Palstan pakko-oireiset, hoi! :D

Millaisia pakko-oireita teillä on ja oletteko hakeneet niihin apua? Kertokaas kokemuksianne. =)

Mulla on ollut pakkoajatuksia 14-vuotiaasta asti, välillä enemmän, välillä vähemmän. Se on aika kausittaista. Silloin tällöin (kuten nyt) myös pakkotoimintoja. Tällä hetkellä esim. tarkistuspakkoa. Päätin vihdoin ja viimein hakea jotain apua niihin, kun ei ole tepsinyt pelkkä itsehoito, läheisille puhuminen ja aiheeseen liittyvän kirjan lukeminen. Niitä on jatkunu jo aika pitkään ja haittaavat jonkin verran arkea. Sain psykologiajan kahden viikon päähän YHTS:n kautta. Eli siis opiskelujen kautta pääsen ilmaiseksi ja jonkin ajan kuluttua, jos jatkan käymistä niin tosi edullisesti.

 

Monia oireita on. Sen pahempina esiintyvät, mitä väsyneempi olen... Yleensä liittyvät aamuun.

1. Lähtiessä kahvinkeittimen virran tarkistaminen (parhaimmillaan pari kolmekin kertaa)
2. Koirien vesikupin tarkistaminen, onhan vettä varmasti
3. Aamulla lähtökiireessä kukkien kastelu
4. Onhan ulko-ovi aivan varmasti lukossa (rumputusta, rumputusta kahvasta)
5. Onhan työavaimet aivan varmasti mukana

Tässä alkuun, lisääkin löytyy... Hieman on auttanut, kun puhelen aamulla kiireessä "jaha, keitin on pois päältä, ja koirillakin on vettä, hyvä" Jne...

 

pakko piereskellä koko ajan

 

En tiedä luetaanko pakko-oireeksi, mutta mulla oli nuorempana sellainen pelko että joku on asentanut kotiini kameroita ja kuvaa minua. Jouduin vaihtamaan vaatteetkin peiton alla tai pimeässä vaatekomerossa. Ajatus tuntuu älyttömältä, mutta silti oli vaan pakko varmuudeksi toimia niin.

En hakenut apua, mutta oireet hävisivät perheen perustamisen myötä, eivätkä ole vaivanneet enää kymmeneen vuoteen

 

Mun työkaverilla myös tuota tarkistuspakkoa eikä meinaa ehtiä töihin lainkaan, kun aina vaan palaa tarkistamaan asioita.

 

[QUOTE="minä";25435404]En tiedä luetaanko pakko-oireeksi, mutta mulla oli nuorempana sellainen pelko että joku on asentanut kotiini kameroita ja kuvaa minua. Jouduin vaihtamaan vaatteetkin peiton alla tai pimeässä vaatekomerossa. Ajatus tuntuu älyttömältä, mutta silti oli vaan pakko varmuudeksi toimia niin.

En hakenut apua, mutta oireet hävisivät perheen perustamisen myötä, eivätkä ole vaivanneet enää kymmeneen vuoteen [/QUOTE]

Pakko-oireilta kuulostaa, kun todellisuudentaju on kuitenkin säilynyt. Jos olisit oikeasti kuvitellut tuollaista niin olisi ollut ehkä vakavammasta ongelmasta kyse.

 

[QUOTE="minä";25435404]En tiedä luetaanko pakko-oireeksi, mutta mulla oli nuorempana sellainen pelko että joku on asentanut kotiini kameroita ja kuvaa minua. Jouduin vaihtamaan vaatteetkin peiton alla tai pimeässä vaatekomerossa. Ajatus tuntuu älyttömältä, mutta silti oli vaan pakko varmuudeksi toimia niin.

En hakenut apua, mutta oireet hävisivät perheen perustamisen myötä, eivätkä ole vaivanneet enää kymmeneen vuoteen [/QUOTE]

Mulla oli vähän saman tyylistä yhdessä vaiheessa. Tosin niin, että koti oli turvapaikka mutta kaikkialla muualla tarkkailtiin. En esim voinut käydä yleisissä vessoissa koska olin varma että joku tarkkailee sielläkin.

 

Täällä on kusipäillä pakko-oireena vittuilla milanalle koko ajan

 

Mulla erilaisia tarkastelu juttuja.Kassajonossa pitää katsoasen sata kertaa et lompsa on mukana, ja siel o kortti ihan varmasti.Oven rämpytys, puukot latikossa..jne..
Sit nuiden lisäks on laskemista, yleensä 5-6.Sitä mukaa luku kasvanu, mitä enemmän perheeseen on tullut jäseniä.
Vettä juodessa ajatus saattaa tulla päähäni,ja joudun juomaan lasillisen 6 nielaisulla tai ottaan vettä sen 6 lasillista.Aina ajatus ei kerkeä yllättää mua, ja saan juotua vettä ihan niinku haluun.
Kaikki paha/huono, johtuu sit siit laskemattomuudesta..niin siis jos ajatus tulee ja jätän laskematta(mitä kyl harvoin tapahtuu)

Jossain vaihees olin ihan kusessa oireitteni kaa, nyt on ollut ihan hyvä kausi.
Kerran hävetti ihan helvetisti ku paukoin parkkiksella autonovee kii 5kertaa.En vaan tohtinut jättää juttua kesken.
Lapsena/teininä laskin katulamppuja ja tien viivoja.Oli juostava tietty askelmäärä jne.

 

[QUOTE="väsy";25435664]Mulla erilaisia tarkastelu juttuja.Kassajonossa pitää katsoasen sata kertaa et lompsa on mukana, ja siel o kortti ihan varmasti.Oven rämpytys, puukot latikossa..jne..
Sit nuiden lisäks on laskemista, yleensä 5-6.Sitä mukaa luku kasvanu, mitä enemmän perheeseen on tullut jäseniä.
Vettä juodessa ajatus saattaa tulla päähäni,ja joudun juomaan lasillisen 6 nielaisulla tai ottaan vettä sen 6 lasillista.Aina ajatus ei kerkeä yllättää mua, ja saan juotua vettä ihan niinku haluun.
Kaikki paha/huono, johtuu sit siit laskemattomuudesta..niin siis jos ajatus tulee ja jätän laskematta(mitä kyl harvoin tapahtuu)

Jossain vaihees olin ihan kusessa oireitteni kaa, nyt on ollut ihan hyvä kausi.
Kerran hävetti ihan helvetisti ku paukoin parkkiksella autonovee kii 5kertaa.En vaan tohtinut jättää juttua kesken.
Lapsena/teininä laskin katulamppuja ja tien viivoja.Oli juostava tietty askelmäärä jne.[/QUOTE]

Varmasti ikävää, mistä ihmeestä moinen voi johtua?

 

Miun pitää kans tarkistaa kahvinkeitin kun oon jonnekin lähdössä, joskus parikin kertaa.. illalla kokeilen ulko-oven että se on varmasti kiinni ja kurkkaan vielä ovisilmästäkin..illalla on myös pakko kurkistaa sängyn alle, ettei siel oo mitään mörköjä(pääasiassa silloin kun mies on yön töissä) :ashamed: muuten en voi mennä rauhassa nukkumaan. Myös tuon lompakon/korttien/avainten mukanaolon tarkistamisen tunnistan..teen sitä joka päivä.
En tiedä onko nää nyt niin sellaisia mitä tässä tarkoitettiin, mut leipäpussin on oltava pöydällä oikeinpäin tai käännän sen niin, samoin kuin vessapaperirulla telineessään. Pakko kääntää jos se on väärinpäin. Tai pussilakana sängyssä.

 

[QUOTE="joku";25435678]Varmasti ikävää, mistä ihmeestä moinen voi johtua?[/QUOTE]

Aivojen välittäjäaineissa häikkää. Mä olen vähän skeptinen lääkitysten suhteen, mutta olen harkinnut kokeilevani jotain.

 

Miten sä oot tytsi saanu tuon ajan noin nopeasti? Kun mä jouduin masentuneena odottamaan monta kuukautta että pääsin YTHS:n psykologille. Viis kertaa sai käydä ilmaiseksi ja sitten jos ois halunnut jatkaa yths:n psykologilla käyntiä ois joutunut jonottaan kaksi vuotta.

 

[QUOTE="joku";25435678]Varmasti ikävää, mistä ihmeestä moinen voi johtua?[/QUOTE]

Mulla kait osittain oletetaan johtuvan masennuksesta, niin olen käsittänyt.

 

Miten sä oot tytsi saanu tuon ajan noin nopeasti? Kun mä jouduin masentuneena odottamaan monta kuukautta että pääsin YTHS:n psykologille. Viis kertaa sai käydä ilmaiseksi ja sitten jos ois halunnut jatkaa yths:n psykologilla käyntiä ois joutunut jonottaan kaksi vuotta.

En osaa sanoa. Olisi ollut kahden kuukauden jono, mutta kuvailin tilanteeni ja sain ajan jo kahden viikon päähän. Ehkä jonossa oli paljon sellaisia, jotka ovat valmiita odottamaan. Tiedän esim. muutaman tyypin, jotka menevät ikäänkuin "huvin vuoksi" juttelemaan psykologille, kun ilmaiseksi pääsevät.

 

Kyllä mäkin tarkistelen hellaa pari kolme kertaa, mutta eihän se ole vakavaa.
Mutta mulla on keräilypakko. Enkä pääse siitä eroon.
Oikeaa terapiaa ei ole, se syy kun on vähän syvemmällä.

 

mun mies tarkastaa ovea - mutta ei mitään muuta!
Mä hoen aamuisin eteisessä silmälasit-lompakko-puhelin-avaimet -mantraa. Jota lapset jatkaa, että onko kengät? Onko lapsi mukana? oletko juonut kahvin? Onko pää mukana?

eli ehkä mulla ei ole oireita, mutta miehestä olen huolissani - se kun on pari kertaa palannut vaikka 5 km:n päästä rämpyttämään sitä ovan kahvaa.
Olen ottanut itse tavaksi sanoa ääneen, että "ovi on lukossa", niin voin sitten sata varmasti sanoa, että kyllä, tarkistin oven, eikä nyt käännytä mihinkään!!!

 

Yhdellä tuttavallani on ja aika paljon.
Lähinnä kai ajatuksia mutta juuri niiden takia toimii sitten aika..no, kummallisesti.
Nyt kun hällä on perhettä niin pelkään että heijastuu lapsiin. Siis kun käytös on niin jotenkin "hallittua" ja jos hän ei sano/sanoo jotakin mielestään väärin niin alkaa ahdistus.
Mua kiinnostais tytsi kuulla miten pakko-oireet vaikuttavat sun arkeen, tai siis, kirjoitit että jonkin verran mutta onko sulla juurikin tota ahdistusta? On tosi kurjaa tuttavan puolesta kun hän yrittää tsempata mutta ei läheisiään voi huijata. Ja kun luulen, että ovat vaan iän myötä lisääntyneet.:/

 

Oven tarkitus, ja se, että avaimet pitää ottaa pois laukusta/taskusta, jotta varmasit näen että avaimet on mukana, ennen kuin loksautan oven lukkoon.
Kirjeitä ja kortteja lähettäissä minun pitää sen sata kertaa tarkastaa, että kaikki on oikein kirjoitettu, sekä että kuoreen tulee oikeaa kirje / kortti ja kiinni en liimaa niitä ennen kuin olen tarkastanut asian vielä ennen postimerkin laittoa!! (sairasta)

 

Liian henkilökohtaisia kerrottavaksi. En ole saanut mitään apua, vaikka olen avun piirissä.

 

Miä lasken mielessäni yksi kaksi kolme.....
Sitten tarkistelen koko ajan ,onko kännykkä ja lompakko mukana.
Päässä soi koko ajan joku laulu, etten vaan ajattelis muuta.
Tarkkailen lukuja 111, 222 jne
Pesen käsiäni koko ajan ja tarkkailen, ettei mistään vaan tulee bakteereja
Pään sisältä tulee myös: Lonkeroa,lonkeroa,lonkeroa
En tiedä, missä iässä nuo on jo alkanut, koska kärsin dissosiaatio häiriöstä....
Neljättä vuotta olen nyt terapiassa

 

Oikeammin; en ole hyötynyt psykoterapiasta, enkä tämän hetkisestä lääkityksestä, jos mietitään esim. erästä pakkotoimintoa. Se on päivittäistä, lähes kokoaikaista, en pysty lopettamaan - jos yritän...en vaan pysty...

 

Vähän aikaa sitten luin jostain naisten- tai terveyslehdestä, että pakko-oireisiin on joku leikkaushoitokin kehitelty. :O Muistaakseni oli, että Ruotsissa niitä tehdään.

 

[QUOTE="Tiu";25435405]Mun työkaverilla myös tuota tarkistuspakkoa eikä meinaa ehtiä töihin lainkaan, kun aina vaan palaa tarkistamaan asioita.[/QUOTE]

Tytär kulkee aamuisin minun kyydissä kouluun, ja huutaa ovella : "keitin EI ole päällä, koirilla ON vettä, ovi ON lukossa" - silti on vaan tarkistettava Ja mitä kiireempi on, sitä useammin pitää katsoa. Ärsyttävää!

 

[QUOTE="...";25436242]Vähän aikaa sitten luin jostain naisten- tai terveyslehdestä, että pakko-oireisiin on joku leikkaushoitokin kehitelty. :O Muistaakseni oli, että Ruotsissa niitä tehdään.[/QUOTE]

Juu, ainakin yksi (niin, vain yhden tiedän) on siitä hyötynyt.
Ruotsissapa hyvinkin.