Jep, olen sama mieltä siitä, ettei ole mitenkään kadehtelemisen arvoista, että jomman-kumman vanhemmat maksavat aiukuisten ihimisten laskuja. Itselläni on todella tärkeetä, että pärjäämme taloudellisesti omillaan. Mekin kyllä olemme ottanut kerran anopiltani ja kerran apeltani lainan, mutta silloin on ollut kyseessä isompi summa ja laina on heti maksettu takaisin (yksi oli esim. tontin oston varainsiirtoveroon yms. siihen liittyviin kuluihin).
Mutta muuten auttamisesta. Meillä ovat kummankin vanhemmat eronneita, eli mummuloita on monta. Minun sukuuni asuu ulkomailla, joten heitä ei poikaamme näe kun muutaman kerran vuodessa. Silloin tosin mummi on ostanut vaikka ja mitä lahjoja (leluja, vaatteita).
Anoppi ja appiukko asuvat kummatkin aika lähellä, noin 15min ajomatkan päässä. Ja anopilta ollaan kyllä tarvittaessaan saanneet hoitoapua. Hän pyytä välillä itsekin poikaa hoitoon, jos ei ole muutamaan viikkoon tavannut. Ja anoppikin ostaa pojalle milellään vaatteita, varsinkin ulkovaatteita, saappaita, yms. Ja hän tykkää laatusta ja merkeistä (eli ostaa vaatteita, joihin itselläni ei olisikaan varaa ). Rahaa eivät kukaa tarjoilee ja hyvää niin.
Mutta muuten auttamisesta. Meillä ovat kummankin vanhemmat eronneita, eli mummuloita on monta. Minun sukuuni asuu ulkomailla, joten heitä ei poikaamme näe kun muutaman kerran vuodessa. Silloin tosin mummi on ostanut vaikka ja mitä lahjoja (leluja, vaatteita).
Anoppi ja appiukko asuvat kummatkin aika lähellä, noin 15min ajomatkan päässä. Ja anopilta ollaan kyllä tarvittaessaan saanneet hoitoapua. Hän pyytä välillä itsekin poikaa hoitoon, jos ei ole muutamaan viikkoon tavannut. Ja anoppikin ostaa pojalle milellään vaatteita, varsinkin ulkovaatteita, saappaita, yms. Ja hän tykkää laatusta ja merkeistä (eli ostaa vaatteita, joihin itselläni ei olisikaan varaa ). Rahaa eivät kukaa tarjoilee ja hyvää niin.