Moi! Mulla käynnistettiin ballongilla melkein kaksi viikkoa yliaikainen synnytys viikoilla 41+6. Kohdunsuu oli kaiketi just ja just sormenpäälle auki, lääkäri sai ballongin asetettua kumminkin.
Melkein heti alkoi menkkamaiset kivut, jotka pikkuhiljaa tulivat kovemmiksi (tosin ei mitään verrattuna "oikeisiin" supistuksiin jotka sitten seuraavana päivänä tehtiin oksitosiinilla..). Mä jäin sairaalaan, kun oli vasten iltaa, ja muutenkin koin sen paremmaks. Mikä oli ihan hyvä, koska ei juuri nukuttanut, ja sainkin sitten kivunlievitystä yöllä kun alkoi tuntumaan tukalalta. Ballonkia piti itse aina vessareissun yhteydessä vetää alaspäin, jotta paine kohdunsuulla kasvaisi.
Aamulla mentiin lääkärin tarkistettavaksi. Ballonki ei ollut tullut itestään ulos, niinkuin olisi voinut/pitänyt käydä. Oli kumminkin lääkärin mielestä tehnyt sen mitä pitikin, eli avannut noin kolmeen senttiin. Tästä lääkäri päätti lähettää meidät saliin ja oksitosiinitippaan. Näin jälkikäteen ajateltuna olis kannattanut kuitenkin vielä cytotecillä käynnistellä, sillä salissa ei tapahtunut 8 tuntiin mitään edistystä, melkeimpä takapakkia lähemmäs kahta senttiä, supistukset kuitenkin kamalat.
Mutta tykkäsin kyllä ballongista, kun oli lääkkeetön, eikä pitkä ja rankka synnytys tiettykään siitä johtunut. Juuri kuulin eilen nopeasta esikoisen synnytyksestä, ja melkein kateeks käy, olis ollut niin ihanaa että olis käynnistynyt itestään, mutta minkäs sille tekee. Tsemppiä sulle, toivottavasti pääset käynnistämään ja toivottavasti reissu etenee hyvin!