudusta kurkisteli" ja "Oli kyllä niin mahtava fiilis kuulla oman lapsensa sydänäänet, parasta kuin mikään muu", joo varmasti jos olisit tullut mukaan. Ultran jälkeen kysyin mieheltäni tahtooko nähdä kuvat vauvasta, "joo, ei kait siinä".
Miksi ihmeessä miehelläni on tarve valehdella sukulaisilleen? Jos hän häpeää sitä ettei tule mukaan niin miski ihmeessä hän ei tule?

Huh, tulipa vuodatettua. \|O teki hyvää päästää vähän höyryjä B)
Voimia teille kaikille raskaaseen ja ihanaan odotukseen! :hug:

 

Mies on niin kiinnostunut tulevasta vauvasta, ettei tunnu muistavan minussa olevan yhä muutakin kuin maha. Siis suukottaa, silittää ja puhuu... mahalle. Meillä on keskusteltu viime aikoina aiheesta hyvin hyvin painavaan sävyyn: siis mä keskustelen, ja mies kuuntelee nyökytellen. Ehkä tää tästä paranee.