Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Perhe-elämä
parisuhde & ahdistus + omat tunteet?!
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Caroline, post: 33625314"]</p><p>Heippa!</p><p></p><p>Pakko avautua jonnekkin tästä olotilasta. Apua. Ollaan mieheni kanssa oltu yhdessä vajaa vuosi, asuttu yhdessä 3kk. Mulla on sellainen ongelma, että kaikki ahdistaa. Kun tavattiin, mulla oli 2kk aiemmin todettu burn out ja olin sen takia erittäin ahdistunut. No, tapaamisemme jälkeen olin ihan onneni kukkuloilla hetken. Noin 1kk ensitapaamisesta minulle iski ihan hirmuinen ahdistus tästä uudesta suhteesta, mikä jatkuu vieläkin! Mies on täydellinen ja tuntunut alusta asti minulle sopivalta. Kun ahdistus aikanaan iski, ajattelin että se menee ohi, ja että johtunee siitä muusta ahdistuksesta mitä siihen aikaan elämässäni oli vaikka kohdistuikin aivan ihmeellisellä tavalla mieheeni. No, nyt vain on niin että tuo ahdistus ei ole kadonnut minnekkään ja vaivaa minua todella paljon! Suhteessamme on intohimoa, tykkäämme ja nautimme seksistä molemmat erittäin paljon, meillä on pitkälti samat harrastukset, nauramme paljon, meillä on todella hyvin yhteenkäypä huumorintaju, pystymme keskustelemaan kaikista asioista jne. </p><p></p><p>Kaikki vain silti tuntuu olevan ihan sekaisin oman pään sisällä. Olen aiemmin ollut kaksi kertaa vakavammassa parisuhteessa, ensimmäinen kesti noin 1.5v, toinen 2.5v, eli ei mitään superpitkiä mutta asuin molempien kanssa yhdessä. Nämä suhteet (kuten kaikki muutkin, ne lyhemmätkin) ovat olleet sellaisia että en ole edes halunnut sitoutua kunnolla, ja elänyt aina niin että kiva päästä radalle ja pyörittelemään miehiä ja iskemään niitä ja flirttailemaan jne - siis oikein kevytkenkäistä elämää. Ja molempia aiempia miehiäni olen pettänyt rankalla kädellä. No, tämä uusi mieheni on avannut silmäni parisuhteille, ja kunnioitan ja rakastan nykyistä miestäni erittäin paljon, enkä voisi ikinä kuvitella tekeväni hänelle niinkuin exilleni olen tehnyt, enkä edes tunne halua enää ketään muita miehiä kohtaan, eikä baareissa käyminen, uusien tyyppien tapaaminen jne tunnu enää yhtään miltään muulta kuin vastenmieliseltä!! Tämä kaikki muutos ajatusmaailmassa tapahtui kuin salama kirkkaalta taivaalta kun tapasin nykyisen mieheni! Ja olen päättänyt haluta olla tässä suhteessa, ja voisin helposti kuvitella mieheni mahd tulevien lapsieni isäksi. No, yllättävää, että kun löydän miehen jonka kanssa tuntuu kaikki sujuvan, ahdistun ihan mielettömän paljon siitä! Olen miettinyt kuinka paljon tuo burn out ja siitä johtuvat olotilat (masennus, ahdistus) vaikuttivat suhteen alkuun, onko tässä suhteessa sittenkin jotain mikä ahdistaa, vai onko se vain se että ensimmäistä kertaa elämässäni olen aidosti sitoutumassa ihmiseen ja kaikki nämä muutokset mitä itsessnäi on tapahtunut ja tapahtuu! Kuinka vaikeaa voikaan elämä olla! No, olen ajatellut että annan ensi talven vielä aikaa itselleni, jos saisin oman elämäni "kuntoon", oman arkeni taas rullaamaan. Burnoutin syntymiseen johti liian suuri määrä stressiä, opinnoista ja töistä. Nämä syyt ovat poistuneet, joten sen suhteen ei ole ongelmaa. Olen nyt kesän lomaillut ja rentoutunut, ja olotila sinänsä alkaa olla kunnossa, uupumuksen jälkiä ei enään ole, masennus on pois, samoin ahdistus suurelta osin - paitsi se, mikä kohdistuu mieheeni! Olenkin monesti sanonut, että oikea mies väärään aikaan, kumpa hän olisi tullut elämääni sen jälkeen kun olisin saanut itseni parempaan kuntoon - tämä on juuri tätä elämän vaihtelua, kun se ei mene käsikirjoituksen mukaan! Nyt kun muu elämä alkaa olla parempaan päin, mieheni ahdistuaa minua silti, pelkään että ahdistus johtuu siitä että hän on minulle vain keino selvitä vaikeista ajoista yli, pelkään että ahdistukseni joudutti suhteen etenemään henkiseen kuntooni verraten liian nopeaa, pelkään ihan kaikenlaista hullua siksi, että psyykeeni oli pirstaleina kun tavattiin - vaikka sisimmässäni tiedän, että mikään näistä peloista ei ole totta! </p><p></p><p>Tästä taisi tulla aikamoinen vuodatus, huoh, tätä tarinaa voisi jatkaa niin pitkästi! No, kaipaisin vain jonkinlaista vertaistukea, siis kokemuksia siitä kuinka tällainen ahdistus voi peilautua parisuhteeseen, vai onko tässä kuitenkin täydelliseltä tuntuvassa suhteessa jokin sittenkin pilalla, jokin mitä en vain näe vai mikä ihme minua ahdistaa?! No, olen kaikenmaailman parisuhdeahdistusketjut lueskellut miettiessäni mikä minua vaivaa, ja en sitten missään törmännyt tähän asiaan siltä kannalta että mitenhän paljon tämä mun jo ennen parisuhdetta ollut ahdistus vaikuttaa tähän ahdistukseen mitä tunnen miestäni kohtaan?! Keskustelut mitä netistä löysin koskivat lähinnä sitä perinteistä kuviota että ollaan oltu pitkään yhdessä, intohimo puuttuu, alkaa ahdistamaan.. mistään en asiaa löytänyt niinpäin, että mitä se oma ahdistus sille parisuhteelle tekee. Ikävä todeta, mutta aiemmat parisuhteeni ovat olleet sitä luokkaa, että jos jokin on alkanut ahdistamaan, on voinut todeta että no problem, en tämän tyypin kanssa kuitenkaan tule olemaan loppuelämääni. Ja ahdistus on "yllättäen" hävinnyt. No, nyt on tilanne että haluaisinkin olla parisuhteessa, ja se ahdistaa. Huoh. Niin, taustatietona, ikää neljännesvuosisata, ja vaikka miesten suhteen en mikään untuvikko olekaan, olen aika tehokkaasti onnistunut elämään elämääni miettimättä asioita sen kummemmin. Kun viimetalvi (ehkä jopa kaivatusti) pysäytti minut ajattelemaan elämääni eikä vain menemään höyryveturin lailla eteenpäin, löydänkin itseni painimassa ihan uudenlaisten ongelmien kanssa.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Caroline, post: 33625314"] Heippa! Pakko avautua jonnekkin tästä olotilasta. Apua. Ollaan mieheni kanssa oltu yhdessä vajaa vuosi, asuttu yhdessä 3kk. Mulla on sellainen ongelma, että kaikki ahdistaa. Kun tavattiin, mulla oli 2kk aiemmin todettu burn out ja olin sen takia erittäin ahdistunut. No, tapaamisemme jälkeen olin ihan onneni kukkuloilla hetken. Noin 1kk ensitapaamisesta minulle iski ihan hirmuinen ahdistus tästä uudesta suhteesta, mikä jatkuu vieläkin! Mies on täydellinen ja tuntunut alusta asti minulle sopivalta. Kun ahdistus aikanaan iski, ajattelin että se menee ohi, ja että johtunee siitä muusta ahdistuksesta mitä siihen aikaan elämässäni oli vaikka kohdistuikin aivan ihmeellisellä tavalla mieheeni. No, nyt vain on niin että tuo ahdistus ei ole kadonnut minnekkään ja vaivaa minua todella paljon! Suhteessamme on intohimoa, tykkäämme ja nautimme seksistä molemmat erittäin paljon, meillä on pitkälti samat harrastukset, nauramme paljon, meillä on todella hyvin yhteenkäypä huumorintaju, pystymme keskustelemaan kaikista asioista jne. Kaikki vain silti tuntuu olevan ihan sekaisin oman pään sisällä. Olen aiemmin ollut kaksi kertaa vakavammassa parisuhteessa, ensimmäinen kesti noin 1.5v, toinen 2.5v, eli ei mitään superpitkiä mutta asuin molempien kanssa yhdessä. Nämä suhteet (kuten kaikki muutkin, ne lyhemmätkin) ovat olleet sellaisia että en ole edes halunnut sitoutua kunnolla, ja elänyt aina niin että kiva päästä radalle ja pyörittelemään miehiä ja iskemään niitä ja flirttailemaan jne - siis oikein kevytkenkäistä elämää. Ja molempia aiempia miehiäni olen pettänyt rankalla kädellä. No, tämä uusi mieheni on avannut silmäni parisuhteille, ja kunnioitan ja rakastan nykyistä miestäni erittäin paljon, enkä voisi ikinä kuvitella tekeväni hänelle niinkuin exilleni olen tehnyt, enkä edes tunne halua enää ketään muita miehiä kohtaan, eikä baareissa käyminen, uusien tyyppien tapaaminen jne tunnu enää yhtään miltään muulta kuin vastenmieliseltä!! Tämä kaikki muutos ajatusmaailmassa tapahtui kuin salama kirkkaalta taivaalta kun tapasin nykyisen mieheni! Ja olen päättänyt haluta olla tässä suhteessa, ja voisin helposti kuvitella mieheni mahd tulevien lapsieni isäksi. No, yllättävää, että kun löydän miehen jonka kanssa tuntuu kaikki sujuvan, ahdistun ihan mielettömän paljon siitä! Olen miettinyt kuinka paljon tuo burn out ja siitä johtuvat olotilat (masennus, ahdistus) vaikuttivat suhteen alkuun, onko tässä suhteessa sittenkin jotain mikä ahdistaa, vai onko se vain se että ensimmäistä kertaa elämässäni olen aidosti sitoutumassa ihmiseen ja kaikki nämä muutokset mitä itsessnäi on tapahtunut ja tapahtuu! Kuinka vaikeaa voikaan elämä olla! No, olen ajatellut että annan ensi talven vielä aikaa itselleni, jos saisin oman elämäni "kuntoon", oman arkeni taas rullaamaan. Burnoutin syntymiseen johti liian suuri määrä stressiä, opinnoista ja töistä. Nämä syyt ovat poistuneet, joten sen suhteen ei ole ongelmaa. Olen nyt kesän lomaillut ja rentoutunut, ja olotila sinänsä alkaa olla kunnossa, uupumuksen jälkiä ei enään ole, masennus on pois, samoin ahdistus suurelta osin - paitsi se, mikä kohdistuu mieheeni! Olenkin monesti sanonut, että oikea mies väärään aikaan, kumpa hän olisi tullut elämääni sen jälkeen kun olisin saanut itseni parempaan kuntoon - tämä on juuri tätä elämän vaihtelua, kun se ei mene käsikirjoituksen mukaan! Nyt kun muu elämä alkaa olla parempaan päin, mieheni ahdistuaa minua silti, pelkään että ahdistus johtuu siitä että hän on minulle vain keino selvitä vaikeista ajoista yli, pelkään että ahdistukseni joudutti suhteen etenemään henkiseen kuntooni verraten liian nopeaa, pelkään ihan kaikenlaista hullua siksi, että psyykeeni oli pirstaleina kun tavattiin - vaikka sisimmässäni tiedän, että mikään näistä peloista ei ole totta! Tästä taisi tulla aikamoinen vuodatus, huoh, tätä tarinaa voisi jatkaa niin pitkästi! No, kaipaisin vain jonkinlaista vertaistukea, siis kokemuksia siitä kuinka tällainen ahdistus voi peilautua parisuhteeseen, vai onko tässä kuitenkin täydelliseltä tuntuvassa suhteessa jokin sittenkin pilalla, jokin mitä en vain näe vai mikä ihme minua ahdistaa?! No, olen kaikenmaailman parisuhdeahdistusketjut lueskellut miettiessäni mikä minua vaivaa, ja en sitten missään törmännyt tähän asiaan siltä kannalta että mitenhän paljon tämä mun jo ennen parisuhdetta ollut ahdistus vaikuttaa tähän ahdistukseen mitä tunnen miestäni kohtaan?! Keskustelut mitä netistä löysin koskivat lähinnä sitä perinteistä kuviota että ollaan oltu pitkään yhdessä, intohimo puuttuu, alkaa ahdistamaan.. mistään en asiaa löytänyt niinpäin, että mitä se oma ahdistus sille parisuhteelle tekee. Ikävä todeta, mutta aiemmat parisuhteeni ovat olleet sitä luokkaa, että jos jokin on alkanut ahdistamaan, on voinut todeta että no problem, en tämän tyypin kanssa kuitenkaan tule olemaan loppuelämääni. Ja ahdistus on "yllättäen" hävinnyt. No, nyt on tilanne että haluaisinkin olla parisuhteessa, ja se ahdistaa. Huoh. Niin, taustatietona, ikää neljännesvuosisata, ja vaikka miesten suhteen en mikään untuvikko olekaan, olen aika tehokkaasti onnistunut elämään elämääni miettimättä asioita sen kummemmin. Kun viimetalvi (ehkä jopa kaivatusti) pysäytti minut ajattelemaan elämääni eikä vain menemään höyryveturin lailla eteenpäin, löydänkin itseni painimassa ihan uudenlaisten ongelmien kanssa. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa ISÄ?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Raskauden keskeytys
22 min sitten
Liblikas
0 Viestiä
Lapsen saaminen
2.
"Liikevaihdoltaan maailman suurin yritys, amerikkalainen vähittäiskauppajätti Walmart luopuu useista DEI-käytännöistä, kertoo CBS News."
32 min sitten
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Kepu haluaa vaihtaa kansan
36 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
4.
"Kansalaisuuden saamisen edellytyksiä tiukennetaan – ministeri Rantanen: “Suomen kansalaisuus ei ole automaatio”"
39 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
5.
"Koulu Helsingingin Pukinmäessä ajautui kaaokseen: Syynä joukko väkivaltaisia oppilaita"
Tänään 12:37
vierailija
6 Viestiä
Aihe vapaa
6.
"Lakivaliokunta iloitsee silpomisen rangaistavuuden selkeytymisestä – “Perussuomalainen oikeusministeri tarvittiin tämän lain säätämiseksi”"
Tänään 12:32
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
7.
"Sisäministeriöltä lakimuutoksia turvapaikkaprosessiin – lomailua lähtömaissa ei enää sallittaisi"
Tänään 12:30
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Vihreiden ja vasemmistoliiton talousvaihtoehto järkyttää: Säästöjen ja työllisyystoimien perumista, lisää veroja, lisää maahanmuuttoa ja..."
Tänään 12:28
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
"Helsinkiläinen koulu jakoi äidinkielen tunnilla härskin seksikirjan oppilaille luettavaksi – ”Hinkkausseksiä”, ”Kuinka k****n saa syvälle suuhun”"
Started by vierailija
Maanantai klo 15:28
Luettu: 1K
Aihe vapaa
2.
Suomessako ei korruptiota? Opetushallitus tilaa kieltenopetusta käsittelevän selvityksen RKP-taustaiselta ajatushautomolta, ja yllätys yllätys...
Started by vierailija
Sunnuntai klo 23:37
Luettu: 753
Aihe vapaa
3.
Kauppalehti: Pääkirjoitus - OrpoPurran arvonlisäverojen nosto on osoittautumassa virheeksi
Started by vierailija
Sunnuntai klo 22:58
Luettu: 637
Aihe vapaa
4.
”Ilkeät kielet kertovat, ettei Sanna Marin muun muassa tervehtinyt loppuaikoinaan kollegoitaan eduskunnassa.” -No nehän on rehellisiä, ei ilkeitä!
Started by vierailija
Maanantai klo 11:57
Luettu: 540
Aihe vapaa
5.
Ärsyttää naapurien välinpitämättömyys
Started by viisikymppinen isoäiti
Maanantai klo 09:55
Luettu: 474
Aihe vapaa
6.
Miksi Euroopan pitäisi rahoittaa Ukrainan sotimista?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 10:16
Luettu: 471
Aihe vapaa
7.
Yhteys poliisiin tai lääkärille? Sillä vastuunkantajana on ikävä tehtävä: Tuntemani iäkäs autoilija on vaaraksi liikenteessä itselle ja monille muille
Started by vierailija
Sunnuntai klo 20:25
Luettu: 464
Aihe vapaa
8.
Relaatio 1071
Started by vierailija
Eilen 12:45
Luettu: 404
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Keski-ikäistyminen on perseestä.
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
3.
"Liikevaihdoltaan maailman suurin yritys, amerikkalainen vähittäiskauppajätti Walmart luopuu useista DEI-käytännöistä, kertoo CBS News."
Latest: AivanSama
2 min sitten
Aihe vapaa
4.
"Helena Koivu asettaa Kaksoiselämää-podcastissa ehdot tulevalle kumppanilleen."
Latest: vierailija
7 min sitten
Aihe vapaa
5.
"Koulu Helsingingin Pukinmäessä ajautui kaaokseen: Syynä joukko väkivaltaisia oppilaita"
Latest: vierailija
8 min sitten
Aihe vapaa
6.
Onnenarpa ja Janne Antin
Latest: vierailija
16 min sitten
Aihe vapaa
7.
nyt nolottaa
Latest: viisikymppinen isoäiti
17 min sitten
Aihe vapaa
8.
Lopettas jo kitinän, ei kukaan lie pakottanut selviytyjiin
Latest: viisikymppinen isoäiti
18 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Perhe-elämä
parisuhde & ahdistus + omat tunteet?!
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
