parisuhde+lapset

[miua]

Olemme olleet parisuhteessa mieheni kanssa kohta 7v.
Ennen hormoonit hyrräsi ja kaikki kukoisti. Meillä on kolme lasta 5v, 2v ja alle vuoden.
Nyt viimeisimmän jälkeen mikään ei enää toimi! Palo on kadonnut!
Seksi emme enää harrasta, mieheni ei painosta, mutta kuitenkin kun tiedän hänen "himot", se tuntuu painostavalta!
Lopetin juuri nuorimmaisen imetyksen ja mietin mitä seuraavaksi tapahtuu!
Mieheni ei enää halua lapsia joten on aika siirtyä eteenpäin, mutta en tiedä mihin suuntaan?!
Tuntuu kuin nuoruus olisi kaikonnut yht´äkkiä ja nyt tekisi mieli ottaa tuo aika kiinni.
Haluisin olla läheinen mieheni kanssa, mutta jokin tuntuu nii "etovalta" koko läheisyydessä!
Vaikea selittää, mutta neuvoja ottaisin enemmän kuin mieluusti vastaan!

 

[v]

Mitäs jos istuisitte miehes kanssa nenät vastakkain ja puhuisitte. Sillä pääsis ainakin alkuun missä mennään.
Meillä on 13, 9 ja vajaa 2 vuotiaat lapset ja seksihalut itellä kanssa ihan minimissä. Mutta meidän 20 vuotta kestäny suhde kestää tän, koska ollaan puhuttu tästä asiasta ja tiedetään molemmat se, että kun on pieniä lapsia, niin homma menee vain niin että se parisuhde ei ole aina etusijalla. Ennen kuin tuo kolmas synty, niin meillä oli todella hyvällä mallilla kaikki.
Joten anna ajan kulua ja pitäkää edes puheyhteys auki. Tsemppiä!

 

[miua]

v: Olemme puhuneet asiat halki ja minusta on jopa alkanut tuntua että olen jotenkin epänormaali, koska minun ei koskaa enää "tee mieli". Tiedän että jossain sisimmässäni rakastan miestäni, mutta nyt en tunne niin! Haluan hänen pysyvän kaukana, olemme kuin "kämppikset", näin ei voi jatkua!
Olo on niiiiiin epänormaali kuin vain voi olla!
Tämä ei ole sitä idyllistä perhe-elämää mitä kirjoissa kirjoitetaan! Tämä olo tekee minut hulluks, en tiedä ollakko vai eikö olla! Haluaisin olla toisaalta lähellä, mutta jos menen lähelle mieheni olettaa että hän saa seksiä ja jos nämä ajatukset menee ristiin, tulee vain ongelmia! Joten parempi kun pysyy kaukana...
HUOH!

 

[v]

Oletko masentunut? Mä koin synnytyksen jälkeisen masennuksen toisen jälkeen ja sairastin sitä melki kolme vuotta. Silloin oli kaikki tunteet kuolleet miestäni kohtaan, mutta eipä tullut muistakaan asioista fiiliksiä. Kolmen pienen lapsen kanssa arki on uuvuttavaa, joten jos vain haluat halata ja läheisyyttä, niin sano se heti suoraan. "Nyt haluaisin vain halia ja kainaloa, en seksiä"
Itse olen aina ajatellut, että ei ne asiat vaihtamalla parane, mulla on hyvä mies, miksi sitä vaihtamaan. Samat ongelmat tulevat varmasti eteen myös uudessakin suhteessa, kun tarpeeksi kauan yhdessä ollaan. Ja noista seksihaluista, kyllä ne sieltä palautuu, etkä ole mitenkään epänormaali. Teillä on nuorinkin niin pieni vielä, että varmasti on hormoneillakin vaikutusta haluihin.

 

[miua]

V: Sait minut kyyneliin!
Puhuit kuin tuntisit minut!
Arki on tuntunut raskaalta ja mietinkin välillä, mihin olenkaan itseni laittanut? Miksi koskaan tein lapsia? Miksi en pysynyt villinä ja vapaana? Ei minusta ole äidiksi!
Kaikki muut tunteet ovat kuolleet, paitsi kiukku ja viha! Muita tunteita pystyn harvoin näyttämään, paitsi lapsilleni useemmin!
Tiedän, että mieheni on paras minulle mitä tulen koskaan saamaan!
Mutta tällä hetkellä en vain pysty sitä "sisäistämään"...
Kiitos sinulle! Olen kuullut melkein samat asiat joskus, mutta nyt ne tuntuivat oikein sydämen pohjassa! Jos joskus voi sanoa oikeat sanat oikeaan aikaan, niin sinä teit sen juuri nyt!

 

[v]

Äitiys on vaikea asia elämässä. Juurikin tänään totesin miehelleni, että miksi ikinä lapsia halusinkaan, mutta sitten taas kuinka yksinäistä elämä oliskaan ilman lapsia. Yritä jaksaa ja antaa itsellesi lupa olla heikko ja jos tarvitset apua niin mene ja hae sitä, älä jää yksin. Murheet ja tunteet kasvaa omassa päässä liian isoiksi möröiksi, jos niitä ei pääse kellekkään purkamaan. Mun motto on ollut masennuksesta selviämisen jälkeen: puhu, puhu ja vielä kerran puhu! Sillä ollaan selvitty monesta vaikeasta asiasta.
Kun elää pitkässä suhteessa niin siihen mahtuu niitä hyviä ja niitä huonoja aikoja. Ja jos ei niitä huonoja aikoja olisi, niin ei osais arvostaa sitä hyvääkään! Mä toivotan sulle voimia oikein suuresti ja jaksamista arjessa. Arki on kuitenkin se mikä elämässä kantaa, huippuhetket on niitä herkkuja siinä arjessa lomassa!

 

["vieras"]

no mutta sähän et ole nukkunut kunnolla periin-kolmeen vuoteen. Se, jos mikä, vie mehut ja halut.
Arvaa mistä tiedän? Mutta kun taasen jossain kolmen vuoden päässä tulevaisuudessa sulla on ehkä luvassa 8 tunnin yöunet, niin sitte!
Ai niin, sitten sun teini alkaa kulkea kylillä ja saat murehtia sen kotiotulemisia... Tää on varmaan luonnon tapa sanoa, että nyt et enää kestä yhtään lasta lisää!