paljonko isovanhemmat

mukaan lukien appivanhemmat auttavat teitä?niin fyysisesti kuin taloudellisesti?

olen kateellisena katsellut uhania ystäviäni,joiden vanhemmat maksavat heidän laskujaan,ostavat lapsille vaatteita/harrastusvälineit ja tuovat tullessaan ruokaa.jotkut jopa säästävät rahaa lapsenlapsilleen.

omat vanhempani ovat eronneet ja isääni näen pakolliset joulut-syntymäpäivät,jolloin lapseni saavat aina jonkun vaatteen.muuta apua/tukea en häneltä saa.hänen elämänsä täyttää uusi nainen.

äitini on työtön joten taloudellisesto hän ei voi tukea meitä,mutta saan hänet lastenvahdiksi aina kun tarvitsen eli noin 2krt/kk-se on ihanaa.joulu-ja synttärilahjoja hän ostaa...leluja pääsääntöisesti.

appivanhempani matkustelevat,kuntoilevat..heistä ei ole apua lastenhoidossa.kyläilevätkin harvoin(mutta sukujuhlissa puhuvat ylpeänä meistä??).lahjoiksi antavat aina hopea astioita....

eli kuten sanotaan kukin on oman elämänsä seppä.pitää meillä paikkaansa...toivoisin että itse olisin tulevaisuudessa omien lasten ja lastenkanssa paljon ja voisin auttaa heitä.

 

Mun appivanhemmat auttaa ja tosi paljon.Rahallisesti ja fyysisesti aina kun nähdään.Asuvat vaan 250 km:n päässä,joten auttaminen rajoittuu meidän käynteihin siellä ja heidän täällä meillä.Mummi vaihtelee vuorojaan,jotta saisi olla poikien kanssa aina kun siellä vierailemme.
Tulevat tänne yövahdeiksi jos pyydämme ja mummi vaan töiltään pääsee.
Rahallisesti auttavat älysti.Välillä tuntuu että liikaakin.Nyt maksoivat monen sadan euron vakuutuslaskumme.Joka kerta kun käymme antavat pojillemme rahaa,jotka laitamme heidän tilille säästöön.
Ovat antaneet alkupääoman lainaamme jne. kultaisia ihmisiä!
Niinpä,mutta oma isäni on kuollut 10 v sitten ja äitini käy töissä ja vapaa-ajat ryyppää,ja pari viikkoa sitten ajoi korttinsakin kuivumaan,joten hänestä en nykyisin saa apua ollenkaan.Eikä huvita pyytäkään.
Kun olin ekan lapsen saanut,niin äitini vielä ajoi meille tunnin matkan päästä auttamaankin,jos pyysin.Mutta ajat muuttuu.En kaipaa äitiäni pilaamaan elämääni!

 

Täytyy sanoa että me olemme tässä asiassa mailman onnellisisimmat. Minun äiti asuu tässä seinän takana ja niin ollen auttaa kaikessa niin ruoan jakamimsessa (teemme ruokaa vuorotellen), kun kaikessa muussakin. Anoppi asuu 5km päässä ja on hänkin aina käytettävissä, kun on nyt poissa työelämästä. Rahaa saa aina lainaan jos tarvitsee, tosin ikinä ei ole pyydelty...lastenhoitoavusta puhumattakaan. Kaikki toimii.

 

omat vanhempani auttavat jonkin verran taloudellisesti satunnaisesti esim. jossain isommassa hankinnassa ja ostavat lahjoja. Muuten asuvat kaukana ja ovat jo huonompikuntoisia. Tapaamme harvakseltaan, emmekä juuri ole voineet jättää lasta kuin ehkä muutamaksi tunniksi heidän hoiviinsa. Appivanhemmat asuvat myös kaukana, eivät auta rahallisesti, ostavat kyllä lahjat ja jotain pientä kivaa lapselle välillä. Hoitoapua ei siis olla oikein saatu ja rahallista jonkin verran välillä. Olis niin ihanaa päästä aina välillä kahdestaan miehen kanssa asioille ja muutenkin tuulettumaan hiukan vaikka muutamaksi tunniksi. Tällä hetkellä näin. Surettaa pitkät välimatkat molempiin isovanhempiin erityisesti lapsen kannalta.

 

Täällä ollaan jo sen verran vanhoja itekki, ettei todellakaan odota taloudellista tukea keneltäkään. Lasta anoppi hoitaa tarvittaessa, jos ei ole hänellä juuri silloin menoa. Lahjat ovat normaalihintaisia, tuliaisia tulee tytölle yleensä reissuilta. Mun oma äiti on kuollut, hänelle luultavasti veisin useammin hoitoon, anoppi on sen verran etäisempi, ettei jatkuvasti viitsi vaivata.

 

Meillä eivät isovanhemmat auta rahallisesti enkä apua ottaisikaan vastaan. Lähtökohta on kuitenkin, että aikuiset ihmiset elättävät itse itsensä ja perheensä.

Hoitoapua saamme silloin tällöin tarvittaessa, miehen vanhemmat voisivat minusta hoitaa enemmänkin, mutta eivät kiireiltään ehdi. Omat vanhempani asuvat kauempana ja hoitaisivat kyllä mielellään enemmän.

 

\

Meillä eivät isovanhemmat auta rahallisesti enkä apua ottaisikaan vastaan. Lähtökohta on kuitenkin, että aikuiset ihmiset elättävät itse itsensä ja perheensä.

Olen samaa mieltä Greipin kanssa. Myöskään lastenhoito ei ole isovanhempien velvollisuus. Tietysti jos haluavat auttaa joskus, sehän on vain mukavaa. Itse asumme niin kaukana molemmista isovanhemmista etteivät he voi auttaa meitä lastenhoidossa. Harmittaa etteivät näe useammin lasta, mutta hoitoapua en ole kaivannut kuin silloin kun ollaan oltu koko perhe sairaana yhtä aikaa.

 

oma isäni laittaa rahaa tilille väh.100e kuussa vaikken sitä ikinä pyydä. kerran on tyttö ollut yökylässä ja isäni sanoi,että se oli oikea juhlapäivä ja lykkäsi kouraan 40e

anoppi on ostanut varmaan kaikki vaipat (no ei nyt ihan)..tuo aina kolme pakettia kerralla.

kaikki isovanhemmat ovat avuliaita ja ottaisivat tytön hoitoon varmasti joka viikonloppu jos annettais
oikein onnekkaita ollaan siis... en voi kuvitella miltä niistä tuntuu kenen vanhemmat eivät auta juuri ollenkaan

 

Samaa mieltä olen minäkin siitä, että olisihan se vähän kornia, jos eläkkeellä olevat vanhempani meidän laskuja makselisivat...

Mutta tietysti taloudellinen auttaminen on hieno asia, jos siihen on varaa ja jos se tuntuu kaikista osapuolista hyvältä.

Myöskään lastenhoito ei kuulu isovanhempien velvollisuuksiin tietenkään, mutta niitä ihmisiä kyllä säälin, joiden vanhemmat eivät jaksa olla lastenlastensa kanssa tekemisissä. Kyllä minun mielestäni isovanhemmilla on kuitenkin velvollisuus olla olemassa ja tavoitettavissa lapsenlapsilleen. En oikein jaksa ymmärtää noita urakeskeisiä isovanhempia, jotka eivät vaivaudu ajattelemaan jälkikasvunsa jälkikasvua...

Meillä tilanne on oikein hyvä, omat vanhempani asuvat ihan muutaman kilometrin kanssa ja auttavat lastenhoidossa paljon ja mielellään. Lahjoja antavat myös ja avustavat suurissa hankinnoissa. Ja lainaksi on rahaa saatu, kun on ollut tiukkaa.

Miehen vanhemmat asuvat ulkomailla, ja heidän kohdallaan koen vähän loukkaavana sen, että eivät enempää käy Suomessa, vaikka ainakin miehen äidillä olisi siihen hyvät mahdollisuudet. Miehen isä on niin uraputkessa, ettei ehtisi vaikka haluaisikin. Rahaa sieltä kyllä saadaan ja lahjoja..

Mutta nämä kuviot ovat tietysti kauhean yksilöllisiä ja kullakin perheellä on oma tapansa hoitaa nämä asiat. Pääasia mielestäni on kuitenkin se, että lapsilla olisi mahdollisuus muodostaa hyvä tunneside isovanhempiinsa.

 

appivanhemmista ei ole henkistä, eikä fyysistä apua. Anoppi lainasi ennen autoa, ei muuta. Kylässä käyvät korkeintaan kerran kuussa, appiukko harvemmin.

Omat vanhempani asuvat samalla kadulla meidän kanssa ja käyvät moikkaamassa lapsia silloin kun kerkeävät (ovat molemmat vuorotyössä). Joskus ottavat esikoista hoitoon. Rahallisesti meillä on sellainen yhteistyö ja avunantosopimus: lainataan toisillemme silloin kun toisella on tiukkaa. Aika usein kutsuvat meitä heille syömään viikonloppuisin.

 

Me asumme molempien mummoloiden läheisyydessä. Pidän tärkeänä sitä, että lapsilla on mahdollisuus olla mummoloissa ja isovanhemmat saavat nauttia lastenlapsistaan. Meillä se on toistaiseksi sujunut ongelmitta. En odota kummaltakaan mitään rahallista avustusta mutta molemmat paikat ovat niitä, joihin lapseni mielellään vien hoitoon ja jotka mielellään lapsia hoitavat.

Minun vanhemmat ostavat joskus jotain pientä lapsille. Äitini kysyy, mitä voisivat ostaa ja joskus ostaa esim. vaatetta kysymättä. Se ei minua haittaa. Miehen äiti ostaa enemmän tyyliin vaippoja ym. jotka myös meillä menevät tarpeeseen. Kaikki tämä lähtee heidän omasta halustaan, en ole vaatimassa mitään ja siihen mitä saadaan olen tyytyväinen ja otan kiitollisena vastaan.

Jos jotain joudun pyytämään, se on lastenhoitoapu. Yleensä kuitenkin mummoloista soitellaan, että voisko lapset tulla sinne. Mummot ja papat nauttivat suunnattomasti olla omien lastenlastensa kanssa.

 

Ensinnäkin, minusta isovanhempien, tai siis minun ja mieheni vanhempien, velvollisuus ei ole maksaa meidän laskuja tai hoitaa lapsia. Toisekseen me olemme jo aikuisia ihmisiä molemmat ja olleet itsenäisiä ennen lapsia, joten miksemme olisi sitä nytkin.

Jos satun tarvitsemaan lapsille hoitajaa, kysyn kyllä ekana vanhemmiltani, mutta joko hankin hoitajan muualta tai järjestän toisin, ellei heille sovi. En velvoita heitä hoitamaan, mutta he hoitavat yleensä lapsia mielellään. Rahaa en heiltä ottaisi vastaan kuin lasten syntymäpäivälahjaksi ja silloinkin mieluummin kerron, mitä tarvitaan.

Anoppi ei pysty osallistumaan mitenkään lasten hoitoon ja, vaikka pystyisi, en antaisi, sillä hänen elämänkatsomuksensa eroaa liikaa meidän. Rahassa pätee sama kuin omiin vanhempiini.

 

kyllä hävettäis jos pitäis vanhemmilla vielä laskut maksattaa eli semmosta en ymmärrä enkä sellaista karhunpalvelusta aio myöskään lapsilleni tehdä.

anoppi ja appi ovat molemmat kuolleet, mun vanhemmat auttaa lastenhoidossa niin paljon kun pystyvät kun asuvat toisella puolella suomea. äiti esim järjestää lomia ja matkoja tänne kunhan tarpeeksi ajoissa pyytää.

 

rahallisesti ei lainkaan, eläkkeellä molemmat mammat, molempien isät kuolleet, muutaman tunnin jaksavat hoitaa tätä kolmikkoa, syntymäpäivät ja joulut toki muistavat. Tosin meillä on sen verran tota ikää että on ammatit ja toimeentulo suht turvattu.

 

No kyllä olisin vähän :ashamed: jos pitäs rahaa pyytää vanhemmilta laskuihin tai muuhun tarpeelliseen. Ollaan hyvin toimeen tulevia nuoria aikuisia, minä kotona kahden lapsen kanssa ja mies töissä. Työpaikka mullakin on kuitenkin.

Isovanhemmat muistavat kyllä lapsia, hoitoapua saadaan melkein silloin kuin tarvitaan ja varsinkin esikoista käydään jopa hakemassa mummulaan. Vauva ei oo ollut vielä hoidossa, eikä kyllä vielä vähään aikaan ole menossakaan.
Vaatteita ja leluja isovanhemmat ostelevat silloin tällöin, lähinnä synttäri/nimpparilahjaksi. Oma äitini on innokas kirppiskiertäjä ja joskus tuo muutaman vaatteen. Miehen vanhemmat ostivat pojallemme pyörän, sekin kyllä synttärilahjaksi. Matkoilta tietenkin tuodaan tuliaisia jne.

Rahaa emme pyydä, mutta jos sitä tarjotaan lapselle, niin emme siitä kieltäydy. Molemmilla lapsilla omat tilit, jonne kaikki rahat laitettu, mitä on lahjoiksi saatu (mummoilta, papoilta, kummeilta jne) ja niillä ostettu isommat jutut lapsille kuten sänky ja nyt ostetaan iso trampoliini ja leikkimökki(tai tarpeet sen tekemiseen). Lasten rahoja emme käytä vaatteisiin, ruokaan tai pieniin leluihin, niillä ostetaan vain isommat ostokset lapsille.

 

Isovanhemmat auttavat mielestäni paljon meitä. Minun vanhempani hoitavat neitiä viikottain, Neiti menee nyt tulevana viikonloppuna ensimmäistä' kertaa yökylään heille. Miehen vanhemmat katsovat myös mielellään Mimosaa mutta kuitenkin vähemmän koska ovat hieman iäkkäämpiä kuin omat vanhempani ja työskentelevät aika vaativissa ammateissa, joten kaipaavat aikaa reuntoutumiseen. He auttavat meitä paljon taloudellisesti koska heillä sitä ylimääräistä on. En oikein halua ottaa rahalahjoja vastaan mutta lainaksi otan mielelläni koska heille ei tarvitse maksaa korkoa niinkuin pankille ja takaisin maksu on joustavampaa. Omilla vanhemmillani ei kauheasti tuhlattavaa ole mutta äitini kyllä välillä tuhlaa meidän neitiin aikalailla vaikka viimeisetkin penninsä. Yrtän sitten vastapalveluksena auttaa äitiäni jotenkin.

 

Omilta vanhemmiltani saadaan kiitettävästi hoitoapua. Taloudellistakin tukea tulee välillä vaikkei sitä pyydäkkään. Sujauttavat seteliä tai ostavat lapsille joitain isompia juttuja, kuten talvihaalareita ja polkupyöriä ja suksipaketteja. Joskus se on kiusallista, mutta tarpeenkin...

Ja kun halu on heidän puolelta, niin ei kai sitä voi kuin kiitollisena ottaa apu vastaan. Sama juttu hoitamisen kanssa. Joku kirjoitti, että isovanhemmilla ei ole velvollisuutta hoitaa, mutta voisin vastata tuohon, että halutessaan kuitenkin oikeus. Meillä siis isovanhemmat haluavat olla läheisiä ja haluavat hoitaa ja puuhastella lasten kanssa. =)

Miehen vanhemmat eivät sitten juurikaan välitä.

 

Meillä mun vanhemmat ja mieheni äiti ovat aktiivisesti meidän arjessa mukana, omasta halustaan luonnollisesti, eivät kuitenkaan tuppaudu. Kaikkien isovanhempien toistaiseksi ainokainen lapsenlapsi näkee isovanhempiaan useamman kerran viikossa ja on myös yökylässä kerran kaksi parissa viikossa- tämä siksi jotta pystyn itse tekemään keikkatöitä ja ansaitsemaan vähän ylimääräistä kotihoidontuen lisäksi. Asuvat samassa kaupungissa kävelymatkan päässä. Poika on heidän silmäteränsä ja myös näyttävät sen-sanovat ikävän tulevan jos eivät muutamaan päivään näe.

Emme ole heitä velvoittaneet mihinkään, päinvastoin sanoneet että hoidamme kyllä oman lapsemme, mutta kuten täällä joku sanoi, on isovanhemmalla oikeus hoitaa ja viettää aikaa lapsen kanssa jos haluaa. Lisäksi kysyvät aina mitä poika tarvitsee, ostavat ulkoilupukuja, kenkiä, vaatteita, leluja ja laittavat rahaa pojan pankkiin tilille vietäväksi-siinä mielessä auttavat siis taloudellisesti, mutta laskunmaksuun emme heitä ala pyytämään, kun omillaankin pärjäämme.
Sekä mieheni että minun perheessäni ei meidän lapsuudessamme paljoa rahalla leveilty, ovatkin sanoneet että haluavat nyt paremmissa varoissa ollessaan"tuhlata" lapseen esim.vaatteita ostamalla koska eivät omien lastensa kohdalla voineet niin tehdä. Mielestämme olemme varsin onnekkaita ja rahaa monta kertaa tärkeämpää on huomata, miten rakas ja tärkeä poika on isovanhemmilleen ja isovanhemmat pojalle! =)

 

kirjoitin jo aiemmin tähän ketjuun, mutta vielä piti palata... Eihän isovanhemmilla ole velvollisuutta hoitaa lapsenlapsia, mutta mukava mahdollisuus kuitenkin, jos vielä ovat siinä kunnossa, että kokevat jaksavansa. Kaipaan ainakin itse sitä, että isovanhemmilla olisi mahdollisuus halutessaan VIETTÄÄ aikaa lapsenlapsensa kanssa ja tutustua kunnolla. Ettei yhdessäolo olisi vain lyhyitä vierailuja harvakseltaan. Mutta turha haikailla sitä, mitä ei nyt ole.

rahallista, pientä tukea olemme ottaneet aidosti vaivaantuneina mutta kuitenkin kiitollisina vastaan, jos sitä on tarjottu. Tämä ei mielestäni mitenkään liity siihen, että emme itsenäisesti huolehtisi muuten kaikilla tavoin omasta taloudestamme.

 

Meillä mun omat vanhemmat ei pahemmin auta.
Mut appivanhemmat onkin sitten asia erikseen. Ottavat pojan yöksi aina kun vaan pyydetään ja monesti itse pyytävät yöksi, kuten tänään.
Rahallisesti auttavat aina kun tarvista.

 

Tuolla alussa mainitsin,että isovanhemmat auttavat rahallisestikin tosi paljon.Mutta se on heidän aloitteestaan.Emme ole muuta heiltä pyytäneet aikoinaan kuin lainan takausta,ja siihen he halusivat mielummin antaa rahana sen summan.Olivat joskus luvanneet maksaa mieheni opintolainan pois,jos hoitaa kunnialla opinnot,niin se oli maksu siitä.
Kaikki taloudellinen apu on tullut heiltä,ja jos olemme kieltäneet,niin ovat tunkeneet lähtiessä rahan jonnekin taskuun tai kaappiin ja sanoneet,että pakko ottaa.Jos heillä on ylimääräistä rahaa,ja POIKAANSA haluavat auttaa,niin mun puolesta.Itse en henk.koht ole saanut heiltä kuin joululahjarahaa.Jouluaattona.Kerjätty ei olla. :\|

 

nyt sen tosiaan huomaa että isovanhemmat on aika tärkeitä, ei taloudellisesti mut taustatukena.. Ois ihanan päästä joskus ostoksille/syömään/baariin miehen kans vähän tuulettumaan hetkeksi edes.. mut ei onnistu.
Harmi vaan kun omat vanhemmat siis eronneita ja uuden elämänsä tohinoissa ja työelämässä vielä täyttä häkää kun ovat vasta 40-50 vuotiaita, niin eivät ehdi lapsenlikoiksi. Anoppi sitten jo vanhempi eikä siitäkään oikein apua, kun asuu 350 kM:n päässä..
Ollaan ihan vakavissaan mietitty muuttoa vanhempien lähelle, on niin kurjaa kun ei oo ketään lähellä.

 

no joo, minulle ja miehelle riittää se, että anoppi tai minun äiti ottaa pojan kerran kahdessa kuussa yöksi, että pääsee olemaan kaksistaan. voiko sen ihanampaa ollakkaan =)

kyllä meillä vanhemmat auttavat rahallisesti jos tarvis, mutta harvoin tarvii ja harvoin otamme edes rahaa vastaan.
joskus jos on rahasta tiukkaa, ja otamme lainaan vaikkapa 50e, niin se on varma, että se myös maksetaan heti seuraavasta tilistä takasin.

itselle on tärkeä, että pojan synttäreillä käydään ja jouluksi jokin pieni lahja. ja mieluiten aina sanomma, mitä poika tarvii, ettei tule turhia ostoja.

mummut asuvat lähellä, joten jos joskus haluamme käydä kaksin ruoka kaupassa, tai töissä pitenee päivä ( tai lapsi sairastuu hoidossa), niin jompikumpi mummu kipasee pojan hoidosta.

meillä asiat näin, eikä enempää kaivatakkaan. miksi pitää olla kateellinen niille joiden omat vanhemmat maksavat laskut yms yms?
mielestäni siinä ei ole mitään kateellisuuden arvoista.

 

Voihan nenä Mulle kuulostaa kaikkea muuta kuin vähältä tuo raha ja apu jota ap saa. Appivanhemmat eivät ole edes elossa ja omat vanhemmat asuvat siksi kaukana ettei heistä lastenhoitoavuksi ole. Lahjoja heiltä kyllä tulee, joukossa vaatettakin.Tässä vaiheessa elämää ei tosiaan kehtaisi laskujaan vanhemmilla maksattaa.

 

Appivanhempani eivät osallistu lainkaan lastemme elämään, minun äitini näkee lapsia muutaman kerran vuodessa, hän tuo pakolliset joulu-ja synttärilahjat.