Paras lapsuus

[mielestänne]

Onko teillä tietty ideaalikuva siitä mikä olisi ollut paras lapsuus, ja annatteko/pystyttekö antamaan sen omille lapsillenne?

Oma isäni oli alkoholisti ja vanhempani erosivat kun olin ensimmäisellä luokalla. Lapsilleni annan alkottoman lapsuuden ja ehjän perheen. Olisi ollut hienoa saada harrastaa ratsastusta enemmän, mutta raha asetti ehdot. Toivon pystyväni edes samaan. Olen ollut aina ylpeä äidistäni, isästäni en niinkään. Toivon ja uskon, että lapseni molemmista =)

 

["vieras"]

mielummin eronneet vanhemmat kuin riitaisat ja sellaiset jotka eivät rakasta toisiaan. jos ei pysty kustantamaan kallista harrastusta lapselle, olisi mietittävä joitain ilmaisia mukavia puuhia joita voi tehdä vaikka koko perhe yhdessä. ei kallis harrastus ole välttämättä onnellisuuden tae.

Itsekin jouduin lopettamaan 13 vuutiaana mieluisan harrastuksen vanhempien rahatilanteen takia vaik kumpikin kävivät töissä ja alkoholiin yms. ei mennyt rahaa.

meillä tavallinen perhe nyt mutta kalliisiin harrastuksiin ei ole varaa mutta uskon että lapsistani kasvaa silti tyytyväisiä lapsia. rakkautta, rajoja ja välittämistä vaikka kliseeltä kuulostaakin.

 

[älykkö]

mulle ideaalikuva on rauhallinen lapsuus. ei sännätä koko ajan, saa olla ja miettiä maailman menoa omassa tahdissaan, jos ei ole mitään pakottavaa syytä poiketa rutiinista. sitten jos loppuu tekeminen, niin vanhemmat tulee ja paneutuu asiaan, ja keksitään yhdessä tekemistä. mutta välillä toteavat vain, että tule vaikka pitelemään seinää pystyssä jos tylsää on.

se on tosiaan tärkeintä, että löydetään sopiva tasapaino kiinnostuneisuuden ja silleen jättämisen väliltä. eikä missään nimessä hukuteta ihmistainta tavaraan ja kiireeseen, tai toisaalta jatkuvaan poissaoloon.

sen verran saisi olla retkiä, matkustamista ja ekstrajuttuja, että ei mökkiinnytä kuitenkaan. ja se olisi hyvä, että vanhemmat olisivat kiinnostuneita lasten sosiaalisista suhteista ja ehdottaisivat ratkaisuja ongelmatilanteisiin.

eroa ei tulisi, vanhemmat tulisivat päällisin puolin toimeen, kuri ei olisi armeijalaatua, patistus ja painostaminen olisivat minimissä. sopivasti eläin- ja luontokontakteja ja riittävän laaja ystäväpiiri vanhemmilla, jotta lapset tuntevat luontevasti kuuluvansa laajempaan yhteisöön.

aika ison osan onnellisen lapsuuden aineksista sain itse, ja yritän ne välittää edelleen. suhteellisen tyytyväinen olen toistaiseksi onnistumiseenkin.

 

["Lillukka"]

Mulla oli paras lapsuus! Asuttiin maalla,ei ollut nukkumaanmeno aikoi, mutta mentiin kyllä silti ajoissa nukkuu. oli ponia ja kymmenen koiraa(silloin kun pennut tuli), kissaa,kanii,marsuu,rottaa.

Kaikissa maatalon hommissa olin mukana pienestä pitäen,ajoin traktoria 5vuotiaana Toki äiti oli mukana.

Oli vaan niin leppoisaa ja tykkäsin elämästä

 

["vieras"]

minulle riittäisi se, ettei olisi alkoholiongelmaa laisinkaan muuten oli ihan hyvä lapsuus, viina vei äitiä (ja vie edelleen), isä on "kunnon kansalainen"

eli alkottoman lapsuuden aijon tarjota lapsilleni, en siis tipatonta, mutta koskaan en aijo ottaa kaatokännejä lasteni edessä, rymytä, oksentaa, huutaa, haukkua ja tapella, käydä käsiksi lapsiini, EN KOSKAAN!

nyt esikoinen on 1,5vuotias, toinen syntyy toukokuussa ja uskon että pystyn olemaan hyvä äiti/vanhempi lapsilleni ainakin tähän saakka on mennyt hyvin
aijon myös antaa lapsieni näyttää tunteensa, oli ne hyviä tai huonoja.. meillä ei enää tunteita piilotella niinkuin minun laspuudessani!

itse kävin 4 vuotta terapiassa ennenkuin aloin edes harkitsemaan lapsia, jotta itse olisin ehyt ihminen joka pystyy peilaamaan lapsilleen ehjää elämää..

 

["muu"]

Itselläni on ollut ihan hyvä lapsuus, vaikka vanhemmat ovatkin eronneet ja olen muuttanut monen monta kertaa = vaihtanut myös koulua, elämäni aikana. Aikuisena olo on ollut aina ihan "ehjä", mutta elämän realiteetit ovat olleet tiedossa. En ole siis elänyt sellaisessa onnellisessa kuplassa.

Lapselleni haluaisin tarjota pysyvyyttä ja läsnäoloa noin niin kuin pääasiassa. Että ei muuteltaisi ja ettei minulla olisi kiire työelämässä, eikä miehelläkään. Olemmekin järjestäneet asiat niin, että molemmilla on maksimaalisesti aikaa lapsen kanssa. Haluan itsekin nauttia näistä lapsuusvuosista niin täysillä kuin mahdollista, joten hoidamme lapsen mieheni kanssa kotona toiv. eskariin saakka. Sisaruksia emme valitettavasti mahdollisesti halua tarjota, se pitäisi tehdä oman jaksamisen kustannuksella. Onneksi meillä on suuuuuuri suku ja pojalla on paljon rakkaita serkkuja, tätejä, enoja ja mummuja. Haluan elää sosiaalisesti aktiivista elämää lapsen kanssa, että oppii arvostamaan ystäviään ja perhettään yli kaiken. Mikään ei ole tärkeämpää kuin hyvinvoivat ihmissuhteet.

Tavaraa oli itselläni lapsuudessa liikaa, miehellä liian vähän. Yritämme löytää kultaisen keskitien = tavaraa on hyvässä järjestyksessä sopivasti ja tarpeettomia kierrätetään. Niin saa aina tilaa uudelle. Meillä on talousasiat paremmin kuin hyvin, mutta en missään tapauksessa halua hukuttaa lasta tavaroihin, elämyksiin tai harrastuksiin. Elämässä pitää olla tasapainoa ja rauhallisuutta. Aikaa istuskella, jutella ja halia. Lapsen ensimmäiset vuodet panostamme yhteiseen oleminseen sen sijaan, että tarjoaisimme "laatuaikaa" jossain elämyskeskuksissa.

Alkoholinkäyttö on ollut omassa perheessäni toisinaan yliampunutta, vaikka vanhemmillani ei alko-ongelmia olekaan. En halua, että lapsi näkee ikinä vanhempiaan humalassa, mutta käytämme alkoholia jopa päivittäinkin juoden lasin viiniä. Se on ihan normaali asia meidän 2v:lle

Ja toivottavasti pysymme yhdessä. Nyt on seitsemän yhteistä vuotta takana, ja toivottavasti vielä 50 lisää edessä. Kyllä tuo mies tuntuu edelleen sielunkumppaniltani.

 

["muu"]

#6 lisää: Koska olemme sen verran etuoikeutettuja, haluamme myös tarjota lapsellemme elämää olennaisesti helpottavan asian, eli velattoman asunnon tai vanhemmilta lainan siihen, jotta taloudelliset pakot eivät olisi elämää määrittäviä asioita. Me olemme sen saaneet ja siitäkin huolimatta arvot ovat pysyneet, eikä kulutusmopo ole karannut lapasesta (ja tähän huomautuksena, että asumme aika vaatimattomasti todellisessa lähiössä kolmiossa, ei kantakaupungissa ). Pitää vaan tehdä paljon pohjatyötä, että lapsi sitten tulevaisuudessa ymmärtää oman etuoikeutetun asemansa ja käyttää sitä oikein. Oikein ei tarkoita maksimihienoa asuntoa ja audia, näitä statusjuttuja.