"Paras kaveri?"

Mieltäni painaa yksi juttu ja mietin, kenelle siitä voisin puhua. Ja aikani mietittyäni totesin, että ei minulla ole sellaista kaveria, kenelle siitä voisin puhua
Olen aina kuvitellut, että minulla on useitakin hyvä ystäviä, joiden kanssa pystyn jakamaan asioita, mutta sellaista "yhtä ylitse muiden" minulla näköjään ei ole. Ja se on aika surullista :-(

Onko kaikilla muilla ns. paras kaveri, joille voi kertoa ihan mitä tahansa, siis IHAN MITÄ TAHANSA?

 

Kerro mulle , mä kuuntelen =)

 

mulla ei ole

 

oli ennen... nyt ois paljon puhuttavaa mutta kelle puhusin? miehelle kyllä voin kertoa kaikesta mutta kaveria on oikeastikki ikävä

 

No ei oikeastaan, enää. Olen jo tottunutkin siihen ettei ole ketään kenelle puhua.

 

Kerro mulle , mä kuuntelen =)

Kiitos, mutta tällä palstalla olen jo saanut niin paljon paskaa niskaan, että ei kiitos

 

Ei ole. Nytkin haluaisin puhua eräästä menneisyyteen liittyvästä asiasta ja tajusin hiljattain että kukaan, joiden kanssa olen nyt kaveri, ei tuntenut minua silloin eikä näin ollen voisi ymmärtää mistä on kyse.
Paljon on ns. hyviä kavereita, mutta ihan kaikkea ei viitsi heidänkään kanssaan puhua.

 

On...mun sisko on mun paras kaveri ja hälle voin puhua ihan mistä tahansa. Lisäksi mulla on muutama kaveri jolle kyllä koen pitkälti myös pystyväni puhumaan kaikesta

 

Oli ennen. Sit kun hän sai lapsia ja minä en, ilmoitti ettei halua olla tekemisissä koska he tarvitsee kaveripariskunnan joka on "samassa elämäntilanteessa" = lapsia.

No, ehdittiinpä me semmonen 10 vuotta olla parhaita kavereita. Että se siitä mun ihmistuntemuksesta.

 

Ei ole. Tänään viimeksi surin asiaa. Kaipaan kovasti ystäviä.

 

oli ennen... nyt ois paljon puhuttavaa mutta kelle puhusin? miehelle kyllä voin kertoa kaikesta mutta kaveria on oikeastikki ikävä

Niin, mullakin oli ennen, mutta mihin ne nyt on kadonneet? :/

 

Emmä oo mikään paskanheittelijä.. Mä olen ihmetellyt tota, että aina etsitään kaveria ja ystävää ja sit kun sanoo, että "mä voisin olla sulle ystävä tai kaveri" niin vastassa on syvä hiljaisuus.

 

Emmä oo mikään paskanheittelijä.. Mä olen ihmetellyt tota, että aina etsitään kaveria ja ystävää ja sit kun sanoo, että "mä voisin olla sulle ystävä tai kaveri" niin vastassa on syvä hiljaisuus.

Sori, en tarkoittanut että sä oisit paskanheittäjä, mutta sitä tulee tosi varovaiseksi, kun tarpeeksi on sitä paskaa niskaan täällä saanut :-(

 

mulla ei ole parasta kaveria. muutama ystävä. ihana perhe. näillä mennää

 

Kyllä mulla nyt on Ja se tuntuu tosi kivalle..

Tosin pelkään aina että ihmiset vaan kyllästyy muhun ja mun juttuihin, ehkä se taas jossain vaiheessa tapahtuu. Mut nyt musta on mukavaa että on edes yksi ihminen jota (ehkä) uskallan sanoa ystäväksi..

 

ei ole mullakaan.. :/

 

Ei mullakaan ole sellaista ystävää, jolle voisi kertoa ihan mitä vaan. Mutta mulla on riittävästi ystäviä, jotta jokaiselle haluamalleni asialle löytyy kyllä kuuntelija. En edes haluaisi rasittaa parhaimpia ystäviäni joillan työasioilla.

 

oli ennen... nyt ois paljon puhuttavaa mutta kelle puhusin? miehelle kyllä voin kertoa kaikesta mutta kaveria on oikeastikki ikävä

Niin, mullakin oli ennen, mutta mihin ne nyt on kadonneet? :/

sanoppa se. miksi silloin ku he tarvivat apua niin olin paikalla kuuntelin ja autoin nyt ku itte halvaisin vain porista niin ei näy ei kuulu?

kahte kaveria autoin muutossa, erosivat. toinen jopa asu meillä vajaan kk nyt on etääntyny kokoajan.. viimisin oli ku peru kummi homman...

 

Ennen oli monta "parasta ystävää", jokainen oli sitä omalla tavallaan ja vähän eri yhteyksistä. Nyt oma elämä on niin hektistä, että kavereita ja ystäviäkin, mutta tuntuu ettei niiden kanssa oikein ehdi viettää aikaa eikä vaihtaa kuulumisia niin usein, että sitten kun jotain tapahtuu niin voisi luontevasti soittaa ja purkautua/kertoa tapahtuneesta...kiva tietää, että muillakin on näin, koska välillä olen potenut tosi huonoa omaatuntoa siitä että olen antanut suhteiden rapistua tässä "ruuhkavuosien keskellä"...vaikka oikeasti tuntuu siltä välillä, että olen itse aina ollut se yhteydenpitäjä ja nyt kun en ole itse jaksanut niin sitten ne suhteet rapistuu. Surullista sekin Vai onko tämä vaihe, mikä menee ohi ja sitten taas virkistyy yhteydenpito monien samassa tilanteessa olevien kanssa? Mene ja tiedä.

 

Ei ole. Nytkin haluaisin puhua eräästä menneisyyteen liittyvästä asiasta ja tajusin hiljattain että kukaan, joiden kanssa olen nyt kaveri, ei tuntenut minua silloin eikä näin ollen voisi ymmärtää mistä on kyse.
Paljon on ns. hyviä kavereita, mutta ihan kaikkea ei viitsi heidänkään kanssaan puhua.

Ja osa syy on ehkä tässäkin, että ei tosiaan ole sellaisia "pitkäaikaisia" kavereita, joille ei tarvitsisi ihan alustapitäen kaikkea vääntää...

 

Noo on tässä, siitä vaan viestiä laittamaan jos on kaveria vailla !

 

on ja useita. mulla on 4 todella hyvää ystävää. joista 3:lle voin kertoa ihan mitä vaan. 1 sellainen joka ymmärtää mua melkeimpä missä asiassa vaan, on samanlainen lapsuus, nuoruus ja nyt elämän tilanne, se on tosi helpottavaa.

 

On mulla yksi hyvä ystävä. Ala-asteelta lähtien ollaan tunnettu ja häneen voin luottaa täysin (samoin hän myös muhun). :heart:

 

No ei ole. Ei edes yhtä hyvää kaveria, näemmä.

Mutta onneksi maailman paras sisko. :heart: Ja hyvänä kakkosena hyvin läheinen serkku. Mutta enpä heillekään voi ihan kaikkea puhua.

 

Ei ole. Tänään viimeksi surin asiaa. Kaipaan kovasti ystäviä.

SAmoin!! Ikävä että se alkaa vaikuttaa jo lapsiini kun olen aina surullinen ja masentunut....Voi sitä ilon päivää jos joku ystävistä pyytäis mua jonnekki tai tulis käymään. Ite oon monta kertaa pyytäny ja aina on muka jotain muuta menoa. Kenenkään kans ei voi juoruta enää paitsi mieheni...

Paras kaveri "hylkäsi" minut kun tulin raskaaksi kolme vuotta sitten,.,Tai no EX bestis!