Parisuhde ja tekonivelleikkaus

Olen jonossa isoon tekonivelleikkaukseen ja tiedän, että toipumiseen kuluu viikkoja. Olen jo alkanut miettimään että miten toipumisajasta selviää kun tiedän että tarvitsen apua puolisoltani, mutta epäilen hänen jaksamistaan varsinkin jos joutuu yöllä heräämään. Vähän aikaa voi sujua, mutta kun toipuminen kestää pari kuukautta.

Kysyin häneltä tänään onko miettinyt jaksamistaan silloin ja sanoi, että jos valitat yhtä paljon kuin nyt ei jaksa. Mielestäni en valita, mutta leikkaus pelottaa ja välillä olen tästä surullinen ja itkuinen. Se nimenomaan on se vaikein kun pitäisi koko ajan olla niinkuin ei mitään ja hiljaa asiasta, mutta en jaksa olla aina iloinen, vaan puhun että leikkaus ja toipuminen pelottaa. Sen hän kokee valittamisena. Joudun ikäänkuin kannattelemaan ja jännittämään hänen jaksamistaan ja reaktioitaan.

Onko kenelläkään kokemusta tälläisestä miten olette selvinneet?

 

Miksi hänen pitäisi yöllä herätä?

 

Oletko jotenkin ylipainoinen vai miksi sinua pitää ukon hyysätä leikkauksen jälkeen? Itse olen saanut sen käsityksen, että kotiin pääsyn jälkeen raajaa tai raajoja on käytettävä ihan itse . Ei siihen ukkoa tai akkaa tarvita.Vessaankin varmaan pääset ilman ukon apua ja jos et pääse portaiden tms takia hanki kusituoli sellaisen saa terveyskeskuksesta lainaksi.

 

Hei
Saatpa tylsiä vastauksia.
Itse olen jeesannut kumppania polvinivelen uusimisen kanssa ja toinen on tulossa.
On ihan ymmärrettävää, että operaatio pelottaa. Toivon, että kumppanisi kestää sen, että haluat puhua siitä.
Sekä polvi- että lonkkaoperaation jälkeen pääsee kotiin, kun pystyy itse liikkumaan. Mutta eihän se ihan helppoa ole. Sauvat tai rollaattori on tarpeen. Myös vessan korokerengas on hyvä apu.
Myös sängystä ylös nouseminen voi olla hankalaa, jos vuode on matala tai patja kovin pehmeä. Sänkyyn meno ja nouseminen on helpompaa kun pääsee kulkemaan operoidun jalan puolelta.
Kuukauden jälkeen pitäisi olla jo voiton puolella.
- Ja voihan olla, että puolisosi on itsekin peloissaan operaation vaikutuksista ja reagoi torjunnalla.
Lohdutuksena kannattaa ajatella, että väliaikaisen vaivan jälkeen elämä on aurinkoisempaa ja liikkuminen helpompaa.

 

hei!

Olin kesäkuun puolivälissä molempien lonkkien tekonivelleikkauksessa. Nyt olen juuri palannut ulkomaanmatkalta tyttären kanssa kahdestaan ja käytän enää pelkkiä kävelysauvoja apunani, vessan korokkeen, istuinkoroketyynyt, kyynärsauvat ja tarttumapihdit sekä sukanpukemishärvelin olen jo palauttanut. Niistä tarvitsin vessan istuimen koroketta ja kyynärsauvoja pisimpään, niitä käytin noin 3 kuukautta. Sairaalassa minut laitettiin jalkeille ekana päivänä ja tuntuuhan se silloin pelottavalta ja vaikealta, pelkäsin etten opikaan enää kävelemään kun koko vartalon asento tuntui jotenkin vieraalta. Nyt liikun paljon paremmin kuin moneen vuoteen ennen leikkausta, ja kivut ovat vähäisiä. Särkylääkkeitä tarvitsen enää satunnaisesti.

Leikkauksen jälkeen pääset kotiin, kun pärjäät: pääset itse liikkumaan kyynärsauvojen avulla, pääset makuulle ja ylös sängystä.

Pari vinkkiä: hommaa essu, jossa on ”kengurunpussitasku” edessä. Sinne pitää mahtua: Tiivis kannellinen termosmuki ja hyvä tiivis rasia voileiville, pari jääpussia joita kuljetat pakastimen ja ”oleskelupaikkasi” väliä, sekä juomapullo ja lääkkeitä. Ei tietenkään näitä kaikkia yhtä aikaa mutta niitä kaikkia tarvitset, minä ainakin tarvitsin niitä vajaat pari kuukautta.

Valmista (mua auttoi mies, kun tavallinen tuoli oli liian matala) itsellesi kotiin mukava tuoli, mulla oli kuormalavan päälle nostettu kallistuva TV-tuoli jossa oli hyvät korkeat käsinojat: sain jääpussit pikku pyyhkeen sisään kiedottuna tuettua käsinojan ja lonkan väliin ja siinä katsoin kaikki höpöhöpösarjat telkkarista kesä-heinäkuussa.

Yöllä mies joskus haki minulle jääpussit pakkasesta, mutta yleensä pärjäsin sillä kun ne tuettiin lonkkan ja peiton väliin nukkumaan käydessä ja yöpöydällä oli lääkettä ja vesipullo jos heräsin kipuihin.

Mitään valtavan suuria tekoja tai yövalvomista homma ei mieheltä vaatinut, mutta kyllä minulle oli hirveän tärkeää henkisesti se tieto että toinen haluaa minun toipuvan ja auttaa kaikessa missä pystyy. Toinen ei aina ymmärtänyt mitä pystyn ka en pysty tekemään, esim etten voinut ponnistaa sairaalasta lähtiessä korkean auton kyytiin kun kumpikin lonkka oli leikattu. Silloin piti vain käyttää omaa vaistoa ja tilata paaritaksi, jolla minut vietiin makuuasennossa kotiin.

Kerro jos haluat lisävinkkiä.

Voimia ja tsemppiä. Pärjäät varmasti. Tee annetut harjoitukset ja aloita kuntosaliharjoittelu heti, kun oman kunnan fysioterapeutti sinulle sen opastamista tarjoaa. (Lopputarkastuksen aikoihin) Itse ostin heti jäsenyyden oman kuntani salille, ja olen parantunut reilun puolen tunnin kuntosalitreeneillä ihan valtavasti, kun aloin käydä säännöllisesti 1-5kertaa viikossa ehtimisen mukaan.

Minulle tekonivelleikkaus oli valtava askel parempaan suuntaan. Sitäpaitsi sain kauniit vaaleanpunaiset keraamiset nivelet. Eipä ole joka tytöllä.

 

Ps. Katsokaa vaikka yhdessä Coxan sivuilta opasvideo, jossa kerrotaan tekonivellrikkauksen kulusta. Se oli hyvä.

Käytä riittävästi särkylääkkeitä että pystyt tekemään harjoitukset ja kävelemään. Älä tee liikaa. Jääpussit auttaa kipuihin tosi tehokkaasti. Kivun kokeminen on yksilöllistä, jotkut väittävät etteivät edes hakeneet lääkkeitä apteekista sairaalasta lähdön jälkeen... Itse jouduin kahdesti uusimaan särkylääkereseptit

 

niin, ja sitten vielä: jos ihan ekoilla viikoilla tarvitseekin enemmän apua eli saattaa esim muutamana ensimmäisenä yönä tarvita apua jos joutuu nousemaan yöllä sängystä vessaan... niin vaikka toipuminen kestää useamman kuukauden niin kyllä omatoimisesti pärjää jo tosi pian. Jos teillä on portaita niin siirtäjä nukkumapaikka sellaiseen huoneeseen ettei niitä portaita tarvitse kulkea ekoina viikkoina. Etenkin jos sulla leikataan molemmat jalat samaan aikaan (et kertonut mistä nivelestä on kyse, oletan että polvet tai lonkat kun puhuit isosta leikkauksesta ja yöllisestä avuntarpeesta)

 

Kiitos Prrtti ja Toipuva42.
Kyseessä on vasemman lonkan tekonivelleikkaus.
Mitä kipulääkkeitä te käytitte ennen leikkausta ja sen jälkeen?
Entä miten paljon pystyitte liikkumaan ennen leikkausta?

Minulla menee nyt Arcoxia 90 päivittäin ja taukopäivinä Burana 600x2 ja kävelemään pystyn muutaman sata metriä joko kepin tai kävelysauvojen kanssa. Sisälläkin liikkuminen on hidasta ja lääkettä tarvitsen joka päivä, pyörällä ajo ei onnistu enää.
Leikkaus... välillä en ajattele sitä tai suhtaudun siihen luottavaisesti, välillä taas pelottaa. Sängystä ylösnousua olen alkanut jo harjoitella että olisi edes joku juttu tuttua, mutta onhan se erilaista tehdä se leikattuna kuin nyt. Essu pitää hommata kun jo nyt tuntuu välillä että kotona kaikki välimatkat ovat muuttuneet pitemmiksi.

Leikkauksen jälkeisestä kivusta sairaalassa en uskalla edes kysyä.