Parisuhde kuralla ja oma jaksaminen tiukilla...

["apuva"]

Pakko avautua kun ei muuallakaan voi..

Eli meillä on miehen kanssa puolivuotias vauva, yhdessä ollaan oltu nelisen vuotta.
Vauva ei ollut vahinko, ehkäisyä ei käytetty pitkään aikaan ennen raskautta.

Itsellä on niin paha olla ja olen henkisesti aivan loppu kun en saa mieheltä apua.
Eli mies on töissä koko päivän, tulee illalla kun vauva on jo nukkumassa tai menossa nukkumaan.

Kotona olleessaan mies lähinnä nukkuu, ei paljoa muuta ehdi tehdä. Jos ei ole töissä niin on jotain muita omia juttuja eikä ole kuitenkaan kotona.

Olen nyt vauvan kanssa ollut kotona, on ollut ehkä viitisen kertaa miehen kanssa kaksin kun olen käynyt asioilla (max 2h) ja on ollut vain kerran yöhoidossa. Muuten vauva on aina minun kanssani.

Mies ei ymmärrä kun olen kertonut että olen aivan loppu ja hermoromahduksen partaalla ja että tarvitsisin hiukan omaa aikaakin joskus.
Luulee ilmeisesti että on ihan helppoa olla koko ajan lapsen kanssa ja koittaa hoitaa siinä samalla kaikki kotityöt sun muut.

En saa miestä millään ymmärtämään tätä asiaa, osaisiko joku auttaa?
Olen joskus uhannut erollakin kun ei tunnu muuten menevän perille mutta sekin uhkaus auttaa ehkä viikon ja sitten kaikki on taas aivan ennallaan.

Tätä menoa olen kohta jossain suljetussa kopissa kun voimavarat ovat niin lopussa.

 

["Sydän"]

Älä uhkaa erolla ellet ole valmis toteuttamaan sitä.

Jos vauva on ollut jo yöhoidossakin (missä, isovanhemmilla?), niin voisiko samasta paikasta järjestyä satunnaisesti muutakin hoitoapua. En tarkoita, että miehesi välinpitämättömyys pitäisi kuitata muiden antamalla avulla, mutta jos saisit sitten hetkeksi omaa aikaa.

Ja miehelle on vaan sanottava asiasta uudelleen. Tosissaan. Jos kerran miehelläsi on paljon omia menoja, on sinullakin oikeus saada omaa aikaa.

 

["apuva"]

Olen kyllä valmis toteuttamaan tuon eron mutta en usko että mies tajuaa että olen tosissani.

Vauva olisi mahdollista viedä hoitoon useamminkin mutta olen vakaasti sitä mieltä, että myös miehen pitäisi hänen kanssaan olla joskus eikä aina olla sitten häntä viemässä jonnekin muualle.

Mies taitaa olla niin itsekäs ettei vaan kertakaikkiaan ymmärrä tai halua ymmärtää. Ja luulee ilmeisesti, että kun olen esim. vauvan kanssa jossakin kylässä niin se on sama kuin jos olisin yksinäni.

 

[neil]

Hmm, sanoit itsekkin että mies ei kotona ollessaan ehdi kuin nukkua.. Mitä haluaisit miehen tekevän? Jos todella on niin ettei mies ehdi tehdä mitään, sillä nukkuakin pitäisi, niin taitaa hommassa vain ahdistaa muut asiat. Teidän täytyy järjestää asioita uudestaan ja keskustella. Usein oma asennoituminen siihen millaista lapsiperheen arki on vaikuttaa paljon jaksamiseen.

 

["Piika-äiti"]

Sinun pitää saada oma ja vauvan elämä jotenkin kuntoon ja löytää ihmisiä ympärillenne.
Tee itsellesi viikkorytmi ja järjestä siihen juuri sinulle ja vauvalle sopivia mukavia asioita, kylässäkäyntejä, kirjastossa käyntiä, kahviloita, vaunulenkkejä kavereiden kanssa jne.

Näin sinun ja vauvan elämään tulee kaikkea mukavaa ja itsekin piristyt ja voimaudut ja pystyt näkemään oman kokonaistilanteenne selkeämmin.
Sitä kautta voit lähteä miettimään sitä parisuhdetta ja yrittää saada sen työnjaon ja muun paikalleen.

Miksi mies ei tee kotona muuta kuin nukkuu? Yrittäjä vai viekö harrastuksen ajan?

 

["apuva"]

Lähinnä siis haluaisin että mies olisi joskus lapsen kanssa että saisin hetkisen olla rauhassa tai nukkua/levätä tai käydä vaikka kaupassa yksinäni.
Miehen ei ole mikään pakko tehdä töitä siis ympärivuorokauden eli on lähinnä oma valinta tuo että ehtii vain nukkua kotona.
Eikä ole kyse siitä ettei mies ehtisi tehdä mitään kun kerran ehtii tehdä muita omia juttujaankin, jotka eivät ole millään muotoa pakollisia.
Mies siis tosiaan on joka ikinen päivä töissä (myös viikonloput ja pyhäpäivät) ja yleensä on poissa kotoa 14-17h päivästä.

Minua on nyt vasta viime aikoina ruvennut toden teolla ahdistamaan, eli en ole aina ollut ahdistunut.
Ja oma asennoitumiseni on mielestäni ihan kunnossa..

 

["apuva"]

Käydäänkin lapsen kanssa melkein joka päivä jossakin mutta ei se oikein tuohon omaan jaksamiseen vaikuta kun tuntuu että on puolen vuoden univelat niskassa.

Meillä on myös melko selkeä päivärytmi.

Enkä tosiaan hae tässä mitään että miehen pitäisi aina olla vauvan kanssa vaan että vaikka pari kertaa kuussa saisin hieman edes omaa aikaa.

Ja kyllä, mies on yrittäjä.

 

["Piika-äiti"]

Miehesi voi olla itsekin jotenkin umpikujassa ja kokea voimattomuutta isäksi tulemisen kanssa.

Ja mitä hän siinä tilanteessa tekee? hän yrittää olla hyvä sinulla ja pienelle, ja hän on hyvä ehkä ainoalla tietämällään tavalla: tekemällä työtä ja tuomalla teille rahaa ja näin turvaa.

Siinä onkin tekemistä kun saat hänet ymmärtämään, että taloudellisen hyvinvoinnin lisäksi tarvitset muunlaista tukea, jota hän ei voi antaa kuin läsnäolollaan.

 

["wii"]

Ymmärrän tunteen, olen ollut samantapaisessa tilanteessa. Aloita joku ohjattu harrastus kerran, kaksi viikossa jolloin miehen on pakko tulla kotiin, ennen harrastusta/harrastuksen jälkeen on sit hyvä käydä vaikka shoppailemassa tai siiderillä niin saat käydä rentoutumassakin samalla kun miehesi kerran kotona on vauvan kanssa eikä häntä tarvitse siihen enää erikseen pyytää.

 

[petite]

Mun neuvo on että elä nyt ala eroa pohtimaan kun olet väsynyt ja muuten uupunut. Ihan kokemuksesta, niin kaikki asiat tuntuu silloin pahemmalta. Ja miehelle tosiaan sanot että ainakin 1xviikossa sulla on oma harrastusilta! Se on ihan ehdoton. Ja ei tosiaan haittaa vaikka olisi useamminkin. Mutta pienillä askeleilla ensin.