Viime viikolla kaveri mökillä sain myrskytuhoa raivatessani pahan haavan yläreiteen. Kaveri ajoi minut ensiapuun.
Hoitaja käski ottaa kaikki housut pois ja mennä tutkimuspöydälle selälleni. Lääkäri tutki haavaa ja yhtäkkiä havahtui: täällähän on tuttu mies! Hän tarttui penikseeni ja sanoi: "Muistatko Liisaa? " Ihan varmasti muistin, kuten myös kullini muisti ja otti tukevan tervehdysasennon.
Liisa tikkasi ja sitoi haavan ja kyseli seuraavan päivän ohjelmaani, koska hänellä on vapaapäivä yön jälkeen. Sanoin olevani kaverin mökillä ja periaatteessa vapaana. Liisa antoi osoitteensa ja käski tulla 14 aikaan "päiväkahville", jos maistuu.
Menin sovittuun aikaan kukkapuskan kanssa ja Liisa avasi oven Eevan asussa ja laittoi kukat maljakkoon ja vei minut makuuhuoneeseen. Siellä oli suurin sänky, mitä olen nähnyt. Kyselin, missä Liisan mies on. "Tänään se olet sinä, ensi viikolla joku muu! Nyt muistellaan menneitä. Housut pois! Nyt on sinun vuorosi saada hyvitys siitä vuosien takaisesta helpotuksesta, jonka minulle annoit!"
Täytyy sanoa, että en kaikkina poikamiesvuosinani ole sellaista hoitoa muilta saanut. Olisi kyllä luonnonlahjan ja ammattitaidon haaskausta, jos Liisa menisi avioon. Hän antoi puhelinnumeronsa siltä varalta, että tulen toiste mökille. Liisalla on periaate, että sama mies uudelleen aikaisintaan puolen vuoden kuluttua, ettei kyllästy eikä rutinoidu. Fiksu nainen.