Mikä siinä sitten niin kamalasti ahdistaa, jos joku elää elämäänsä palstamääritelmän mukaan snobisti tai hienostellen? Mie oon ite aika järkyttynytkin ollut näin aikuisena havaitessani, ettei kaikki viekään teatteriin vaihtokenkiä mukanaan tai että ei tunnisteta laseja/ruokailuvälineitä toisistaan tms.
Kyllä miekii osaan vaihtaa päälle sellasen täysin huolettoman vaihteen, ei siinä mitään. Mutta en ymmärrä, miksi annetaan ymmärtää, että tapakasvatus olisi vain erittäin epätoivottu ja sietämätön asia?
Ihanaa kuulla, etten oo ainoo.
Oli lievä shokki, kun olin ekaa kertaa anoppilassa illallisella: yhdet aterimet, TALOUSPAPERI pöydässä ja kaikki kulhon virkaa tekevät oli pakasterasioita. :O
Nykyään osaan arvostaa moista rentoutta, mutta itse menin paikalle melkein parhaat päällä; oli tosiaan ENSIMMÄINEN yhteinen illallinen.