Paniikkihäiriöstä

\
Alkuperäinen kirjoittaja 07.05.2006 klo 22:32 vieras kirjoitti:
Mulla käytössä cipralexit,tarvittaessa temesta. Temestan vaikutus tulee vaan niin viiveellä et ei paljon lohduta...auttaaks se opamox sit heti?
Kyllä se aika nopeasti auttaa!
Oletko raskaana nyt, mä 27vk :hug:
 
priks
Mulla myös tulee paniikkikohtauksia. Yleensä iltasin ja varsinkin jos ajattelen asioita jotka liittyvät terveyteeni, tulevaisuuteen tai jos olen yksin lasteni kanssa kotona.
Lääkitystä en ole suostunut vastaanottamaan, enkä ole asiasta enää edes lääkärissä puhunut. Syytä en tiedä itsekään, miksi näin.
Yleensä kohtauksen tullessa avaan ikkunan tai menen parvekkeelle ja hengitän syvään, joskus laitan kädet suun ja nenän eteen ja hengitän niiden läpi. Ajattelen kovasti muita asioita, kävelen rauhallisesti.
Joskus olen mieheni ollessa juovuksissa saanut pahan kohtauksen, juuri siksi että totean olevani yksin lapsista vastuussa. On tunne että henki kulkee liian hyvin, eli hyperventiloin todella rajusti. Tuohon auttoi se, että menin suihkuun ja rauhotuin keinolla millä hyvänsä.

Ystäväni on suositellut joogaa paniikkihäiriön ja ahdistuksen hoitamiseen.
Hänellä itsellään kovilla lääkkeillä hoidetut ahdistus ja paniikkihäiriö olivat historiaa joogan aloituksen jälkeen. Ja sanoipa vielä että jos joskus tuntuu siltä että kohtaus tulee, rentoutusharjoitus helpottaa oloa.
Aion tuota itsekin kokeilla ja pyristellä irti näistä vaivoista.

Minulla paniikkihäiriö ja ahdistus juontaa juurensa lapsuudesta. Koin paljon turvattomuutta alkoholisti-isäni vuoksi, olin usein vastuussa siitä ettei talo palanut kännisen yökokkausten takia tms. Ja nyt, kun on omat lapset, yritän olla parempi vanhempi kuin omani olivat minulle. Sekin luo paineita ja ahdistaa toisinaan.

 
Mulla olllut lääkityksenä Zoloft-niminen lääke, joka lisää serotoniinia jonka vaje aivoissa aiheuttaa paniikkikohtaukset. Ns. kohtauslääkkeenä on ollut Xanor ja ovat tosi hyvin auttaneet. Tuo Zoloft oli joka päiväisessä käytössä ennalta ehkäisevänä ja Xanor tarvittaessa.
(kärsin tosi pahasta paniikkihäiriöstä n.vuoden) mutta tällä hetkellä ei ole ollut oireita.
Kannattaa rohkeasti ottaa puheeksi esim. neuvolassa jos kohtaukset jatkuu taikka pahenee. Itse pitkitin lääkäriin menoa n.puoli vuotta ja jos olisin tiennyt mikä apu lääkkeistä oli olisin heti mennyt mutta aluksi sitä mietti että on tulossa hulluksi ja oli tosi vaikea myöntää asia itselleen.
Nyt olen päättänyt, että jos alkaa oireita ilmenee, niin haen heti apua koska ihan turha kärsiä asian takia kun on apukin olemassa... :)
 

Yhteistyössä