Parhaat keinot MOTIVOIDA lasta KOULUSSA "MENESTYMISEEN"?

[koulunkäynti]

Moi!

Meillä on kaksi lasta, poika 13 ja tyttö 11. Tyttö on ain hoitanut koulun moitteetta, huonoin numero varmaan ikinä on 7,5. Hoitaa itse läksyt, kokeisiin yleensä katsotaan vähän yhdessä. Koulukamat on mukana, ei rakasta koulua, mutta hoitaa sen silti hyvin. Oppii nopeasti (tai normaalisti) eli kun on tunneilla niin pääosin oppii siellä jo asiat.

Pojalle koulu on aina ollut vaikeampaa. Läksyt tekee, mutta lähes aina hutaisten, eikä lue lukuläksyjä. Nyt yläasteella saa pistareista usein kutosia, huonompiakin on nähty. Kokeihin ei millään lukisi, tai periaatteessa lukee (kirja kädessä mutta miettii muita, juttelee, kurkkii telkkua jne) parit vikat päivät ennen koetta minä sitten "kuulustelen" eli käytönnössä yritän opettaa koealueen asiat. Hän ei osaa etukäteen miettiä mitä lukee milloinkin ja jotenkin hänen on vaikea tietää osaako hän asiat vai ei (yleensä kuvittelee osaavansa eikä sitten osaakaan) Kokeista saa 7, viimeksi tuli kutonen matikan kokeesta.
Nuo numerot riittäisivät ihan hyvin, JOS hän "saisi ne itse", eli tekisi läksyt ja lukisi kokeeseen jne. Nyt ennen koetta koko perhe kärsii siitä, että iltakausia yritän pikaopettaa asiat. Kaikki väsyvät. Pojalle koulu ei ole noin helppoa kun tytölle, hän ei samalla tavalla hahmota kokonaisuuksia ja opi tunnilla (no en tiedä keskittyykö hyvin)

Toisaalta tiedän, että pitäisi ehkä jo antaa olla. Kaippa lapsi sitten herää kun kokeesta tulee vitosia tai nelosia, mutta millään ei haluaisi hänelle sitäkään. Omassa huoneessa on tietokone ja koneella tykkää olla, välillä on rajoitettu siellä oloa tuntiin, välillä niin että ensin läksyt ja sitten koneelle jne. Mikään ei silti oikein vaikuta asiaan. Sama tilanne oli koko alasteen nyt jo siis lapsi yläasteella, (kone tuli huoneeseen vasta kun aloitti ylästeen) lukioikäistä ei kai äiti enää voi "pakottaa opiskelemaan" (joka ei tietysti ole tarkoituskaan)...=)

Itse harmittelee jos saa huonon numeron ja on onnellinen hyvistä, silti se motivaatio ei kanna niin kauas, että muuttaisi käytöstään. Lapset on erilaisia, eikä mitään professoria hänestä tarvi tullakaan, kivaa vaan olisi, että oppisi huolehtimaan asioistaan, löytäisi kivan ammatin jne. Kouluun hän menee aina mielellään ja siellä viihtyy hyvin, Kavereilla koulu menee yhtä hyvin tai huonommin. Jossain vaiheessa myös koitin sitä, että joka päivä piti näyttä mulle läkst ja satunaisesti kyselin kappaleista, sekin tuntui niin naurettavalta kun kyseessä on jo iso poika ja hänen kouluasiansa.

Mitkä keinot teillä toimii?

 

[piina]

Kuulostaa tutulta. Meillä on 7lk ja 6lk pojat ja ihan samoissa ongelmissa pyöritään. Isompi kyllä lukee niitä aineita, jotka häntä kiinnostavat, mutta ne mitkä ei niin ei. Yhdessä läksyjen tekeminen ei enään onnistu eikä onnistunut viimekään vuonna... ainakaan hyvin. Paremmin menee, kun itse ottaa vastuun, enkä minä. Kun yritin ottaa vastuuta, niin vielä vähemmin poika teki mitään (murkkuikä oli viime vuonna ihan kamala muutenkin).

Nuoremman pojan pyydän vielä usein näyttämään läksyt ja englannin sanoja kyselen. Käsken hänen lukea sanoja ja hän lukee hetken ja sitten pyytää kyselemään... yleensä ei sanoista osaa tuossa vaiheessa kuin 1-2 koko kappaleesta... lukee taas ja taas kyselen... lukee vielä ja sitten mäkään en enään ehdi jatkuvasti kyselemään kun on muitakin hommia tehtävänä..

 

[ap. vielä]

Kuulostaa tutulta. Meillä on 7lk ja 6lk pojat ja ihan samoissa ongelmissa pyöritään. Isompi kyllä lukee niitä aineita, jotka häntä kiinnostavat, mutta ne mitkä ei niin ei. Yhdessä läksyjen tekeminen ei enään onnistu eikä onnistunut viimekään vuonna... ainakaan hyvin. Paremmin menee, kun itse ottaa vastuun, enkä minä. Kun yritin ottaa vastuuta, niin vielä vähemmin poika teki mitään (murkkuikä oli viime vuonna ihan kamala muutenkin).

Nuoremman pojan pyydän vielä usein näyttämään läksyt ja englannin sanoja kyselen. Käsken hänen lukea sanoja ja hän lukee hetken ja sitten pyytää kyselemään... yleensä ei sanoista osaa tuossa vaiheessa kuin 1-2 koko kappaleesta... lukee taas ja taas kyselen... lukee vielä ja sitten mäkään en enään ehdi jatkuvasti kyselemään kun on muitakin hommia tehtävänä..

Kiitos vastauksesta!! Kun mietin itseäni samanikäisenä niin en myöskään mikään hurjan menestynyt ollut, mutta toisaalta esim. enkussa vanhemmat ei yhtään osanneet auttaa ja yleensä kieliopit jäi tajuamatta. Nyt itse osaa auttaa ja mielellään niin katsookin yhdessä, koska tunnilla se aika on niin rajallista. Lapsi oppii kyllä silleen hyvin, että jos heillä on vaikka sanakokeet niin itse saa täysin niinhin opetella ja pääseekin läpi. Mutta jos on pistarit niin ei pääse läpi, eli jonkinaleinn kontrolli pitää olla että kiinnostaa.
Meillä myös osa aineista menee hyvin, esim. köksön ope on erikseen kehunut ja se jos mikä tekee tietysti hyvää lapselle ja tämän itsetunnolle.
Kaippa sitä täytyy koittaa jotenkin hivuttautua kauemmas ja yrittää ohjata ottamaan enemmän vastuuta.
KIITOS VIESTISTÄSI!