H
HOTmama
Vieras
Ihan ekaksi haluan sanoa, että EN ole pettänyt miestäni ENKÄ aio häntä pettää.
Tää on oikeastaan aika huvittava juttu. Ennen raskautta mun ja miehen seksielämä oli sellaista kuin vastarakastuneen nuoren parin sänkykamarielämä nyt on - himoiltiin uutuuenviehätystä ja kaikkea, mitä ei oltu jo kokeiltu ja koettu. Kummallakaan ei ollut takana mitään hurjaa partnerien määrää, joten ollaan opittu toisiltamme ja yhdessä seksin saralta paljon. En ole koskaan saanut orgasmia muiden kuin mieheni kanssa.
Vuosien saatossa ja suhteen arkipäiväistyttyä ei pompattu petiin pupuilemaan tunneiksi joka päivä, mutta pari-kolme kertaa viikossa kuitenkin. Tultuani raskaaksi kärsin ensin neljä kuukautta 24/7 pahoinvoinnista, ja sitten alkoivatkin ennenaikaiset supparit ja lääkäri kielsi minulta seksin. Meillä oli siis 9kk selibaatti, toki miestä tyydytin muilla tavoin mutta ei siis sellaista intohimoista seksiä ollut.
Synnytyksestä toipumiseen meni 4kk ja sen jälkeen olenkin ollut ihan älyttömän herkkä ja himokas. Aina, jos vain vauva ei ole valvottanut minua ihan naatiksi, ja saan pikkuisen nukkumaan, hyökkään mieheni kimppuun. Saan todella herkästi ja rakasteluun on tullut täysin uusia ulottuvuuksia.
Olen myös alkanut himoitsemaan muita miehiä. Etenkin erästä miehen kaveria. Hän oli meillä kylässä jokunen aika sitten ja sain jonkun päähänpiston ja aloin pitämään jalkapeliä tämän kanssa, hiplailtiin varpaitamme salaa pöydän alla. Jälkeenpäin kadutti ihan mielettömästi, soitin tälle miehen kaverille ja pyysin anteeksi ja toivoin ettei puhuisi siitä kenellekään. Hän ymmärsi hyvin ja oli itsekin pahoillaan kun lähti peliin mukaan.
Meillä oli siis tuolloin hiplauksen tapahtuessa muitakin ihmisiä paikalla, mihinkään pidemmälle ei siis olisi voinut edes mennä enkä olisi halunnutkaan. Jotenkin mulla on sellanen olo, että täytyy vain varmistaa, olenko vielä synnyttäneenä ja äitinä viehättävä, ja yhdisettynä tähän kamalaan seksinnälkään se sai minut tekemään moisen päähänpiston? Tämä muiden miesten himoitseminen ei siis ole sellaista, että menisin ja pomppaisin jonkun kanssa sänkyyn, enemmänkin vain fantasioin. Ja tuo jalkapelihomma oli typerä ja nolo nousuhiprakassa tehty tyhmyys.
Antakaa nyt tuomionne, olenko ihan normaali, pitäiskö mun mennä seksuaaliterapeutille tms. juttelemaan? Onko äitiys sekoittanut mun aivojen seksuaalisuutta ja minäkuvaa hallitsevat osat?
Tää on oikeastaan aika huvittava juttu. Ennen raskautta mun ja miehen seksielämä oli sellaista kuin vastarakastuneen nuoren parin sänkykamarielämä nyt on - himoiltiin uutuuenviehätystä ja kaikkea, mitä ei oltu jo kokeiltu ja koettu. Kummallakaan ei ollut takana mitään hurjaa partnerien määrää, joten ollaan opittu toisiltamme ja yhdessä seksin saralta paljon. En ole koskaan saanut orgasmia muiden kuin mieheni kanssa.
Vuosien saatossa ja suhteen arkipäiväistyttyä ei pompattu petiin pupuilemaan tunneiksi joka päivä, mutta pari-kolme kertaa viikossa kuitenkin. Tultuani raskaaksi kärsin ensin neljä kuukautta 24/7 pahoinvoinnista, ja sitten alkoivatkin ennenaikaiset supparit ja lääkäri kielsi minulta seksin. Meillä oli siis 9kk selibaatti, toki miestä tyydytin muilla tavoin mutta ei siis sellaista intohimoista seksiä ollut.
Synnytyksestä toipumiseen meni 4kk ja sen jälkeen olenkin ollut ihan älyttömän herkkä ja himokas. Aina, jos vain vauva ei ole valvottanut minua ihan naatiksi, ja saan pikkuisen nukkumaan, hyökkään mieheni kimppuun. Saan todella herkästi ja rakasteluun on tullut täysin uusia ulottuvuuksia.
Olen myös alkanut himoitsemaan muita miehiä. Etenkin erästä miehen kaveria. Hän oli meillä kylässä jokunen aika sitten ja sain jonkun päähänpiston ja aloin pitämään jalkapeliä tämän kanssa, hiplailtiin varpaitamme salaa pöydän alla. Jälkeenpäin kadutti ihan mielettömästi, soitin tälle miehen kaverille ja pyysin anteeksi ja toivoin ettei puhuisi siitä kenellekään. Hän ymmärsi hyvin ja oli itsekin pahoillaan kun lähti peliin mukaan.
Meillä oli siis tuolloin hiplauksen tapahtuessa muitakin ihmisiä paikalla, mihinkään pidemmälle ei siis olisi voinut edes mennä enkä olisi halunnutkaan. Jotenkin mulla on sellanen olo, että täytyy vain varmistaa, olenko vielä synnyttäneenä ja äitinä viehättävä, ja yhdisettynä tähän kamalaan seksinnälkään se sai minut tekemään moisen päähänpiston? Tämä muiden miesten himoitseminen ei siis ole sellaista, että menisin ja pomppaisin jonkun kanssa sänkyyn, enemmänkin vain fantasioin. Ja tuo jalkapelihomma oli typerä ja nolo nousuhiprakassa tehty tyhmyys.
Antakaa nyt tuomionne, olenko ihan normaali, pitäiskö mun mennä seksuaaliterapeutille tms. juttelemaan? Onko äitiys sekoittanut mun aivojen seksuaalisuutta ja minäkuvaa hallitsevat osat?
Tätäkin kannattaa kokeilla. 
