paniikkihäiriöstä

[kase]

aattelin vain kysäistä teiltä joilla paniikkihäiriö et missä vaiheessa käännyitte ammattilaisen puoleen?olitteko kärsineet pitkään tästä kyseisestä sairaudesta ja kuinka paljon se rajoitti teidän elämää siinä vaiheessa ku hakeuduitte hoitoon?

Minulla on ollut paniikihäiriön oireita jo monta vuotta mut olen pärjännyt kun olen vältellyt hankalia paikkoja esim.julkisia tiloja.tämä on onnistunut jossain määrin koska olen kotiäitinä.Nyt sitten varasin muutama viikko sitten ajan ammattilaiselle ja sen jälkeen tuntuu et tämä paniikkihäiriö on aivan räjähtänyt käsiin..siis koko ajan huimaa ja aivan kummallinen olo..jalat vetelänä yms.en voi kuvitellakaan et lähtisin kotoa minnekään ku kotonaki aivan kumma olo.se aika on vasta viikon päästä sinne lääkärille.en tiiä miten pärjään sinne asti.
onko muilla kokemusta et ois näin yhtäkkiä menny näin pahaksi?
Mitä lääkettä olette saaneet ens hätään?
kiitos jos joku viittii vastata.

 

[milana]

Kyllä minulla (sekä psykiatrisena sairaanhoitajana että paniikkihäiriöisenä) on se kokemus, että melkeinpä mikä tahansa sairaus hoitamattomana pahenee. Ns. välttelemiskäyttäytyminen ei kerro paranemisesta tai paniikkioireiston hallitsemisesta, vaan sairauden vakavuudesta ja pahenemisesta. Upeaa, että olet uskaltautunut hakemaan ammattiapua itsellesi! Paniikkihäiriötä tulee hoitaa hyvin ja tarkasti, ehkäpä ihan hetkessä siihen et apua saa, mutta hiljalleen kyllä. Oikean lääkityksen ja annoksen hakeminen saattaa viedä aikaa, mutta kyllä se siitä hiljalleen lutviutuu.

Ehkäpä sinulla nyt oireet pahenevat ja lyövät ikäänkuin täysillä päälle, kun olet viimeinkin myöntänyt itsellesi, missä mennään. Jos olo on kovin tukala, soita ja yritä saada lääkäriaika aikaisemmaksi.

 

[kase]

kiitos vastauksesta.
lisää kaipaisin tietoa..

 

[peppiina80]

Minä olen murrosiästä lähtien kärsinyt paniikihäiriöstä ja olen sen kanssa pärjännyt vaihtelevasti. Se on kumminkin rajoittanut elämää. Olen vältellyt sellaisia tilanteita missä joutuu esiintymään yms. Opiskellessa kaikki esitelmät yms olivat tuskaa.... Ole hävennyt asiaa todella paljon.

Nyt olen 27 vuotias kolmen lapsen äiti. Sairastuin kolmannen lapsemme jälkeen raskauden jälkeiseen masennukseen ja ensi kertaa puhuin lääkärille paniikkihäiriöstä. Eli aika kauan olen sinnitellyt sen kanssa. Minulle kokeiltiin monia SSRI lääkeitä jotka auttaisivat paniikkihäiriöön sekä samalla masennukseen, mutta ne eivät minulle sopineet. Eli olenkin taistellut lääkekokeilujen kanssa masennuksestani lähtien. Tällä hetkellä on efexor kokeilu päällä ja olen saanut siitäkin monia sivuvaikutuksia....

Mutta paniikkihäiriöön olen saanut avun verenpaine lääkkeestä nimeltä proprall. Se ei ole rauhoittava eikä vaikuta keskushermostoon tai aiheuta riippuvuutta. Otan sitä puoli tuntia ennen jännittävää tilannetta 20-40mg ja se poistaa paniikkioireet. Jotkut käytää sitä myös säännöllisesti paniikki tuntemuksiin. Se kuuluu beetasalpaajiiin ja siis rauhoitaa paniikki häiriössä tulevia fyysisiä oireita. Eli estää käsien tärinää ja sydämen tykytystä yms. Jos oikein kamalan jännitävä tilanne on tiedossa niin olen yleensä otanut jotain lievää rauhoittavaa puolikkaan, esim. oxamiinia. Se ei niin pienenä määränä edes väsytä ja jos ei säännöllisesti käytä niin ei mitään muutakaan haittaa tule.

Eli rohkeasti vain lääkärin puheille. Mutta valitse kunnon lääkäri. Mieliisti psykiatri. Terveyskeskus lääkärit/ yleis lääkärit eivät paljoa asioista tiedä. Varaa vaika aika yksityiselle puolelle jos vain pystyt. Kunnalliselta puolelta on vaikea saada aikoja psyk. puolelle....

Itse en ole kuin vasta nyt pystynyt hyväksymään paniikkihäiriöni ja masennukseni ja tiedän kuinka vaikeaa niiden kanssa on elää. Mutta nämä ovat kumminkin kummatkin todella yleisiä vaivoja ja niistä puhuminen auttaa. Toivon että sinäkin löytäisit avun jostain :flower: :flower: