kerro pliisTiedän täysin kivuttoman ja varman tavan mutta en kerro sitä koska en halua lukea lehdestä että joku nuori päätti päivänsä juuri siten.
Huono homma ku tääl päin ei mee Junia, joutuu liikkumaan sen takia kauemmas.Junanradalle, niin, että niska on kiskoilla. Et tule katumaan!
Ei mitään riskiä kitumisesta, kun pää irtoaa torsosta. Nopea!
Tietenkään se nyt ei masentunutta ihmistä hirveästi kiinnosta, mutta mä olen aina ajatellut ettei itsemurhaa saa tehdä niin, että siinä aiheutetaan jollekin muulle pahaa. Siis ei mennä junan alle tai ajeta rekkaa päin. Syyttömiä ne tappokoneen kuljettajat ovat sen itsemurhaajan ongelmiin. Se on kuitenkin niin kova paikka kun joku räjähtää tuulilasiin, että siinä voi mennä työkyky loppuiäksi. Tai rekkakuskille tulla kolari, jonka seurauksena joutuu pyörätuoliin ja kyydissä ollut myrkkylasti hajoaa ojaan ja valuu pohjavesiin.Huono homma ku tääl päin ei mee Junia, joutuu liikkumaan sen takia kauemmas.
Voisin mennä junan alle hyvin.
Miksi? Mikö elämässäsi on niin perustavanlaatuisesti rikki ettei kannata edes yrittää?Mä mietin kovasti ja toivon että rohkaistun tekemään itsemurhan ennen koulujen alkua.
En ole tuo, jolta kysyt, mutta vastaan yleiseltä kannalta. Kysymys pitäisi asettaa toisin päin. Eli miksi pitäisi yrittää? Täytyy ymmärtää, että uskonnottomalle ihmiselle elämä ja kuolema ovat sinällään yhdentekeviä asioita. Toinen on elämää ja toinen on sitä, että ei ole mitään.Miksi? Mikö elämässäsi on niin perustavanlaatuisesti rikki ettei kannata edes yrittää?
Ei kannata, itsemurhan miettiminen on vain hetki elämästä. Miten voit vihata elämää jota et ole vielä täysin elänyt?
Eikö olisi helpompi erota huonosta suhteesta, kurjasta työpaikasta, muuttaa toiseen kaupunkiin, aloittaa uuden opiskelun, ihastua ja rakastua..... Minulle tapahtui niin kun otin ohjat omiin käsiini ja lopetin kaiken muun paskan paitsi en itseäni. Suosittelen kokeilemaan.Täysin helposti. Elämä ei yleensä muutu paremmaksi vaikka kuinka yrittää vaan tulee vain lisää kakkaa niskaan. Lisäksi monella ihmisellä (ainakin itselläni) on selvä velvollisuus päättää päiväni etukäteen koska siitä ei ole mitään muuta kuin hyötyä yhteiskunnalle ja läheisilleni.
Yhteiskunnalle olen lähinnä kuluerä vaikka käynkin töissä enkä saa mitään tukia ja vaimo saisi vakuutuksesta neljännesmiljoonan.
Tällaista vastaan ei voi kiistellä
Olen 31 ja omanhengen riisto on muhinut valehtelematta 20 vuotta ja se tuntuu vaan vahvistuvan.Elämällä ei ole itseisarvoa. Kun Elämä muuttuu kärsimykseksi, on itsemurha oikea ratkaisu. Eikö se olisi melko itsekästä läheisiltäni vaatia hengissä pysymistäni, jotta heillä ei tulisi paha mieli hetkeksi?
-AP
Jos Suomi ahdistaa niin rohkeasti muutto jonnekin muualle. Voi aueta ihan uusi elämä. Ja mitä tietotulvaan tulee niin se on helppo ratkaista laittamalla kaikki älylaitteet kiinni. On turha yrittää kantaa koko maailman murheita omilla hartioillaan kun ei se auta mitään. Oman elämän vaihtoehdot on se juttu ja jos niitä ei kokeile niin ei voi tietää mitä kaikkea odotettavissa on.Olen 31 ja omanhengen riisto on muhinut valehtelematta 20 vuotta ja se tuntuu vaan vahvistuvan.
En usko että ketään haluaa kuolla ei edes itsemurhan tehneet.
Mutta kun ei vaan ole motivaatiota elääkkään, koska se ei vaan tunnu sen arvoiselta, varsinkaan suomessa missä ihmiset on kirjaimellisesti, kuin
Keskiajalta.
Ja nyt varsinkin, kun maailma on enemmän sekaisin, kun koskaan.
Kaikki sukupuolen vaihto ja neutraalius sonta, sekä woke pelleily.
Some saa tänäpäivän kaikki kirjaimellisesti hullut mielenvikaset yhteen ja valtiot sekä yritykset miellyttävät näitä vaan sentakia ettei bisnes kärsi, mutta vain kokomaailma kärsii sivussa.
Suomalaiset ei tätä nää (vielä) , kun suurin osa on käpykylien juntteja, eikä välitä muusta kun että saa olla rauhassa omassa kuplassa, omassa käpykylässä.
KERROTiedän täysin kivuttoman ja varman tavan mutta en kerro sitä koska en halua lukea lehdestä että joku nuori päätti päivänsä juuri siten.
Syödä kaikkea mahdollista hyvää ja paljon. Maiskis!Eli mikä olisi paras (helpoin, kivuttomin, siistein, nopein) tapa tappaa itsensä?
Tiedän täysin kivuttoman ja varman tavan mutta en kerro sitä koska en halua lukea lehdestä että joku nuori päätti päivänsä juuri siten.
Miksi minun pitäisi välittää kärsimyksestä, jota läheiset itsemurhani jälkeen mahdollisesti kokevat, kun ei läheisetkään välitä minun kärsimyksestä silloin, kun olen vielä elossa?Läheiset kärsii jos edes mietitte tuota keinoa päästä elämästä