Paljonko budjetti 3 lapsen yyhoolla?Apua ja ajatuksia tarvitsisin.

[apuva]

Olen kolmen samaa sukupuolta olevan lapsen totaaliyh. Sama sukupuoli helpottaa tavaroiden, vaatteiden ja urheiluvälineiden ym. kierrätystä ja muutenkin käytän hyvin paljon kirpputoreja hyväkseni. Ruokaostoissa alennuslaput ovat jokapäiväisiä. Itselleni en osta koskaan mitään, en meikkejä, en käy kampaajalla jne. Kotina meillä on lähes velaton vanha puutalo, mutta koska tämä on vanha, niin jatkuvaa korjaustarvetta on ja siihen budjetoitava summa on tottakai epämääräinen.

Olen mennyt parisuhteen kariutumisen ja muidenkin katastrofien vuoksi erittäin heikkoon kuntoon henkisesti ja erityisesti työkuntoisuus epäilyttää. Akateeminen koulutus minulla on ja opiskelupaikka toistakin tutkintoa varten olemassa toistaiseksi, mutta koska olen totaaliyh, en pysty toistaiseksi venymään työelämään lainkaan (lapset alle kouluikäisiä) ja lisäksi itsetuntoni on aivan järkyttävissä pohjamudissa. Pelkään, ettei minusta ole koskaan enää töihin ja kuopuksen ollessa kolme tunnen jo pelin olevan menetetyn ikänikin vuoksi

Minkäköhänlaisen budjetin kanssa pitäisi laskeskella pärjäävänsä kolmen lapsen kanssa heidän kasvaessaan asumisen ja asuinpaikan vuoksi pakollisen auton lisäksi? Mikä voisi olla realistista? Olisiko kenelläkään ajatuksia? Tulevaisuus pelottaa lujaa

 

[fw]

Kyselehän neuvolasta apua... Kyllä mie uskon siusta työkuntoinen ja tasapainoinen ihminen saadaan. Lapset on pohjaton kaivo Tarvitsethan sie itellekki ostaa joskus mielenpiristystä ja uusia vaatteita. Kampaaja käynti kummasti kohentaa jo mieltä.

 

[Nalkuttava Talonmies]

Mä en ihan ymmärtänyt. Teillä on se rahasumma käytössä, jonka sinä työstä tai yhteiskunnalta saat. Vain sinä itse tiedät mitä ansaitset ja mihin rahaa nyt menee. Jos se nyt on miinuksella tai haluat sen riittävän johonkin muuhun, pitää jostain säästää.

Miksi yh-äiti ei voisi mennä työelämään? Vai johtuuko se sinun itsetunnostasi? Mutta ensiksi sinun kannattaa varmaan mennä juttelemaan tosiaan esim neuvolaan.

 

[ap]

Työelämän esteenä on eniten huono, surkea, poljettu itsetuntoni. Alkuperäinen ammattini on hyvin vaativa ja henkinen kantti olisi oltava kohdallaan. Minusta tuntuu, ettei minusta ole mihinkään.
Neuvolassa olen puhunut ja psykologilla käyn. Terapiaa olemme miettineet, mutta se lienee tässä elämäntilanteessa liian rankka prosessi ja supportiivisen keskusteluavun turvin toivon jaksavani arkea.
Mietiskelen tulevaisuutta ja raha-asioita asumisen ym. tiimoilta. Lapset saavat lapsilisät ja minimielarit. Mietin, paljonko tarvitsisimme lisää pärjätäksemme vai onko edessä talon myynti ja vuokralle muutto ja jos näin, kauanko eläisimme talon säästöjä syöden. Kaikki siis spekulaatiota, mutta mietiskelen huolissani vaihtoehtoja.

 

[Non compos mentis]

Vaihdat alaa tai haet vähemmän stressaavia töitä, vaikka olisivatkin alempia kuin koulutustasosi. Työelämä, edes osa-aikaisena, voisi saada itsetunnollesi hieman jeesiä. Meillä on vain yksi elämä - miksi ihmeessä lykkäisit terapiaa? Ihan jo lastesikin takia kannattaisi hoito aloittaa mahdollisimman pian. Jos olet kotona ja vaikka laitat lapset puolpäiväiseen hoitoon ja sitten keskityt hoitamaan itsesi kuntoon, jotta pääset töihin.

 

[ap]

Ainakin nyt tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta edes hakea töitä, koska jokainen kieltävä vastaus olisi hirveä romahdus
Terapiaan tuskin riittäisivät voimavarat juuri nyt, siksi sitä olisin lykkäämässä.